"Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen vaati lisäämään työn tuottavuutta (HS 24. 9.), jotta Suomi pystyisi huolehtimaan kasvavasta eläkeikäisten joukosta, jos työllisyyttä ei kyetä lisäämään. Kansainvälinen kilpailukykykin edellyttää jatkuvasti tehostuvaa työntekoa niin tuotannossa kuin palveluissakin.
Ihmisten eliniän piteneminen ja yleiskunnon samanaikainen paraneminen tekevät mahdolliseksi työnteon pitempään kuin nykyinen keskimääräinen 59 vuoden eläkeikä antaisi olettaa. Eläkelainsäädäntöä onkin pystytty muuttamaan muun Euroopan kadehtimalla tavalla yhteisymmärryksessä eläkeiän nostamiseksi.
Tietoyhteiskunnan kehityksen kärjessä kulkeva elektronisten laitteiden ja järjestelmien kehittyminen antaa tuottavuuden kasvattamiselle edellytyksiä sikäli kuin laitteita osataan käyttää hyödyllisesti. Innovaatioita pitää tuottaa, kärjessä pitäisi pysyä. Kehitys toteutuu, jos toteutuu, työpaikoilla.
Juha Antila ja Pekka Ylöstalo tutkivat yli 600 suomalaisen yrityksen ja tuhansien haastateltujen aineistoa tarkoituksenaan hakea yhteisiä tekijöitä parhaiten menestyneiden ja eniten lisää työllistäneiden yritysten kesken.
Tutkimustuloksen mukaan menestymistä parhaiten selitti yritysten proaktiivinen toimintatapa eli yksinkertaistetusti sanoen kyky jakaa vastuuta alaspäin organisaatiossa.
Hyvän työpaikan ominaisuuksia on kartoitettu runsaasti. Yllättävää on se, miten monesta näkökulmasta tullaan niin samanlaisiin ominaispiirteisiin.
Työterveyslaitoksen professori Juhani Ilmarinen kuvailee ikääntyneiden kannalta parhaita työpaikkoja sellaisiksi, joissa tehtävät on selkeästi jaettu, työntekijä voi vaikuttaa oman työnsä tekemisen tapoihin ja työaikoihin, työntekijät eivät pelkää satunnaisia virheitään, valvonta ei ole päällekäyvää eikä työtahti ole kova.
Ikääntyvälle hyvässä työpaikassa hyvin tehty työ huomataan ja siitä saa kiitostakin ja mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen on olemassa.
Ei ole mikään sattuma, että nämä samat ominaisuudet kuvaavat innovatiivista (eli luovaa) työpaikkaympäristöä, lisättävää on lähinnä verkostoituminen.
Luova työpaikka on kilpailukyvyn kehto. Luovalla työpaikkaympäristöllä ei tarvitse tarkoittaa ruokatunnilla pidettäviä kuvataidepiirejä vaan pikemminkin työyhteisön tuotannollisten ja palvelutavoitteiden mukaisia uusia tekemisen tapoja ja innovaatioita, jotka parantavat töiden sujumista ja tuotteiden laatua.
Monet luovuustutkijat toteavat, että luovuus on inhimillinen ominaisuus, joka ei ole sidoksissa esimerkiksi älykkyyteen, ei edes koulutukseen. Jokainen ihminen voi periaatteessa olla luova. Jokainen on itse asiassa ollut sitä käytännössäkin, lapsena.
Yritysten tai muiden työyhteisöjen ei tarvitse etsiä ulkopuolelta erityisiä luovia ihmisiä. He ovat jo olemassa työpaikalla. Kyse on luovuuden, innovaatioiden esiinnousun, rohkaisemisesta ja sen esteiden poistamisesta. Tämä on melkein kokonaan johdon vastuulla.
Rohkaisemisessa rahapalkinnoilla on pienempi merkitys kuin ilmapiirillä ja yleisellä asenteella. Luova työskentely on hauskaa ja palkitsevaa sinänsäkin.
Luovuus on itsensä toteuttamista. Ihminen kokee luodessaan olevansa arvokas ja hyödyllinen.
Luovuus on kuitenkin helppo tukahduttaa, minkä lukemattomien työpaikkojen hierarkkinen ja byrokraattinen rakenne ja toimintamallit edelleenkin tekevät. Kannustusta voi olla vaikea saada. Pilkka ja vähättely kuuluvat luonnostaan innovaatioiden tuottajien arkipäivään.
Kvartaalitaloudessa työpaikka on epävarma, vaikka työtä tehtäisiin tehokkaasti ja kannattavasti, jos muualla kannattavuus on vielä parempi.
Työaika on joko pätkittäinen tai liian pitkä, aina kiireistä, tiukasti valvottua ja tulos on yksinomaan rahaa.
Kaikkien työntekijöiden tärkeimmäksi tavoitteeksi halutaan mahdollisimman suuren hyödyn tuottaminen osakkeenomistajille.
On vaikea uskoa, että Suomi menestyy ottamalla malliksi hyvän työpaikan vastakohdan. Kansantaloudellisesti on suurta pääoman, osaamisen ja työmotivaation tuhlausta lopettaa kannattava työpaikka ja lähettää työvoima kilometritehtaalle.
Tuottavuuden parantaminen ei sinänsä poista työttömyyttä, jos tuottoa ei käytetä työpaikkojen luomiseen. Jonkin aikaa tuottavuutta voi nostaa kiirettä lisäämällä ja väkeä vähentämällä. Pitkän tähtäyksen lääke se ei ole.
Uusia työpaikkoja syntyy vain tuottamalla parempia luovaan työhön perustuvia hyödykkeitä. Tämä mahdollistuu vain panostamalla ihmiseen.
Hyviä työpaikkoja pitää rakentaa paljon lisää, jotta ihmiset jaksavat käydä töissä ja tehdä parempaa, innovatiivisempaa ja laadukkaampaa tulosta. Kehitys vaatii elinkeinoelämältä investointeja myös kotimaahan, eikä vain koneisiin ja laitteisiin, vaan myös työpaikkojen ja työn sisällön parantamiseen.
Pekka Peltola
työmarkkinaneuvos
valtiotieteen tohtori,
työympäristöpolitiikka
työministeriö
Ihmisten eliniän piteneminen ja yleiskunnon samanaikainen paraneminen tekevät mahdolliseksi työnteon pitempään kuin nykyinen keskimääräinen 59 vuoden eläkeikä antaisi olettaa. Eläkelainsäädäntöä onkin pystytty muuttamaan muun Euroopan kadehtimalla tavalla yhteisymmärryksessä eläkeiän nostamiseksi.
Tietoyhteiskunnan kehityksen kärjessä kulkeva elektronisten laitteiden ja järjestelmien kehittyminen antaa tuottavuuden kasvattamiselle edellytyksiä sikäli kuin laitteita osataan käyttää hyödyllisesti. Innovaatioita pitää tuottaa, kärjessä pitäisi pysyä. Kehitys toteutuu, jos toteutuu, työpaikoilla.
Juha Antila ja Pekka Ylöstalo tutkivat yli 600 suomalaisen yrityksen ja tuhansien haastateltujen aineistoa tarkoituksenaan hakea yhteisiä tekijöitä parhaiten menestyneiden ja eniten lisää työllistäneiden yritysten kesken.
Tutkimustuloksen mukaan menestymistä parhaiten selitti yritysten proaktiivinen toimintatapa eli yksinkertaistetusti sanoen kyky jakaa vastuuta alaspäin organisaatiossa.
Hyvän työpaikan ominaisuuksia on kartoitettu runsaasti. Yllättävää on se, miten monesta näkökulmasta tullaan niin samanlaisiin ominaispiirteisiin.
Työterveyslaitoksen professori Juhani Ilmarinen kuvailee ikääntyneiden kannalta parhaita työpaikkoja sellaisiksi, joissa tehtävät on selkeästi jaettu, työntekijä voi vaikuttaa oman työnsä tekemisen tapoihin ja työaikoihin, työntekijät eivät pelkää satunnaisia virheitään, valvonta ei ole päällekäyvää eikä työtahti ole kova.
Ikääntyvälle hyvässä työpaikassa hyvin tehty työ huomataan ja siitä saa kiitostakin ja mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen on olemassa.
Ei ole mikään sattuma, että nämä samat ominaisuudet kuvaavat innovatiivista (eli luovaa) työpaikkaympäristöä, lisättävää on lähinnä verkostoituminen.
Luova työpaikka on kilpailukyvyn kehto. Luovalla työpaikkaympäristöllä ei tarvitse tarkoittaa ruokatunnilla pidettäviä kuvataidepiirejä vaan pikemminkin työyhteisön tuotannollisten ja palvelutavoitteiden mukaisia uusia tekemisen tapoja ja innovaatioita, jotka parantavat töiden sujumista ja tuotteiden laatua.
Monet luovuustutkijat toteavat, että luovuus on inhimillinen ominaisuus, joka ei ole sidoksissa esimerkiksi älykkyyteen, ei edes koulutukseen. Jokainen ihminen voi periaatteessa olla luova. Jokainen on itse asiassa ollut sitä käytännössäkin, lapsena.
Yritysten tai muiden työyhteisöjen ei tarvitse etsiä ulkopuolelta erityisiä luovia ihmisiä. He ovat jo olemassa työpaikalla. Kyse on luovuuden, innovaatioiden esiinnousun, rohkaisemisesta ja sen esteiden poistamisesta. Tämä on melkein kokonaan johdon vastuulla.
Rohkaisemisessa rahapalkinnoilla on pienempi merkitys kuin ilmapiirillä ja yleisellä asenteella. Luova työskentely on hauskaa ja palkitsevaa sinänsäkin.
Luovuus on itsensä toteuttamista. Ihminen kokee luodessaan olevansa arvokas ja hyödyllinen.
Luovuus on kuitenkin helppo tukahduttaa, minkä lukemattomien työpaikkojen hierarkkinen ja byrokraattinen rakenne ja toimintamallit edelleenkin tekevät. Kannustusta voi olla vaikea saada. Pilkka ja vähättely kuuluvat luonnostaan innovaatioiden tuottajien arkipäivään.
Kvartaalitaloudessa työpaikka on epävarma, vaikka työtä tehtäisiin tehokkaasti ja kannattavasti, jos muualla kannattavuus on vielä parempi.
Työaika on joko pätkittäinen tai liian pitkä, aina kiireistä, tiukasti valvottua ja tulos on yksinomaan rahaa.
Kaikkien työntekijöiden tärkeimmäksi tavoitteeksi halutaan mahdollisimman suuren hyödyn tuottaminen osakkeenomistajille.
On vaikea uskoa, että Suomi menestyy ottamalla malliksi hyvän työpaikan vastakohdan. Kansantaloudellisesti on suurta pääoman, osaamisen ja työmotivaation tuhlausta lopettaa kannattava työpaikka ja lähettää työvoima kilometritehtaalle.
Tuottavuuden parantaminen ei sinänsä poista työttömyyttä, jos tuottoa ei käytetä työpaikkojen luomiseen. Jonkin aikaa tuottavuutta voi nostaa kiirettä lisäämällä ja väkeä vähentämällä. Pitkän tähtäyksen lääke se ei ole.
Uusia työpaikkoja syntyy vain tuottamalla parempia luovaan työhön perustuvia hyödykkeitä. Tämä mahdollistuu vain panostamalla ihmiseen.
Hyviä työpaikkoja pitää rakentaa paljon lisää, jotta ihmiset jaksavat käydä töissä ja tehdä parempaa, innovatiivisempaa ja laadukkaampaa tulosta. Kehitys vaatii elinkeinoelämältä investointeja myös kotimaahan, eikä vain koneisiin ja laitteisiin, vaan myös työpaikkojen ja työn sisällön parantamiseen.
Pekka Peltola
työmarkkinaneuvos
valtiotieteen tohtori,
työympäristöpolitiikka
työministeriö
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.