Onpas Tapio Nurminen taas osannut vääristellä aivan selvää asiaa jutussaan "Tuulivoiman lisäkäyttö tulee kalliiksi Saksassa"
Yleiskäsityksenä jutun lukemisen aikana on, että verkkoon tehdyt investoinnit menisivät hukkaan - aivan kuin rahat haihtuisivat tuuleen. Kyllä on käsittämätöntä juttua taloustoimittajalta.
Kaikki rahat menevät ainakin jonkun taskun kautta ja tuuleen ne haihtuvat jos taskun omistaja polttaa tupakkaa.
Jos te pääsette lukemaan eilistä Kauppalehteä niin todetkaa itse kuinka puolueellista musta maalaamista juttu on ja kuinka taas olevinaan osoitetaan ydin- tai muun ns. perinteisen tuotantotavan olevan "parempi investointi".
Yleiskäsityksenä jutun lukemisen aikana on, että verkkoon tehdyt investoinnit menisivät hukkaan - aivan kuin rahat haihtuisivat tuuleen. Kyllä on käsittämätöntä juttua taloustoimittajalta.
Kaikki rahat menevät ainakin jonkun taskun kautta ja tuuleen ne haihtuvat jos taskun omistaja polttaa tupakkaa.
Jos te pääsette lukemaan eilistä Kauppalehteä niin todetkaa itse kuinka puolueellista musta maalaamista juttu on ja kuinka taas olevinaan osoitetaan ydin- tai muun ns. perinteisen tuotantotavan olevan "parempi investointi".
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nyt en ole pariin päivään paikalla. Tuulimittariin on vaihdettava muistipalikat ja paristot.
Ainakin yksi työllistetty.
Kun palaat, kerro turvatoimista, jota työn suoritus vaati. Säteilyannosmittari?
Eiköhän tuulivoimalan huipulle kapuaminen ole kuitenkin riskiltään kertaluokkia suurempaa kuin mikään ydinvoimalan huoltotoimenpide.
"Kipusikapusiputosi"
:)
enpä osaa arvioida riskejä. näin juuri netissä filminpätkän, jossa mies vietiin myllyn päälle helikopterilla. riski sekin.
työtapaturman riski on suurempi tuulivoimaloissa kuin ydinvoimaloissa. riski väestölle taas toisinpäin.
Ydinvoima on oikeasti 'parempi' investointi, koska voitot saa pitää itse, mutta tappion maksaa kansalaiset hengellään ja teveydellään. Näin ainakin Suomessa, ydinvoimaloiden korvausvastuiden valossa.
Tietenkin jokaista keskitettyä sähkön tuotantoa (lue: ison rahan tekoa) haluava kismittää hajautettu tuotanto julmetusti. Sehän tarkoittaa yksinkertaisesti vain hyödyn tasaisempaa jakautumista.
Tulivoimalla ei ole uskottavuutta. Kyllä sijoittajat katsovat tarkkaan, mihin rahansa laittavat. Ydinvoimalaonnettomuus, millä pelottelet, merkitsee myös sijoittajille rahojensa menettämistä.
Tuulivoimaan sijoittaminen olisi sikäli parempi vaihtoehto, että kaikki munat eivät olisi samassa korissa - onnettomuuspuolta ajatellen.
Sijoittajathan hamuaa vain omia etujaan. Kun riittävän suuri osa kansaa on siirtynyt vihreän sähkön kuluttajaksi, sijoittajatkin heräävät.
Voi tosin olla, että heräte tulee luonnon taholta.
Ja se ydinvoimaonnettomuus, joka kuitenkin vielä tapahtuu jossakin, voi taas olla herättäjänä.
Suomi on liian sitoutunut ydinvoimaan siitä nopeasti eroon pääsemiseksi. Elämme ydinkauhun yhteiskunnassa, jossa vahingon korvaajaa ei ole olemassakaan.
Ns. tavallisia saasteita tavallisesti pelätään. Kun katselee juttuja Rakentajapalstalla, ei siellä vihreästä sähköstä puhuta. Halpaa sähkön pitää olla, ja varsin usein tekee mieli heittää kommentti, että älä hyvä mies lämmitä sitä liiteriäsi turhaan.
Pelonaiheet vaihtelevat samalla ihmiselläkin useasti. Minulla ainakin. Tälläkin hetkellä on päällänsä pieni huoli, joka ei mitenkään liity ydinvoimaan..
Pelko voi kohdistua mm. joko pelkääjään itseensä tai lajitovereihin, vielä syntymättömiinkin.
Minua ei esimerkiksi Loviisankaan ydinvoimalan paukku huolestuttaisi muuta kuin lajitoverien vuoksi. Tekisin kaikkeni auttaakseni - en pelipaikalla, koska siellä on ammattilaiset, vaan evakkoon lähtijöitä tai suojaa hakevia.
Tiedän monta, jotka ovat enemmän tai vähemmän pelänneet radioaktiivista päästöä Loviisan voimalaitoksesta. Nämä tarkoittamani henkilöt ovat kuolleet, kuka mihinkin. Niin käy meillekin. Kuollaan vanhuudenheikkouteen tms., ei Loviisan päästön seurauksiin.
Tosin, onhan esim. ydinvoiman pelko hyvä tapa saada mielestään pois muut murheet.
Iäkkäällä laitoksella voidaan tarkoittaa myös ihmistä. Ei sellaiselle ole niin välii mihin kuolee. Mutta esimerkiksi säteilyn aiheuttama kilpirauhassyöpä lapselle on elinikäinen taakka, joka voi olla kuolemaakin hirvittävämpi.
että kilpirauhassyöpä on kohtalo joka voi olla kuolemaakin hirvittävämpi?
Lääketieteen mukaan ko. syöpä on varsin helposti hoidettavissa.
Perustuvatko muutkin "tietosi" samantasoisiin oletuksiin?
Kilpirauhassyöpä
Suomessa todetaan vuosittain noin 350 kilpirauhassyöpää. Sairaus on yleisempi naisilla. Sairastumisikä vaihtelee 25-65 ikävuoden välillä. Ionisoiva säteily altistaa kilpirauhassyövälle - sen vaara on suurentunut ydinkatastrofien yhteydessä ja kaulan alueelle saadun sädehoidon jälkeen. Sairaus puhkeaa vasta useiden vuosien tai vuosikymmenien kuluttua altistuksesta. Kilpirauhassyöpä on yleistynyt viime aikoina.
Kilpirauhanen on nielun alaosassa oleva, kahdesta rauhaslohkosta koostuva elin. Toinen lohko on nielun oikealla ja toinen vasemmalla puolella. Kilpirauhanen tuottaa tyroksiini-nimistä hormonia, jota tarvitaan elimistön normaaliin toimintaan. Tämän hormonin eritystä säätelee puolestaan aivolisäkkeestä erittyvä TSH-niminen hormoni. Jos kilpirauhasen tyroksiinin tuotanto vähenee, aivolisäkkeen TSH-tuotanto lisääntyy, koska se pyrkii piiskaamaan tyroksiinia kilpirauhasesta. Veren korkea tyrksiinipitoisuus aiheuttaa puolestaan alhaisen TSH-erityksen.
Kilpirauhassyövässä tunnetaan erilaisia pahanlaatuisia kudostyyppejä. Yleisin on ns. papillaarinen kilpirauhassyöpä, joka käsittää puolet tapauksista. Tämä tyyppi on yleisin nuorilla, tapauksia on eniten 30-40-vuotiailla. Papillaarinen kilpirauhassyöpä on hyväennusteinen - viiden vuoden kuluttua diagnoosista lähes kaikki potilaat ovat elossa (98 %). Neljännes kilpirauhasen syövistä on ns. follikulaarisia kasvaimia. Näissä syövissä viiden vuoden elossaololuku on 80 %. Follikulaarisia kasvaimia esiintyy eniten keski-ikäisillä.
Viisi prosenttia kilpirauhassyövistä on medullaarisia ja tämä tyyppi liittyy tavallisesti harvinaiseen perinnölliseen MEN 2-oireyhtymään. Tässä sairaudessa on muita sisäerityselimiin liittyviä häiriöitä (lisämunuaisytimen hormonia erittävä kasvain ja lisäkilpirauhasen liikatoiminta). Mikäli potilaalta löydetään tällainen kasvain, tutkitaan, onko potilaalla MEN 2-oireyhtymään liittyvä poikkeava geeni. Jos potilaan sairaus todetaan perinnölliseksi, hänen lähisukulaisensa kutsutaan myös tutkimuksiin. Medullarisenkin kilpirauhassyövän ennuste on hyvä, 86 % potilaista on elossa viiden vuoden seurannan kuluttua.
Kilpirauhasen syövistä viidennes on erilaistumattomia eli anaplastisia. Nämä ovat nopeakasvuisia ja lähettävät helposti etäpesäkkeitä. Erilaistumatonta kilpirauhassyöpää tavataan vanhemmissa ikäryhmissä.
Lymfoomia eli imukudoksen syöpiä esiintyy joskus myös kilpirauhasessa. Potilaat ovat tavallisesti naisia ja sairaus todetaan yleensä noin 60-vuotiaana.
Mahdollisuus parantua sairaudesta eli potilaan ennuste riippuu kilpirauhassyövän tyypistä, levinneisyydestä, potilaan iästä ja yleiskunnosta.
Oireet
Tavallisin kilpirauhassyöpään viittaava löydös on kivuton kyhmy kaulalla. Kuitenkin vain noin viisi prosenttia kilpirauhasen kyhmyistä on pahanlaatuisia. Erilaistumattomiin nopeakasvuisiin syöpiin voi liittyä kipua. Follikulaarinen syöpä voi joskus löytyä vasta kun se on lähettänyt etäpesäkkeitä, esim. luustokipujen perusteella. Osa kilpirauhassyövistä löytyy varhaisvaiheessa sattumalta struumaleikkauksen yhteydessä. Nämä ovat tavallisesti hitaasti kasvavia hyväennusteisia papillaarisia kasvaimia.
Tutkimukset
Kilpirauhaskyhmyä selvitellään ultraääni- eli kaikututkimuksella ja neulanäytteellä. Kaikututkimus ei erota hyvänlaatuista kasvainta pahanlaatuisesta, mutta se voi antaa viitteitä kasvaimen luonteesta ja sen avulla pieni neula voidaan kohdentaa tarkasti. Kaikututkimus on kivutonta, neulanäytteenotto sattuu neulanpiston verran. Neulan solut tutkitaan mikroskoopissa.
Varmin tapa selvittää kyhmyn luonne on poistaa se. Tätä suositellaan, jos kyhmy on suuri, poikkeuksellisen kova ja kasvanut nopeasti tai jos potilas on saanut sädehoitoa kaulan alueelle. Nuoren potilaan kyhmy on myös syytä poistaa herkemmin.
Jos kaikututkimus paljastaa monikyhmystruuman (kilpirauhasen kyhmyinen liikakasvu) ja neulanäytteet sisältävät hyvänlaatuisia soluja, riittää harvakseltaan tapahtuva seuranta.
Papillaarinen kilpirauhassyöpä leviää usein kaulan imusolmukkeisiin. Imusolmukkeet ovat pieniä pavun kokoisia rakenteita, joita esiintyy erityisesti taipeissa, kaulassa ja vatsaontelossa. Ne tuottavat ja varastoivat soluja, jotka taistelevat tulehduksia ja elimistölle vieraita aineita vastaan. Papillaarinen kilpirauhassyöpä voi levitä myös keuhkoihin, joskin tämä on harvinaista. Muut etäpesäkkeet ovat hyvin harvinaisia (aivot, luusto, maksa). Follikulaarinenkin kilpirauhassyöpä lähettää etäpesäkkeitä kaulan imusolmukkeisiin ja keuhkoihin, joskus myös luustoon. Anaplastinen kilpirauhassyöpä leviää helposti välikarsinaan (keuhkojen välissä oleva tila) ja keuhkoihin.
Hoito
Kilpirauhasen lähes täydellinen poisto on papillaarisen, follikulaarisen ja medullaarisen syövän ensimmäinen hoito. Leikkauksen jälkeen seurataan potilaan äänen laatua (äänihuulia hermottava hermo voi vaurioitua leikkauksessa) ja kalsium-tasapainoa (jota säätelee lisäkilpirauhasen toiminta). Sattumalöydöksenä todetussa alle puolen senttimetrin kokoisessa kasvaimessa hoidoksi riittää sairaan kilpirauhaslohkon poisto. Anaplastisessa kasvaimessa ja kilpirauhasen lymfoomissakin pyritään leikkaushoitoon, mutta kasvainta ei saada aina kokonaan poistetuksi.
Leikkauksen yhteydessä poistetaan ne kaulan imusolmukkeet, joissa todetaan kasvainta. Jos kaulan tai välikarsinan etäpesäkkeitä todetaan seurannassa, nekin pyritään poistamaan.
Leikkauksen jälkeinen hoito riippuu kasvaimen kudostyypistä. Radiojodihoito annetaan leikkauksen jälkeen kaikille papillaarista tai follikulaarista kilpirauhassyöpää sairastaville potilaille paitsi sattumalöydöksenä todetuissa alle puolen-yhden senttimetrin mittaisissa kasvaimissa.
Radiojodihoidon periaate ja toteutus
Kilpirauhaskudos ottaa jodia soluihinsa tehdessään tyroksiinia. Kun kilpirauhanen on lähes kokonaan poistettu tyroksiinin tuotanto ehtyy. Koska aivolisäkkeestä erittyvä TSH säätelee tyroksiinin tuotantoa, sen eritys lisääntyy tyroksiinin puutteessa. TSH piiskaa jäljellä olevia kilpirauhassoluja tuottamaan tyroksiinia ja sitä tuottavat solut ottavat kiivaasti sisäänsä jodia. Radioaktiivinen jodi tuhoaa solun, johon se on otettu.
Radiojodihoito on siis sädehoidon muoto, jossa radioaktiivista jodia kertyy kilpirauhaskudokseen ja sen paikallis- ja etäpesäkkeisiin. Kilpirauhaskudokseen kiinnittymätön jodi erittyy pääosin jo ensimmäisen vuorokauden aikana munuaisten kautta.
Radiojodihoidon tarkoituksena on tuhota leikkauksessa jäljelle jäänyt terve kilpirauhaskudos ja syöpäkudos. Samalla saadaan radiojodikartta, joka osoittaa sairauden levinneisyyden (poikkeavat kertymät kartalla näyttävät syöpäkudoksen). Se tehdään muutaman päivän kuluttua hoitoannoksesta. Potilaan on tärkeä ymmärtää, että hoidon jälkeinen kartta ei kerro hoitotulosta.
Radiojodihoito on hyödyllistä myös seurannan kannalta. Kilpirauhaskudos erittää elimistöön tyreoglobuliini-nimistä valkuaisainetta. Kun kilpirauhaskudos on radiojodihoidolla tuhottu, pitää tyreogobuliinipitoisuuden olla veressä mittaamattomissa. Seurantakäynnillä koholla oleva pitoisuus viittaa siihen, että syöpäkudosta on elimistössä.
Radiojodihoito annetaan viiden viikon kuluttua leikkauksesta. Potilaalle annetaan aluksi pieni testiannos, jolla tarkistetaan, ettei kaulalla ole suuria määriä kilpirauhaskudosta. Radiojodihoito annostellaan suun kautta. Hoidolla ei ole juurikaan haittavaikutuksia, mutta joskus voi tulla lievää pahoinvointia ja kaulaturvotusta. Myöhemmin voi esiintyä sylkirauhasten ärtymistä ja makuhaittoja, mutta nekin menevät ohi itsestään. Sylkirauhasärsytykseen voidaan käyttää tavallisia tulehduskipulääkkeitä. Radiojodihoidon jälkeen potilas joutuu olemaan vuodeosastolla yksin omassa huoneessa (eristyshuoneessa) 2-4 vuorokautta. Hänellä on käytössään puhelin ja mahdollisuus katsella TV:tä ja videoita. Potilas kotiutetaan, kun säteileminen on laskenut riittävästi. Potilaalle suositellaan kuitenkin, että hän välttäisi viikon ajan pitkäkestoista lähikontaktia ja nukkuisi erillisessä huoneessa. Potilas ei saisi tulla raskaaksi tai siittää lasta ennen kuin vuosi on kulunut radiojodihoidosta.
Radiojodihoidon jälkeen potilas tarvitsee elinikäisen tyroksiinitablettihoidon korvaamaan kilpirauhasen hormonituotannon ja estämään TSH:n nousun, joka voisi lisätä sairauden uusimisvaaraa. Tyroksiinin puute aiheuttaa väsymystä, turvotusta luomissa ja käsissä, ummetusta, palelua ja alaviritteistä tai ailahtelevaa mielialaa. Näitä oireita potilaalla esiintyy leikkauksen jälkeen ennen tyroksiinin aloitusta, mikä tapahtuu neljäntenä päivänä radiojodihoidosta. Oireiden määrä vaihtelee yksilöllisesti. Pahimmat oireet häviävät tyroksiinin aloittamisen jälkeen 1-2 viikossa.
Kolmen-neljän kuukauden kuluttua radiojodihoidosta kokokehokartta uusitaan. Sitä edeltää neljän viikon tyroksiinitauko. Mikäli kartassa ei ole enää poikkeavia kertymiä, eikä tyreoglobuliini ole mitattavissa, ei radiojodihoitoa tarvitse uusia. Tavallisesti tarvitaan 1-2 hoitoa.
Ulkoinen sädehoito
Ympäristöönsä levinnyt kasvain, jota leikkauksessa ei ole saatu kokonaan poistetuksi, vaatii parantuakseen usein ulkoisen sädehoidon. Sitä voidaan käyttää myös radiojodihoidon tukena, jos jodia keräävä kasvain uusii kaulalla toistuvasti. Kaulan ulkoista sädehoitoa suositellaan myös silloin, jos kasvain, joka ei kerää radioaktiivista jodia, uusii kaulalla.
Ulkoista sädehoitoa käytetään myös luustopesäkkeiden hoidossa, jos ne näkyvät tavallisissa röntgenkuvissa tai silloin kun ne eivät kerää radioaktiivista jodia.
Medullaarisen kilpirauhassyövän hoito
Radiojodihoidosta ei ole apua medullaarisen kilpirauhassyövän hoidossa. Leikkaushoito on siis tärkein hoito sekä sairauden toteamisvaiheessa että mahdollisten etäpesäkkeiden ilmaantuessa. Ulkoista sädehoitoa voidaan antaa silloin, kun leikkaushoito ei ole mahdollinen tai uusineen syövän leikkauksen jälkeen.
Laajalle levinneessä medullaarisessa kilpirauhassyövässä voidaan käyttää solunsalpaajahoitoa. Se harkitaan kuitenkin tapauskohtaisesti, koska hoito ei ole parantavaa ja aiheuttaa haittavaikutuksia. Hoito tähtää taudinkulun jarruttamiseen. Tavallisimmin käytettyjä solunsalpaajia ovat 5-Fluorourasiili ja dakarbatsiini sekä sisplatiini ja doksorubisiini. Ks. myös Solunsalpaajahoidon haittavaikutukset.
Anaplastisen kilpirauhassyövän hoito
Anaplastista kilpirauhassyöpää saadaan harvoin poistetuksi leikkauksella kokonaan, koska se kasvaa ympäröiviin kudoksiin ja laskimoita pitkin välikarsinaan sekä lähettää varhain etäpesäkkeitä keuhkoihin. Parhaat tulokset on saatu yhdistämällä leikkaus ulkoiseen sädehoitoon ja solunsalpaajahoitoon, joita annetaan usein jo ennen leikkausta.
Seuranta
Papillaarisen ja follikulaarisen kilpirauhassyövän seuranta perustuu tyreoglobuliinin mittaamiseen verestä , lääkärin suorittamaan kaulan tunnusteluun sekä kaulan ultraäänitutkimukseen. Jos tyreoglobuliini-pitoisuus kohoaa seurannan aikana, on aihetta epäillä kasvaimen uusiutumista. Tällöin tyroksiinihoito keskeytetään ja tyreoglobuliini-pitoisuus mitataan uudelleen 4-5 viikon kuluttua. Lisäksi tehdään kokokehokartoitus pienellä radiojodiannoksella. Jos kuvauksessa todetaan radiojodia keräävää kudosta, potilaalle annetaan radiojodihoito. Jos tyreoglobulini on koholla, mutta kertymiä ei näy kuvauksessa, voi kysymyksessä olla taudin uusima, joka ei kerää radiojodia. Sitä voidaan etsiä kaulan kaikututkimuksella, kaulan ja ylävartalon kerroskuvauksella (tietokonetomografia), luustokartoituksella tai erityistä merkkiainetta käyttävällä kuvauksella. Radiojodihoidon antamista harkitaan, vaikkei uusimakohdetta nähtäisi kuvauksessa, jos tyreoglobuliini on selvästi tyroksiinitauon aikana koholla, koska kasvainkudos voi paljastua suurella hoitoannoksella tehtävässä kartoituksessa.
Medullaarisessa syövässä tyreoglobuliinin määritykset korvataan kalsitoniinin ja CEA-nimisen syövän merkkiaineen tutkimuksilla (verikokeita). Jos pitoisuudet ovat jääneet leikkauksen jälkeen suuriksi tai suurenevat seurannassa, tehdään kaikututkimus kaulalta, vartalon kerroskuvaus (tietokonetomografia) tai kartoitus erityisellä merkki-aineella.
Papillaarisen, follikulaarisen ja medullaarisen kilpirauhassyövän seurantakäyntejä on ensimmäisen vuoden aikana 3, 6 ja 12 kuukauden kuluttua leikkauksesta, myöhemmin vuoden välein. Jokaisella käynnillä lääkäri tunnustelee kaulan ja otetaan verikokeet. Keuhkokuvaus ja kaulan ultraääni ohjelmoidaan muutaman vuoden välein. Tapauskohtaisen harkinnan mukaan tehdään tarvittaessa myös kontrollikartoituksia.
Sattumalöydöksenä löytyneen alle puolen senttimetrin mittaisen papillaarisen kilpirauhassyövän seurannassa riittävät harvat käynnit - aluksi yhden, myöhemmin kahden vuoden välein tai vieläkin harvemmin. Veren tyreoglobuliini-pitoisuus ei ole mittaamattomissa, koska tämän kasvaimen leikkaushoidossa kilpirauhaskudosta jää jäljelle. Sen pitää pysyä seurannassa leikkauksen jälkeisellä tasolla.
http://www.cancer.fi/YN_Body_cid2_3g.asp?Id=452&type_nr=0&cid=2
Sitä radioaktiivista jodia pitää ensin pöllähtää. Lyhytikäistä on, ja siksi sitä käytetään lääketieteessäkin merkkiaineena.
Harmi vaan että et vastannut kysymykseeni?
Mikä tekee siitä niin kauhean?
Tekstisikin perusteella se on varsin helposti hoidettavissa eikä ollenkaan hankala jälkihoidollisestikään.
Oletko taas satuilut jotain omia juttuja?
ihan ite
Ongelma on siinä, että riittää kun jossakin pöllähtää.
Tshernobylistä (18vuotta ja 1000km) ei todistetusti aiheutunut yhtään luuydintapausta suomessa. mutta tutkimukset ei kai vielä ole valmiit, tai ainakaan tuloksia ei ole julkaistu vielä.
Mihin perustat väitteesi että kilpirauhassyöpä on kohtalo joka voi olla kuolemaakin hirvittävämpi?
Lääketieteen mukaan ko. syöpä on varsin helposti hoidettavissa.
Perustuvatko muutkin "tietosi" samantasoisiin oletuksiin?
Jos et osaa lukea tuolta, olkoon se yksin sun ongelma sitten.
Tunnen yhden kilpirauhassyöpään sairastuneen. Ellei pilkun tarkasti noudata lääkitystä koko loppuelämänsä, joutuu taas johonkin radiojodihoitoon. Taudinkuvaan kuuluva herkkä masentuneisuus lisää mahdollisuutta unohtaa lääke.
Kuolleisuus on pieni, mutta niin on paranemisenkin mahdollisuus.
Kohtalo on kauhea. Täytyy muistaa ottaa lääkettä kerran päivässä. Melkein yhtä kauheaa kuin että joutuu joka päivä syömään ruokaa.
Ei käy kateeksi
Mahtaa nolottaa.
Valehtelet etkä pysty perustelemaan mitään. Et tänään, et eilen etkä huomennakaan.
hohhoijakkaa
Tsernobyl-onnettomuudesta aiheutuva efektiivinen eli vaikuttava säteilyannos on alle 1 % suomalaisten keskimääräisestä säteilyannoksesta...
Mm. (huoneilman) radonin säteilyn osuus tästä efektiivisestä annoksesta on yli 50 %.
Jos säteilyn terveys vaikutuksiin todella halutaan vaikuttaa, niin silloin pitäisi olla enemmänkin huolestunut radonista, kuin tsernobylistä.
"Ongelma on siinä, että riittää kun jossakin pöllähtää."
Jep... Aina jostain pöllähtää, ja useimmiten se on ihan vaan maaperä, mistä sitä (radonia) pöllähtää.
Mainittakoot, että ihmisen aiheuttamasta säteilystä... suurin osa johtuu säteilyn lääketieteellisestä käytöstä (röntgen, säteilyhoidot, yms.).
Muistaakseni tuo tsernobylin säteily kaikenlisäksi alenee suhteellisen nopeasti. Useammalla prosentilla vuodessa, mikäli oikein muistan.