Peliriippuvuus, joudunko kadotukseen?

Hei

Hienoa, että kirjoitit avunpyyntösi.

Rukoilen puolestasi.

Minua ilahduttaa se, että kerrot olevasi kolmen lapsen äiti. Se, että kerrot lapsistasi, osoittaa sen, että välitä heistä erityisesti ja varmasti toivot heille hyvää elämää.
Olet etsinyt apua a-klinikalta, mutta et ole saanut apua. Ehkä pitäisi nyt kahden vuoden jälkeen etsiä apua myös muualta? Entäpä jos psykiatri onkin oikeassa siinä, että olet kenties masentunut ja etsit jännitystä elämään. Voisiko masennukseen auttaa terapia? Oletko muuten tyytyväinen elämääsi?

Pelaaminen ei vie sinua helvettiin, minusta tuntuu, että sinun helvettisi on jo tässä ja nyt. Toivon, että jaksat etsiä apua niin kauan että löydät sitä. Uskon, että teet sen myös lastesi tähden.

Siunausta sinulle ja lapsillesi.

Tervehtien
Päivi-pappi Hämeestä

kiitos vastauksesta :) olen juu ollut masentunut yli 10vuotta,dg vaikea masennus. mieheni on myös syöpäsairas ja pyöritän arkea yksinään 3lapsen ja miehen kanssa. sitten kun lapset on koulussa ja tarhassa,lähden pelaamaan. en tiedä miksi,haen kai jotain jännitystä siitä. aika kuluu siellä koneella nopeasti. tiedän palaamisen olevan syntiä,koska kohta raamatusta tulee mieleen...että näiden kaltaisten ei ole taivaisten valtakunta...jossa mainitaan uhkapelurit. ja tuohan on uhkapeliä. sitten semmosen "pelipäivän" jälkeen ei voi eikä kehtaa edes rukoilla,koska Jumala tietää että tein syntiä ns tahallani tietäen sen olevan syntiä. siitä muutaman päivän päästä vasta kun asia on hieman unohtunut,kykenen mennä Jumalan kasvojen eteen pyytämään anteeksi.

Ei omin voimin voiikaa vapautua. Pyhä Henki antaa siihen voimaa ja tässä linkissä Hän vaikuttaa ja auttaa jokaista kuulijaa. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen

Hei

Jumala antaa anteeksi ja rakastaa jokaista syntistä. Jumala siis rakastaa sinua ja hänen tahtonsa sinua kohtaan on vain hyvä.

Mutta minusta tuntuu, että sinä tarvitset apua itsellesi. Tiedät itsekin, että sinä ja perhe tarvitsisi pelaamiseen kuluvia rahoja kipeästi. Millaisella paikkakunnalla asut? Onko siellä mitään sellaista paikkaa, johon voisit mennä kun lapset ovat koulussa tai tarhassa, pelaamisen sijasta? Onko sinulla ystäviä? Voisitko kysyä seurakunnan diakoniatyöntekijältä neuvoa ja apua? Jos menisit ihan vain keskustelemaan diakoniatyöntekijän kanssa? Tai papin kanssa? Yhteystiedot löytyy varmasti seurakunnan nettisivuilta.

Rukoilen puolestasi
Päivi-pappi Hämeestä

Hei
Edelliseen haluaisin vielä lisätä, että Jumalan anteeksianto on sellainen, että siihen liittyy aina jotain hyvää. Kun Jeesus antoi syntejä anteeksi, hän samalla teki konkreettista hyvää.
Uskon, että paljon hyvää on edessäsi.

Päivi-pappi Hämeestä

Hei 3n lapsen äiti!

Minulla on sama syyllisyys Jumalan edessä
Syntini on eri kuin sinulla,mutta en pääse irti. Sama tunne,etten kehtaa mennä Jumalan eteen , kun kohta taas lankean tietäen,että teen syntiä. Rakastan Jumalaa yli kaiken ...en voi käsittää,miksi aina lankean. On niin kurja olo! Tiedän,että Jeesus on sovittanut kaiken , mutta eikö ihmisen itsensä pitäisi tehdä parannus? Teen sitä,mitä en tahdo tehdä....näin Paavalikin totesi.
Kertokaa,antaako Jumala anteeksi,vaikka rämmin kohta taas synnissä,kun en ole kyennyt parannukseen...?
Jostain kuulen,että Jumala on AINA uskollinen....me ihmiset ei taideta olla...vaikka haluttais! Ei ole todellakaan muuta kuin olla Jeesuksen ristin luona hiljaa syntisenä....ja armahdettuna. Halleluja!

minäkun en tuohon osaa vastata,samassa veneessä ollaan. ainakin askeleen eteenpäin olen mennyt,sillain että annan toisten nytten hallita rahan käyttööni,mutta tuloshan on se että nyt ollaan ärtyneitä jatkuvasti kun ei pääse pelaan! koskahan tästä pääsee eroon tästä olosta....mietin myöskin pääsenkö ollenkaan taivaaseen,koska jos kerran teen jatkuvasti syntiä niin olenko lainkaan uudestisyntynyt ylhäältä? koska eihän uudesti syntyneen pitäisi vaeltaa lihan vallassa..... :(

Hei,

Katuvalle syntiselle Jumala antaa aina anteeksi. Armoon turvautuminen ei tee ihmistä paremmaksi ihmiseksi vaikka usein niin toivoisi. Taivaaseen pääsy on jokaisen kohdalla kokonaan Jumalan armon ja rakkauden varassa. Uskon, että ajan myötä myös riippuvuuteen liittyvästä pahasta olosta pääset eroon.

Jäin miettimään tätä kysymystä synnistä. Ehkä meillä jokaisella on omat helmasyntimme, joihin lankeamme yhä uudelleen. Usein kiinnitetään huomio niihin synteihin, jotka ovat jotenkin näkyviä ja konkreettisia. Ja näiden pauloissa elävät ehkä myös huomaavat syntisyytensä helpommin. Syntejä ei tarvitse luokitella suuriksi tai pieniksi, mutta vanha luokitus seitsemästä kuolemansynnistä asettaa peilin meidän jokaisen eteen. Vanhan kristillisen opetuksen mukaan seitsemän kuolemansyntiä ovat 1.Ylpeys 2.Kateus 3.Viha 4.Laiskuus 5.Ahneus 6.Ylensyönti 7.Himo.

Synti siis kietoo meitä jokaista ja olennaisin synti on sydämen luopumista Jumalasta, selän kääntämistä Jumalalle sekä piittaamattomuutta Jumalan rakkaudesta.

Siunausta kilvoittelussa!

Päivi-pappi Hämeestä

Ei pelaaminen mitään syntiä ole. Se on riippuvuus, jota voidaan hoitaa monilla erilla tavoin. Tosin hoitotulokset ovat toistaiseksi aika vaihtelevia. Riippuvuuksien syntymiseen johtavia mekanismeja pystytään selittämään nykyään varsin hyvin. Mikään ei viittaa syntiin. Herää jo ja etsi oikeata apua.

Olen itse peliriippuvainen ja uskossa oleva 25-vuotias mies. Rakastan Jeesusta yli kaiken mutta kärsin myös riippuvuuksista. Olen päässyt päihdehelvetistä Jumalan avulla ja nykyään on toi pelaaminen ilmennyt aika vahvana kun on selvänä. Usein syyttänyt itseäni siitä mutta nykyään ei enää jaksa syyttää. Ymmärtänyt sen että se on addiktiota eli sairautta. Enkä tarkoita sitä että kun se kerran on addiktiota niin voin rauhassa pelata ilman syyllisyyden tunnetta ym. Mut Jumala näkee meidän sydämen aikomukset ja halut esim. pelaamisen lopettamisen suhteen. Jumala näkee pidemmälle ja kaiken lopputuloksen esim. mun päihteiden käytön jakso oli n.8 vuotta ja käytin suonensisäisesti pitkään ym. mutta nykyään saan elää raitista elämää ja olen entistä vahvempi ja rakastan Jeesusta entistä enemmän. Ja jotenki ton vaikean jakson jälkeen ei maailma enää kiinnosta. En sano että mun taival olis ollu Jumalan mulle valitsema tie, vaan että nyt sen olen elänyt kuitenkin ja Jumalan rakkaus on vetänyt mut takaisin. En usko et olisin ikinä muuten oppinut tuntemaan armon merkitystä ja päässyt lakihenkisyydestä ellen olisi käynyt maailman teitä läpi. Sillä niin uskonnollinen/lakihenkinen oli lapsuus ja kasvatus. Ole turvallisella mielellä sisko Jumala näkee meidän huokauksemmekin hänen puoleensa ja vihollinen on se joka syyttää ja syyllistää. Oletko harkinnut sellaista että esim. antaisit sun rahat tai taloudenhoidon jollekkin sukulaisen/perheen vastuulle niin että sulla ei olisi sitä rahaa käytössä. Itsellä se on ollut mielessä että esim. antaisin pankkikortin äidilleni ja aina kun tarvitsen jotain niin näen äidin kanssa ja mennään kauppaan tai maksamaan laskut jne. Onhan se tietenkin vähän hankalaa ja ehkä alentavaakin mutta voisi toimia. Voimia ja siunausta. Jos pystyt niin lainaa sellainen kirja ku ARMON TIE! Tosi mahtava kirja.

Rahat siinä peliriippuvuudessa vain joutuu kadotuksseen, mutta elämä jatkuu ...