Poliisit pantava oikeisiin töihin

Mahtaako suomalainen olla täysin terve? Kysymys kumpuaa siitä havainnosta, kuinka valvontaa, sääntöjä ja kovempia rangaistuksia vaaditaan aina vain lisää. Ovatko nämä vaatimukset tosiaan kansan tahto vain onko kysymyksessä sääntökiimaiset poliittiset päättäjät, joille tuottaa tyydytystä päästä kurittamaan kansalaisia aina entistäkin vähäisemmästä syystä? Vai onko syypää kenties poliisi, joka omaa vallantäytteyttään ja tärkeyttään korostaakseen suorastaan vaatii milloin mitäkin?

Viimeisin vaatimus koskee kansalaisten matkustajatietoja. Median välittämien tietojen mukaan poliisi tarvitsee matkustajarekistereiden tietoja rikosten estämiseen ja selvittämiseen. Voi pyhä jysäys! Kyllä poliisin pitää ottaa rikollinen kiinni verekseltään eikä päästää lähellekään matkustusvälinettä. Matkustajatietoihin turvautuminenhan viestii silkasta mukavuuden halusta. Kun poliisi tietää, minne rikollinen matkustaa, niin pidätykset voisi hoitaa mukavasti virkatyönä sohvalla lekotellen. Kaiken lisäksi pidätyksetkin jäisivät ulkomaisen poliisin harteille, kun suomalainen poliisi vain vitkuttelisi riittävän kauan. Siis kuten tähänkin saakka.

Ilmeisesti kysymys on myös täkäläisen poliisin ammattitaidosta: seula ei pidä, puntti tutisee tai sitten kysymys voi olla myöskin innosta päästä nuuskimaan tavallisten kansalaisten elämää ihan siltä varalta, josko sieltä jotakin irtoaisi. Etupäässä kai rahaa, koska sekin saattaa selittää tätä yhä ankarammaksi käyvää säätelyä, valvontaa ja kyttäämistä.

Yhtenä aktiivisena toimijana tässä matkustajatietojen asiassa häärii poliisin "yläpiru" sisäministeriö, joka on lähettänyt lausunnolle hallituksen esityksen laiksi, joka oikeuttaisi poliisin saamaan matkustajarekisterin tietoja rikosten estämiseksi, selvittämiseksi ja syytteeseen saattamiseksi sekä etsintäkuulutettujen tavoittamiseksi. Toimijalle, joka ei pyynnöstä huolimatta luovuta tietoja poliisille, voitaisiin asettaa uhkasakko. Kuinkas muuten? Poliisille tulisi näin vastaavat tiedonsaantioikeudet kuin tullille ja rajavartijoille. Näin siis vain kasvatetaan sitä joukkoa, joka päätöikseen vain lähinnä kyttää kansalaisten elämää, olemista ja liikkumista.

Poliisin oikeuksia ja valtuuksia on viimeaikoina lisätty käsittämättömästi, mutta tulokset ovat olleet plus miinus nolla. Tai pikemminkin tulokset ovat olleet reilusti nollaa huonompia, kun otetaan huomioon, että poliisi itse on jäänyt niin sanotusti housut kintuissa kiinni urkkimisesta, vääristä rekisterimerkinnöistä, hölöttämisestä, ja kuten näyttää, jopa huumekaupoista. Mutta ei. Poliisille säädetään vain entistäkin enemmän urkintavaltaa ja valtaa ylipäätään. Tuomioitakaan tuskin hetken päästä jaetaan enää oikeussaleissa, kun poliisille sallitaan kevennettyjä kenttäoikeuksia, joissa tavallinen "jeppe" voi makunsa ja sormenpäätuntumansa mukaan myöntää linnaa sopivaksi katsomansa määrä.

Tuskin pahemmin liioittelee, jos väittää, että Suomen poliisi tietää kansalaisista enemmän kuin itse ukko ylijumala. Mutta siitä huolimatta rikollisuus vain lisääntyy ja rikokset muuttuvat entistä raaemmiksi ja röyhkeämmiksi. Sen sijaan, että poliisi edes yrittäisi ratkaista näitä todellisia rikoksia, niin aika kuluu lähinnä netin ääressä kyykkäämiseen ja suomen kielen kauneusarvojen punnitsemiseen rangaistuksen kiilto silmissä. Tehtävään, joka kuuluu lähinnä suomen kielen lehtorille. Toinen poliisin hittikohde on tietysti autoilija, jota pitää rangaista tavalla tai toisella, ja jos ei muuten niin lakeja muuttamalla.