MIKSI????

samaa olen saatana pohtinut itekki.

On kyllä kumma, kun ei voi mitään positiivista tapahtua ilman, että sitä seuraisi jotain häiriintynyttä tai kamalaa. Ilmeisesti ei ole huonojen uutisten voittanutta, vaan vaihtelu vois virkistää.

Koska viime vuosina on nähty kohuja kohujen perään, niin sillä tiellä on vähän pakko jatkaa. Pyritään isompiin ja isompiin käänteisiin jotta kukkahattutädit pääsee kauhistelemaan sarjan tapahtumia kovaan ääneen.

Jos mitään isoa ja pahaa ei tapahdu, niin sitten ketään ei kiinnosta.

Mutta onhan tuo rasittavaa. Alkuvuosina tapahtui sekä hyvää että pahaa, mutta tapahtumat oli pääosin realistisia ja oikeasti kiinnostavia.

Ja se ei tee homoudesta psyykkistä häiriötä, jos sinulla on joku ylitsepääsemätön ongelma asian suhteen.

Pelkkää riitelyähän tuo on nykyään. No joskus harvoin ne teinipojat on olleet ihan huvittavia. Kaikista pahin oli tämä uusi tulokas, tämä Liisa. Sen mukana tuli illasta toiseen huutoa, itkua ja kitinää. Ne pari pikkulasta sentään vielä hymyilee, kaikki muut ovatkin sitten naama mutrulla. Ei kiitos enää tätä lajia. Minusta siinä sarjassa on ollut homoseksuaalisuuskin hiukan liikaa tapetilla jo melko pitkään. Ei sillä etteikö sitäkin saisi käsitellä, mutta kohtuus siinäkin.

Ja tosiaan sen lapsenkin sitten piti olla vammainen...

Ei ketään kiinnosta katsoa tasaista ja yltiöpositiivista elämää, jossa ei tapahdu mitään.

Oli ennen hyviä perhesarjoja esim. Heikki ja Kaija, Me Tammelat, Naapurilähiö, Rintamäkeläiset...