…minulle kepulaisen salakielen, jotta ymmärtäisin heidän sanomaansa?
Tähän ongelmaan törmään jatkuvasti näillä saiteillakin. Olipa puhe Lipposesta, Jäätteenmäestä (heillä on varmaan salainen suhde, kun heistä puhutaan aina yhdessä), Urho Kekkosesta, nykyisen hallituksen tekemisistä, aivan mistä tahansa. Kepulaisten käyttämät sanat ovat kyllä tuttuja, mutta heidän sanomansa sisältöä en ymmärrä.
Minun tietämäni totuus kyseisestä asiasta näyttäytyy usein jokseenkin päinvastaisena kuin monien kepulaisten puheessa, kuten esim. "jo vain"-dillen fraaseissa, mutta ei aina ihan, ja se on mikä hämää: ei voida varmuudella uskoa siihenkään, että asia olisi juuri päinvastoin, kuin mitä kepulainen sanoo.
Jokin salakieli täytyy siis olla. Mistä löytäisin sen avaimen? Annetaanko se vain kepulaiseksi liittyville?
Näkyvät kyllä eräät demaritkin hyvin omaksuneen tuon salakielen. Erkki Tuomioja on siitä hyvä esimerkki. Edelleen hän Vanhasen ja muiden kepulaisten tavoin puhuu esim. Suomen liittoutumattomuudesta, vaikka totuus on hyvin sanottu tämänpäiväisen HS:n pääkirjoituksen otsikossa: ”Liittoutumattomuus on enää orpo ja tarpeeton fraasi”.
Lehti ruotii hyvin tuon fraasin ja puoluepoliittisen selonteon vastakohtaisuudet. Selonteossa todetaan mm. ”Suomi osallistuu täysimääräisesti unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen” ja ”Suomi valmistautuu osallistumaan unionin kehitteillä oleviin nopean toiminnan joukkoihin”. Selonteossa todetaan myös, että ”Suomi myötävaikuttaa aktiivisesti sotilaallista toimintakykyä edistävän pysyvän rakenteellisen yhteistyön muotoutumiseen”.
Ranskan ulkoministeri täällä vieraillessaan totesi aivan oikein, että ”liittoutumattomuudella ei ole enää mitään sisältöä”. Miksi sitten jotkut rakastavat tuota sanaa niin, että tekevät itsesä naurettavaksi sitä mantran lailla hokiessaan? Jos nyt vielä jonkun mielestä olisimme siinä entisen tytön raskaudentilassa eli ”ihan pikkusen liittoutumattomina” niin vieläkö he jaksavat puhua samoin ollessamme Naton täysjäseniä. Sillä mikään muu ei voi olla lopputulemana tiellä, jolla olemme jo kauan olleet, kun olemme EU:ssa hyväksyneet jo pisimmälle menevän sotilaallisen yhteistyön ja sen myötä kiinteimmätkin yhteydet Natoon.
Tähän ongelmaan törmään jatkuvasti näillä saiteillakin. Olipa puhe Lipposesta, Jäätteenmäestä (heillä on varmaan salainen suhde, kun heistä puhutaan aina yhdessä), Urho Kekkosesta, nykyisen hallituksen tekemisistä, aivan mistä tahansa. Kepulaisten käyttämät sanat ovat kyllä tuttuja, mutta heidän sanomansa sisältöä en ymmärrä.
Minun tietämäni totuus kyseisestä asiasta näyttäytyy usein jokseenkin päinvastaisena kuin monien kepulaisten puheessa, kuten esim. "jo vain"-dillen fraaseissa, mutta ei aina ihan, ja se on mikä hämää: ei voida varmuudella uskoa siihenkään, että asia olisi juuri päinvastoin, kuin mitä kepulainen sanoo.
Jokin salakieli täytyy siis olla. Mistä löytäisin sen avaimen? Annetaanko se vain kepulaiseksi liittyville?
Näkyvät kyllä eräät demaritkin hyvin omaksuneen tuon salakielen. Erkki Tuomioja on siitä hyvä esimerkki. Edelleen hän Vanhasen ja muiden kepulaisten tavoin puhuu esim. Suomen liittoutumattomuudesta, vaikka totuus on hyvin sanottu tämänpäiväisen HS:n pääkirjoituksen otsikossa: ”Liittoutumattomuus on enää orpo ja tarpeeton fraasi”.
Lehti ruotii hyvin tuon fraasin ja puoluepoliittisen selonteon vastakohtaisuudet. Selonteossa todetaan mm. ”Suomi osallistuu täysimääräisesti unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen” ja ”Suomi valmistautuu osallistumaan unionin kehitteillä oleviin nopean toiminnan joukkoihin”. Selonteossa todetaan myös, että ”Suomi myötävaikuttaa aktiivisesti sotilaallista toimintakykyä edistävän pysyvän rakenteellisen yhteistyön muotoutumiseen”.
Ranskan ulkoministeri täällä vieraillessaan totesi aivan oikein, että ”liittoutumattomuudella ei ole enää mitään sisältöä”. Miksi sitten jotkut rakastavat tuota sanaa niin, että tekevät itsesä naurettavaksi sitä mantran lailla hokiessaan? Jos nyt vielä jonkun mielestä olisimme siinä entisen tytön raskaudentilassa eli ”ihan pikkusen liittoutumattomina” niin vieläkö he jaksavat puhua samoin ollessamme Naton täysjäseniä. Sillä mikään muu ei voi olla lopputulemana tiellä, jolla olemme jo kauan olleet, kun olemme EU:ssa hyväksyneet jo pisimmälle menevän sotilaallisen yhteistyön ja sen myötä kiinteimmätkin yhteydet Natoon.
Vastaukset 35
Vanhimmat
...
Demarien ulkopoliittisen johdon aikana sijaa saanut kylmäkiskoinen, jopa halveksiva linja naapuriamme Venäjää kohtaan vahingoittaa enemmän Suomea itseään kuin Venäjää.
Asioista voidaan ystävien kesken eri mieltä suhteiden kummemmin kärsimättä. Kylmä suhtautuminen inhimilliseen kärsimykseen haavoittaa syvemmin.
"...On varsin ymmärrettävää, että jos Suomen eduskunta muistaa hiljaisella hetkellä Madridin uhreja, mutta jättää vastaavan tekemättä Beslanin uhreille, venäläiset eivät siitä pidä. Ministeri Paula Lehtomäki (kesk.) myönsikin, että tältä osin kritiikkiin on syytä. Samaa sanoi kansanedustaja Mikko Elo (sd.), joka piti syyllisenä puhemies Paavo Lipposta (sd.)..."
kokonaan:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=12
Heti, kun Venäjän duuma pitää hiljaisen hetken marraskuun 30. päivänä ilman sodanjulistusta Suomeen suuntaamiensa ilmapommitusten sadoille siviiliuhreille (yksistään Helsingissä kuoli ensimmäisenä päivänä 90 ihmistä, ensimmäisenä kadulle 9-vuotias pikkutyttö Armi Metsäpelto) on korrektia Suomen eduskunnan muistaa myös Venäjällä tulevia uhreja, olkoonkin, että pääsyyllinen niidenkin aiheutumiseen on Venäjän presidentti ja hallitus.
Mutta ennen sitä EI, EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA!
Vuosiluku tuosta marraskuun 30. päivästä unohtui ikäänkuin itsestään selvyytenä. Sanottakoon se historiaa tuntemattomille, että vuosi oli tietenkin 1939 ja kyseessä talvisodan alku.
Jahah - rautaa rajalle ja Venälle opetus. Siinähän se asevelisosialistien rauhanomaisen rinnakkaiselon linja lyhykäisyydessään on!
Kepulaisuudesta en tiedä, mutta puolueettomuus on aito ja todellinen asenne, jonka liittoutumattomuus mahdollistaa.
Puolueettomuuden merkitystä tuskin kuitenkaan voi opettaa ihmiselle, joka uskoo että hän itse, siksi että on toiminut puolueettomana YK-sotilaana, voi esittää "pätevämpiä" puolueellisia kannanottoja kuin toiset.
Liittoutuminen merkitsee käytännössä sitä että kannanotot ovat etukäteen suunnattuja. Liittoutuminen ei haittaa niitä, joilla jo valmiiksi on ne kannat, joihin liittoutuminen pakottaa kaikki muutkin.
Ja eniten herkkua liittoutuminen tietysti on niille, jotka ovat ajatuksissaan heikkoja ja haluavat aina perisuomalaiseen tapaan "olla voiman oikealla puolella".
>> puolueettomuus on aito ja todellinen asenne >>
Tarkoitat siis, että "sodan ja rauhan asiassa me emme ole puolueettomia, vaan olemme rauhan puolella sotaa vastaan"? Noin sanoessaan Urkko tietenkin tarkoitti, että "olemme Neuvostoliiton puolella vapaata maailmaa vastaan", sillä olihan tuo suuri rauhanruhtinas tuonut historiassaan rauhaa samoin konstein paitsi omassa maassaan myös maailmaan, Urkin noin sanoessa hiljattain aikaisemmin mm. Unkariin ja Tsekkoslovakiaan. Mutta mitä Sinä sillä tarkoitat, kun ei ole enää sitä Neuvostoliittoa?
>> jonka liittoutumattomuus mahdollistaa.> Puolueettomuuden merkitystä tuskin kuitenkaan voi opettaa ihmiselle, joka uskoo että hän itse, siksi että on toiminut puolueettomana YK-sotilaana, voi esittää "pätevämpiä" puolueellisia kannanottoja kuin toiset.> Liittoutuminen merkitsee käytännössä sitä että kannanotot ovat etukäteen suunnattuja. Liittoutuminen ei haittaa niitä, joilla jo valmiiksi on ne kannat, joihin liittoutuminen pakottaa kaikki muutkin.> Ja eniten herkkua liittoutuminen tietysti on niille, jotka ovat ajatuksissaan heikkoja > ja haluavat aina perisuomalaiseen tapaan "olla voiman oikealla puolella".
"Ensimmäisessä maailmansodassa voittaneella puolella olleet Iso-Britannia ja Ranska myöntyivät 1930-luvulla yleensä Saksan vaatimuksiin. Saksan otettua käyttöön yleisen asevelvollisuuden vastoin Versailles’n rauhansopimusta ne tyytyivät hyväksymään Kansainliitossa päätöslauselman, jossa arvosteltiin ankarasti Saksan toimenpiteitä. Vuonna 1935 Iso-Britannia ja Saksa solmivat laivastosopimuksen, jossa määritettiin tonnistomäärät, joihin asti Saksa oli oikeutettu rakentamaan eri alusluokkia. Tšekkoslovakialle kohtalokkaan Münchenin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain lausui kotimaahansa palattuaan lentoasemalla kuuluisat sanansa:”Peace in our time, rauha meidän aikanamme.” Ne ovat olleet nykypäiviin asti esimerkkinä vaarallisesta hyväuskoisuudesta."
NL:n sopimusrikomus oli pientä tuon rinnalla.
On suomalaiset joskus olleet oikella puolella ainakin siihen aikaan kun itämeri oli ruotsin sisämeri ainakin lähestulkoon. Mutta kelläpä tässä ennustajan lahjoja on, ei ollut ainakaan Chamberlainilla.
Suomen itsenäistä historiaa on eletty aiemman omistajan varjossa. Leniniläinen versio marxilaisuudesta sisälsi myös imperialismin.
Ne ajat ovat olleet ja menneet. Venäläiset eivät enää omista meitä. Mutta maamme on tosiasiassa ulkomaalaisomistuksessa. Amerikkalaiset omistavat.
Liittoutumattomuudessa on ehkä vain vivahde-ero siinä, kuristetaanko meitä pelkästään taloudellisin lonkeroin vai onko paikalla sotilaita (näitä älyn jättiläisiä), jotka varmistavat omaistuksia.
Jos idästä hyökättäisiin nämä älyn jättiläiset olisivat kyselemättä täällä. Välittömästi. Tarkoitan, että he eivät kysyselisi haluammeko vai emme, tai olemmeko puolueettomia tai liittoutumattomia vai emme.
Puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat vain asenteitamme. Ne ovat se mitä on jäljellä isänmaallisuudesta.
Sotilaat, jotka eivät historiasta mitään ymmärrä ja aina jaksavat vain sotia sitä edellistä sotaa, ovat nyt kansalaisista epäisänmaallisimpia. He haluavat että lännen omistukset varmistetaan täällä tuomalla kaduille lännen sotavoimat.
Savolaisittain sanottuna haaskalintu Korhonen "ulostaa" samoja
vammautuneen mielensä patoutumia , kuin jo kymmeniä kertoja aikaisemminkin.
Eikö KKK, lle saada aikaiSEKSI enään Kunnon sessiota!
ei tuo vielä riitä.
Tottahan tuo kaikki sanomasi on, mutta ei se muuksi muuta sitä, minkä avauksessani esille otin.
>> Tšekkoslovakialle kohtalokkaan Münchenin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain lausui kotimaahansa palattuaan lentoasemalla kuuluisat sanansa:”Peace in our time, rauha meidän aikanamme.” Ne ovat olleet nykypäiviin asti esimerkkinä vaarallisesta hyväuskoisuudesta."
Vai pidätkö niitä aina kintuissa.
mitä luultavammin kehitty samalla tavalla kuin luotiin alueellinen puolustusjärjestelmä, pikku hiljaa, sen jo näkee niissä varusteissakin mitä armeija hankii ja on jo pitkän ajan hankkinut. Aikapäiviä on venäläiset radiot jotka vaativat käyttäjältään kolme kättä ja silmän polvessa, vaihtuneet nato radioihin.
lopuksi pieni lainaus MOT sivuilta alueellisen puolustuksen kehittymisestä:
"VARJODOKTRIINI?
MOT: "Valmistautuiko Suomen armeija todellakin vain läntistä hyökkäystä torjumaan?"
Jukka Tarkka: "Se että Suomi torjuu lännestä tulevaa hyökkäystä oli ainoa asia minkä voi sanoa ääneen ja kirjoittaa paperille, sen takia näin joutuivat sanomaan ja kirjoittaman myös ne ihmiset jotka ajattelivat monipuolisemmin ja vivahteikkaimmin. On täysin selvää että pääesikunnan kassakaapissa jollakin jonkun hyllyn takaosassa oli myös suunnitelmat puolustautumisesta idästä tulevaa hyökkäystä vastaan. Sotilaat varustautuivat kaiken aikaa myös siihen mahdollisuuteen, että ei-toivottua apua jouduttaisiin torjumaan ehkä jopa sotilaallisesti, samoin ulkoministeriön johtavat virkamiehet olivat hyvin voimakkaasti tästä asiasta tietoisia ja toimivat sen mukaan, mutta julki ei voinut sanoa mitään muuta kuin että suomi puolustautuu aina ja vain länttä vastaan, tämä oli hyvin hankala ja mielenkiintoinen tämmöinen simultaanipeli, se oli semmoista orwellilaista kaksoispuhetta, jossa sanoja käytettiin kahdessa eri merkityksessä, niin että kumpikin osapuoli tiesi, että puhutaan kaksimerkityksisiä asioita mutta käyttäytyi kuitenkin niin kuin niillä sanoilla olisi ollut vain se niiden nimellisarvo."
Ääntä pitämättä armeija valmistautui torjumaan myös Neuvostoliiton hyökkäyksen.
Kenraaliluutnantti Ermei Kanninen: Suomen Puolustus (1993):
"Yya-sopimus toi mukanaan vaatimuksen aikaansaada puolustussuunnitelma länttä vastaan. Tietenkin näin myös meneteltiin, vaikkakin samalla yllä pidettiin valmiutta idän suuntaan. Viimeksi mainittu oli tietenkin salaisin, se oli vain pienen ryhmän tiedossa. Ennen kaikkea se oli salattava poliittiselta johdolta eikä niinkään Moskovalta. Sotilaiden on aina valmistauduttava kaikkien vaihtoehtojen varalle ja otettava siitä vastuu. Asekätkentä on tästä tyypillinen esimerkki."
Vaikka komiteoissa ei hiiskuttu mitään Neuvostoliiton-uhasta, moni kuitenkin ymmärsi yskän - kuten Erkki Tuomioja. Hän piti Suomen puolustusoppia kaksinaamaisena: Yya-linjan rinnalla kulki suunnitelma, joka tähtäsi Neuvostoliiton Suomeen suorittaman suurhyökkäyksen torjumiseen.
(Erkki Tuomioja: Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan (1993):
"Jälkimmäistä palveli yli 700.000 miehen reservin kouluttamiseen ja aseistamiseen perustuva Jugoslavian mallinen alueellinen puolustusjärjestelmä. Suhtauduin tähän tykinruokareserviin erityisen epäillen ja sain sitä kriittiseen tarkasteluun vastaisuudessa vaativan sivulauseen mukaan mietintöön.
Järkytyin kun tähän liittyvät todelliset mutta julkilausumattomat taustat selvisivät minulle. Pidin tätä varjodoktriinia sinänsä sankarillisena, mutta joukkotuhoaseiden aikakauteen ja todellisuuteen sopimattomana kansallisen itsemurhan politiikkana."
Kenraaliluutnantti Paavo Junttila on Suomen kylmän sodan suuri tuntematon vaikuttaja. Hän hoiti huippusalaisia keskusteluja, joissa hän kenraali Sutelan ja presidentti Kekkosen tuella torjui Neuvostoliiton armeijan yritykset vetää Suomi Varsovan liittoon.
MOT: "Mihin suuntaan Suomen armeija puolustautui?"
Junttila: "Suomen armeija puolustautui, puolusti omaa valtakuntaansa. Suuntia ei koulutuksessa tai suunnittelussa otettu suuntien puolesta huomioon, vaan katsottiin, että valtakunta tulee puolustettua joka suuntaan."
MOT: "Myös itää vastaan?"
Junttila: "Ilman muuta, sitä ei eroteltu missään, se oli ulkovalta siinä mielessä."
Junttila oli mukana laatimassa Suomen puolustussuunnitelmaa.
Junttila: " Tämä suunnitelma jota kutsuttiin sitten alueelliseksi puolustamiseksi, puolustukseksi, esiteltiin myöskin presidentti Kekkoselle vuonna 1972, muun esittelyn yhteydessä ja tästä esittelystä tai esityksestä jonka hän kuunteli erittäin tarkasti, siitä ei keskusteltu. Minä sitten kysyin myöhemmin presidentin . adjutantilta, kenraali Levolta, että ymmärsiköhän presidentti mistä oikein oli kysymys. Hän ilmeisesti oli asiaa miettinyt myöskin, koska hän vastasi välittömästi, että kyllä presidentti ymmärsi täysin. Ja sen jälkeen tämä alueellinen puolustus sitten rupesi rakentumaan. Se oli siinä sen etu, että se saatiin nopeasti toimeenpantua, se oli valmis mihin suuntaan tahansa tässä maassa toimimaan, painopistettä vain muuttaa vähäsen".
Suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan melko nerokas. Asekätkennän paljastuttua 1945 armeija oli oppinut, että mitään todella tärkeää ei pantu paperille. Niinpä pääesikunnan kassakaapissa ei ollut suunnitelmia Neuvostoliittoa vastaan käytävään puolustussotaan, vaan se oli muuten vain "tiedossa". Alueellinen puolustus ei edes edellyttänyt vihollisen nimeämistä. Riitti, että sotilasläänien komentajille annettiin käsky puolustaa aluettaan. Ja vanhastaanhan tiedettiin, mitä reittejä Neuvostoliitto käyttäisi hyökätessään.
MOT: " Milloin tämä suunnitelma oli valmis?"
Junttila: "Se oli valmis silloin vuonna –72 jolloin se presidentille esitettiin. Sitä oli rakenneltu ehkä 3-4 vuotta."
MOT: "Koska se oli toimeenpantavissa jos olisi tilanne vaatinut?"
Junttila: "Se oli toimeenpantavissa silloin vuonna –72. Se myöskin levisi sitten tietysti koulutukseen ja kaikkiin valmisteluihin jota siinä yhteydessä tarvittiin."
MOT: "Entä tuon ajan tästä tendenssistä, siitä että vihollinen nähtiin niin kovin usein tulevan lännestä?"
Junttila: "Se ei armeijan sisällä näkynyt. Ei missään."
MOT: "Jos tämä oli pelkkää peliä, mitä on sanottava Suomesta läntisenä demokratiana?"
Tarkka: "No kylmä sotahan oli sotaa, ja sodan vallitessa demokratiaan tulee ryppyjä ja lommoja, mutta kyllä ne Suomen demokratian rypyt olivat ehkä pikemminkin muualla kuin tässä komiteassa. Näissä komiteoissa oli niin kuin mielenkiintoisinta ja merkittävintä se, että sodan olemukseenhan kuuluu myös se, että siinä osapuolet harjoittavat hämäystä ja vastahämäystä ja kumpikin tietää että vastapuoli harjoittaa hämäystä ja vastahämäystä ja hyväksyy sen, mutta Suomen turvallisuuspoliittinen keskustelu kylmän sodan aikana ja varsinkin näissä komiteoissa osoitti, että täällä hyvin suuri osa poliittisista eliitistä ja asiantuntijaeliitistä oli omaksunut semmoisen hyväntahtoisen hölmön roolin, että he hyväksyivät tämän hämäyksen ja vastahämäyksen nimellisarvostaan, ottivat sen tosissaan, osa heistä alkoi sitä itse asiassa niin kuin aidosti uskoakin että asiat ovat juuri tällä tavalla, heistä tuli tällaisia periaatteellisia hyväntahtoisia hölmöjä.""
Jos uskoisin, että Sinun laillasi ajattelevat olisivat enemmistönä tässä maassa ja - mikä vielä pahempaa - johtaisivat tätä maata, muuttaisin heti pois turvallisempiin maihin, niin isänmaallinen suomalainen ja vähästä säikkymätön sotilas kuin olenkin. Mutta hyvin tiedän, että kaltaistesi joukko on vain pieni, yhä kuihtuva vähemmistö, kohta marginaaliin jäävä vaaraton relikti menneiltä ajoilta.
Israelissa on teitä suurempi ortodoksijuutalaisten vähemmistö, ne mustissa pitkissä takeissaan ja kupuhatuissaan kulkevat ja poskikiharoita pitävät miehet perheineen. Jokaisessa isommassa kaupungissa heillä on oma kaupunginosansa, esim. Jerusalemissa Mea Sherim, joissa noudatetaan vanhoja juutalaissäännöksiä niin tiukasti, että esim. sapattina ei sytytetä tulta eikä liikuta ulkona jalkaisinkaan "sapatinmatkaa" s.o. muutama sataa metriä kauemmaksi kotoa. Sapattina tuolle alueelle eksyvä auto voi joutua kivitetyksi.
Nuo ortodoksijuutalaiset eivät tunnusta Israelin valtiota. He odottavat luvattua messiasta, joka pystyttää ikuisen valtakunnan. Luonnollisesti he eivät käy sotaväkeäkään, joka jokaiselle maalliselle israelilaiselle on pakollinen, naimattomille naisillekin, pitkine palvelusaikoineen ja vuosittain toistuvine kertausharjoituksineen. Silti nuo "hihhulit" nauttivat valtiolta monia erityisoikeuksia.
Kysyin kerran eräältä israelilaiselta lääkintäupseerilta, miten tuollainen on mahdollista, kuinka valtiolla siihen on varaa. Hän vastasi: "Nuo nyt kuitenkin ovat niitä, jotka itsepäisimmin kantoivat ideaa Israelin valtiosta koko 2000-vuotisen diasporankin ajan. Kun se valtio on nyt olemassa, on sillä velvollisuus antaa hulluille olla hulluja ihan koko päällään, kun ei heistä itse asiassa valtiolle vaaraakaan ole".
Minusta tuo oli hyvin viisaasti nähty ja sanottu. Samoin minä ajattelen teikäläisistä, siitäkin huolimatta, että teillä ei ole osaa ei arpaa Suomen valtion syntyyn eikä sen pystyssä pysymiseenkään, vaan ihan yleishumaanisuuttani sanon, että "olkaa toki hulluja ihan koko päänne edestä, sillä ei siitä onneksi vaaraa muille, teitä viisaammille ja vastuullisemmille ole".
Huomaan, että tunnet asioita! Niin mielestäni minäkin, tuolta alueelta varsinkin.
Onko tuo pätkäsi ote MOT-ohjelman kotisivulta vai mistä? Kiinnostaisi lueskella laajemminkin. Siinäkö käsitellään myös noita Kannisen ja Tuomiojan kirjoja? Niihin en ole tutustunut, mutta samoista asioista olen kyllä lukenut muualta, mm. Matti Lukkarin kirjoittamasta Lauri Sutelan elämäkerrasta, ja taisi se Heikki Tiilikainenkin kirjassaan "Kylmän sodan kujanjuoksu" noita ainakin sivuta.
Muuten tuohon, että harjoiteltiin torjumaan vain lännestä tulevaa vihollista sanoisin, että ei kyllä pidä paikkaansa. RUK:n kurssillani maastoharjoituksissa hyökkäävä vihollinen tuli lähes aina idästä. Kun kerran joukkueemme johtaja tilannetta antaessaan sanoi vihollisen hyökkäävän lännestä, joukostamme eräs mutisi kuuluvasti: "katohan pirua, se on koukannut".
http://www.yle.fi/mot/271100/kasis.htm
Kiitos! Vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta! Lueskelen myöhemmin, nyt tuli muita kiireitä.
>> Jos uskoisin, että Sinun laillasi ajattelevat olisivat enemmistönä tässä maassa ja - mikä vielä pahempaa - johtaisivat tätä maata, muuttaisin heti pois...
Heimosodat, veljessodat ja itsenäistysmistaistelut on taisteltu. Kansallisvaltiot ja demokratia natisevat, kun globaalitalous jyrää alleen politiikan, ja kohta on kaikkien kkkkorhostenkin pakko valita sen välillä ajatteleeko uusien realiteettien edellyttämällä tavalla vai ajatteleeko ollenkaan. Tähän asti tuo valinta on ollut ettei ajattele ollenkaan.
Vasemmisto ja oikeisto, sosialismi ja kapitalismi, ovat menneen maailman jo sulaneita tai kovaa vauhtia hupenevia lumia. Vastakohdat ovat nykyään reaalitalous ja rahatalous (eli talousfundamentalismi), ja nyt markkinatalous ja kapitalismi ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Näin valitettavasti on. Voit uskoa tai olla uskomatta. Kyseessä ei ole teoria, vaan käytäntö.
Ja miten niin "sinun laillasi ajattelevat... johtaisivat tätä maata"? Sinun silmissäsi tätä maata johtavat poliitikot? Tosiasiassa he ovat vain kannatusta kansalta fraasiensa varassa kalasteleva lauma, joka ei johda mitään. He ovat poliitikkoja, tottuneita huijaamaan itseään ja muita, ja heillä on täysi työ pysyä perässä muutoksen vauhdissa. Mitään hallintaa tai hallinnan edellytyksiä heillä ei ole. Poliitikot eivät edes päätä valtion budjettimme menokatosta.
Ne jotka ajattelevat tuolla lailla kuten esitin, johtavat - ei suinkaan tätä maata vaan - koko maailmaa. Jotkut heistä ovat hyvin huolissaankin siitä mihin nykyinen meno vie. Esimerkiksi George Soros sanoo, että markkinatalousfundamentalismi on avoimelle yhteiskunnalle pahempi uhka kuin mitä olivat fasistinen tai kommunistinen diktatuuri. Sorosia minäkin nimittäisin kokeneeksi - siis päinvastoin kun sinua, joka kuvittelee kokeneensa yhtä ja toista, mutta ei ole pystynyt uusiutumaan eikä oppimaan mistään mitään. Soros tietää mitä puhuu. Koskas sinä ajattelet elämäsi ensimmäisen ajatuksen?
Ollessani 4,5 vuotias ajattelin elämäni ensimmäisen sellaisen ajatuksen, jonka muistan kuin eilisen vielä 69 vuotiaana.
Oli joulukuu 1939. Tulimme mummon kanssa potkukelkalla Haukiputaan kirkolta kotiin yli 10 km:n päähän. Hirveän pelottava jylinä kuului etelän suunnalta, kun Oulun Toppilaa pommitettiin. Mummo koetti heikoilla voimillaan potkia jääpaakkuisella tiellä takkuilevaa kelkkaa eteenpäin, minkä laihoilla kintuillaan pystyi minun istuessani kelkan istuimella.
Sitten koneet möyrysivät varsin matalalta päämme yli pohjoiseen. Mummo ohjasi kelkan vauhdilla umpihankeen ja painoi minut lumeen kuusen alle ja painautui itse päälleni. Silloin ajattelin, että jos nuo koneet nyt meitä pommittavat, mummo kuolee. Se kauhistutti minua niin, että omaa kuolemaani en ajatellut ollenkaan.
Ilmeisesti siitä alkaen olen ajatellut noita turvallisuuteemmekin liittyviä ajatuksia. Kun vain muutamia vuosia tuon jälkeen aloitin työnteon kovalla elontielläni ja jonkin verran myöhemmin jouduin omin nokkineni maailmalle ja vain itseni varaan, aloin ajatella myös arkipäiväisempiä, eli toimeentuloon ja sen edellytyksiin - mm. kouluttautumisen mahdollisuuksiin, perheen elättämiseen, lasten kouluttamiseen jne - liittyviä ajatuksia.
Noilta pohjilta ovat vähitellen syntyneet myös ne poliittiset ajatukseni, joita täälläkin olen pyrkinyt hieman esittelemään. Mutta ne varmaan ovat menneet "yli hilseen" niiltä, joiden oma kokemusmaailma on kovin vähäinen ja rajoittunut. Huomaan toki, että Sinä ajattelet ja tunnetkin monia asioita, jotka maailmoja syleilevinä voivat olla mielenkiintoisiakin - ajattelen niitä joskus minäkin -, mutta sittenkin nuo asiat moniin lähempänä oleviin asioihin verrattuna ovat aivan irrelevantteja niin oman itsesi kuin meidän muidenkin, koko maamme kannalta.
Ja hyödytöntä niiden ajattelu myös noiden sinänsä kiinnostavien asioiden kannalta, sillä meidän - Sinun ja minun - mahdollisuudet niihin vaikuttaa ovat yhtä suuret kuin suomalaisen itikan pierun vaikutus Saharan ilmastoon.
Valitettavasti niistä entisten sotien yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen etc. sotimisesta ei ole mitään hyötyä kun pitäisi miettiä millaiset realiteetit globaalitalouden maailmassa vallitsevat. Yksi ja toinen meistä on kokenut kovia, ollut kuolemanvaarassa, selvinnyt kuin ihmeen kautta, kuka millaisinkin arvin - mutta valitettavasti näistä itsekunkin kokemuksista ei todellakaan ole mitään apua kun pitäisi miettiä miksi asiat ovat nyt niinkuin ne nyt ovat.
Kukaan ei nykyisessä tilanteessa ole se mahtavin tai perimmäinen vallankäyttäjä, jonka päätöksiin pitäisi vaikuttaa jotta jokin muuttuisi. Edes Bilderberg-seura ei ole vallan todellinen keskus. Valitettavasti se valta, joka taloudella nyt on, on täysin kasvotonta, ja sitä ylläpitää vain juuri tuollainen hyvin esimerkillisesti edustamasi ihmisten kuvitelma siitä että kyseessä on jokin ylimaallinen, luonnonlainomainen ja ihmistä suurempi tekijä, johon pieni yksilö ei voi vaikuttaa.
Kysymys ei ole vaikuttamisesta vaan siitä millaisen informaation annamme vaikuttaa itseemme. Jos ja kun kysymyksiä ei saa esittää, ja jos ja kun kysymyksiin vastataan sallimalla oma älyllinen laiskuus ja uppoutumalla taas kerran omiin sotamuistoihin ja loputtomiin elämänkerrallisiin onanioihin, mikä arvosana tällaisesta pitäisi antaa? Mielestäni aivan nollan arvoista keskustelua.
Ota nyt edes se Soros käteesi ja lue jotain asiallista ja nykyhetkeä koskevaa. (George Soros: "Kansainvälisen kapitalismin kriisi") Vai onko todellakin niin ettet kykene enää muuhun kuin kiillottamaan vanhoja mitaleitasi ja rähmät silmilläsi todistelemaan muille miten hienoja kokemuksia niihin sinulla liittyy.
Kekkosen ajan idänpolitiikkaa ja "tutkielmissasi" väitit että, mitään uhkaa ei Neuvostoliiton suunnalta ollut.
Onko nyt uhka olemassa, kun kannatat NATOon liittymistä ja olet kova markkinatalousfundamettalisti.
olit siinä luulossa että, näillä sinun kirjoituksilla on jotakin vaikutusta, mutta nyt kun huomaat että olet hävinnyt pelin, niin toteatkin että:
>> vaikutus on itikan pierun luokkaa
aina vaan eri nimimerkeillä? Mikset käytä edes samaa ja rekisteröidy?
On se vain kumma, että kun minä avaan keskustelun KESKUSTASTA tai KESKUSTAN POLITIIKASTA, tässä tapauksessa kepulaisten käsittämättömästä salakielestä, niin kepulaiset kääntävät huomion heti pois asiasta ja ryhtyvät puhumaan minusta!
Olenko minä todella niin kiinnostava, suorastaan heidän mielenkiintonsa maagisesti vangitseva persoona, vai onko heidän puolueensa ja kaikki siihen liittyvä niin hävettävää, että siitä ei kehdata puhua?
Vaikka tällainen debatti tarjoa minulle oivallisen mahdollisuuden kertoa lisää ihmeellisestä itsestäni kepulaisille ihailijoilleni ja yhä lisätä heidän kihelmöivää kiinnostustaan sankariinsa, tämä alkaa käydä minulle rasittavaksi. En jaksa enää jatkaa tällä linjalla. Tämä kuuluisuuden aste alkaa olla jo kiusallinen vaatimattomalle egolleni.
En siis enää vastaile muita kuin avaukseni aihetta tai ainakin Keskustaa ja sen politiikkaa muuten käsitteleviin vastineisiin. Mutta se aihe taitaa olla tälla saitilla tabu, josta saa puhua vain polvillaan ylistäen. Vanhan suoraselkäisen sotilaan kummatkaan selkärangat - fyysinen ja moraalinen - eivät taivu sellaiseen.
joka et tartu asioihin asioina - et tässäkään keskustelussa saamiisi vastineisiin - vaan alat aina jauhaa omia henkilökohtaisia asioitasi, muistelmiasi, yms. Jos ylläolevasta ketjusta käyt läpi saamasi vastineet, voit todeta, miten asiallisen vastineen jälkeen itse eksyt loputtomaan itsetärkeilysi ja arvostelukyvyttömän itseihailusi suohon.
Arvostelukyvystäsi on todellakin ehkä näyttävin esimerkki se, että olet mm. kuvitellut toimintasi puolueettomana YK-sotilaana pätevöittävän sinua erityisellä tavalla niin että antamillasi puolueellisilla lausunnoilla olisi jokin erityinen arvo. Yleensä ottaen kuvittelet, että kokemukset pätevöittävät jotenkin mielipiteitä, vaikka ihmiset voivat samanlaisista kokemuksista vetää aivan päinvastaisia johtopäätöksiä.
Voisi olla itsesikin kannalta parasta, jos vetäytyisit tuottamasta arvotonta palstantäytettä.
Se voisi myös tehdä rajatiloilla horjuvalle psyykellesi hyvää.
...
Ketä Korhosen loputtomat jaaritukset muka ovat kiinnostaneet? Nehän ovat tylsyyden huippu. Ainoa syy miksi niihin takerrutaan on se omahyväinen siirappinen sävy, joka niissä tulee esiin. Jossain muussa maassa, vaikkapa lipevien latinoiden keskuudessa, loputon omakehu menettelisi, mutta Suomessa jokainen aitosuomalainen haluaa antaa jokaiselle itserakkaalle paskiaiselle potkun persuuksiin. Tässä tapauksessa kohde vain on niin itsekeskeinen että kaikki mikä tulee ulkoapäin kilpistyy hänen itsetyytyväisyytensä muuriin. Keskustelun kannalta Korhosen puheenvuorot ovat jokseenkin tyhjiä ja turhia: kun on nähnyt niitä yhden, on nähnyt ne kaikki.
Oliskohan vika vastaanottokyvyssäsi vai puhuisikohan tuossa vain kateus?
Ilmainen psykologian oppitunti: vain ulkoaohjautuvat ihmiset, jotka juoksevat muiden paaluttamilla kilparadoilla, tuntevat kateutta. Kateus on saman sarjan suttuisia tuntemuksia kuin kunnia ja häpeä. Sopii sotilaille, ei normaaliälyisille.
Kun eilen päätin osaltani tämän ketjun, sanoin vastailevani enää ainoastaan avauksen aihepiiriin liittyviin viesteihin. Ainakaan Sinun "viisauksiisi" en enää aikonut puuttua.
Pidä voittonasi, että niin teen. Mutta en voi sivuuttaa olan kohautuksella noin perusteellisen väärää näkemystä, kun se esitetään sillä kaikkitietävällä viisaudella, mikä on ominaista vain sille, joka ei ole oppinut vielä yhtään mitään tosielämästä eikä tullut vielä tuntemaan oikeasti itseäänkään saati muita ihmisiä.
Kyllä me tavalliset ihmiset todella joudumme juoksemaan muiden paaluttamilla kilparadoilla. Niillä joutuvat itse asiassa juoksemaan myös USA:n ja Venäjän presidentit, George Sorosit, Bill Gatesit ynnä muut. Ehkä nuo tiettyihin laitoksiin suljetut Napoleonit ja muut itse kuvittelemansa suuruudet voivat juosta ihan itse tekemäänsä rataa, ja ehkä täällä vapaassa maailmassakin joku joskus huumehöyryissään tai kovassa kännissä niin kuvittelee tekevänsä. Minulta nuo kokemukset puuttuvat.
Ulkoa meitä kaikkia ohjataan enemmässä tai vähemmässä määrin, mutta harvaa niin kaukaa, kuin Sinua. Minusta tuntuu, että esittelemiesi auktoriteettiesi lisäksi Sinua ohjataan joskus peräti ulkoavaruudesta, niin vieraita maanpäälliselle tosielämälle ajatuksesi usein ovat.
Yrität jatkuvasti esiintyä myös psykologina, vaikka tuolla alueella saavutat pätemättömyytesi täyteyden! Sen verran olen psykologiaakin lukenut ja ennen muuta joutunut sitä käytännössä harjoittamaan, että noin nurinkurisia ajatuksia ihmisistä ja elämästä esittävät tiedän näppituntumalta aiheeseen täysin perehtymättömäksi ja siitä mitään ymmärtämättömäksi.
Kateus on kyllä monelle ihimiselle ominaista, mutta kateelliset ihmiset harvoin tavoittelevat kunniaa ja vielä harvemmin tuntevat häpeää. Kateus on kehittymättömän mielen ominaisuus, voidaan kai sanoa alhainen ominaisuus, mitä jalostuneempi ihmismieli ei tunne tai sublimoi tunteensa ihailuksi sitä kohtaan, jota vähemmän jalostunut kadehtii.
Kunnian ja häpeän tuntemukset eivät ole suttuisia tuntemuksia, vaan ne ovat perustaa, jolle inhimillinen kanssakäymisemme ja yhteiskuntamme rakentuu; ne ohjaavat toimintaa hyvään ja saavat meidät välttämään pahaa. Jos todella ajattelet noista arvoista noin, oletpa aika kummallinen ihminen. Jos olisin "saittikepulainen psykologi", sanoisin, että olet psykopaatti, mutta kun en ole, niin sanon että olet joko mistään piittaamaton anarkisti, vakavasti häiriintynyt ihminen tai huumorintajusi on perin omituinen.
Kaikki edellä oleva on sanottu sillä normaaliälyllä, joka on vienyt minua mukavasti ja kunniallisesti eteenpäin varsin monipolvisessa elämässäni 69 vuotta. Tuona aikana olin tosiaan sotilaanakin 25 vuotta, ja silloin joskus tarvittiin älyä normaalia hieman enemmänkin, mutta siitä on turha kertoa sellaiselle, jonka ego on käpristynyt itseensä tavallisen miehen nyrkkiin hyvin mahtuvaksi, vaikka luuleekin olevansa kuumailmapallon kokoinen ja leijuvansa sitä suuremmisssakin korkeuksissa.
Ne ovat huru-ukon tarinoita. Lue tuokin onko siinä Keskustan politiikasta kyse.
Narsistisen ja personallisuushäiriöisen kirjoituksia.
Oliko Keskustan politiikasta kyse siinä viestissä, johon vastasin? Hän käänsi heti ensimmäisessä vastineessaan puheen vain minuun ja hänen yhdessäkään viestissään koko ketjussa ei puhuta muusta kuin hänen erinomaisuudestaan ja minun mitättömyydestäni. Ja sama kaiku on askelten sinullakin, vielä vähäisimmillä eväillä.
Keskustan politiikkaan asian kääntääkseni totean, että onneton on se puolue, jolla on tuollaista joukkoa riveissään!
Aloittaa uusi sessio?
Valitettavasti se olet sinä joka et tartu asioihin asioina - et tässäkään keskustelussa saamiisi vastineisiin - vaan alat aina jauhaa omia henkilökohtaisia asioitasi, muistelmiasi, yms. Jos ylläolevasta ketjusta käyt läpi saamasi vastineet, voit todeta, miten asiallisen vastineen jälkeen itse eksyt loputtomaan itsetärkeilysi ja arvostelukyvyttömän itseihailusi suohon.
Arvostelukyvystäsi on todellakin ehkä näyttävin esimerkki se, että olet mm. kuvitellut toimintasi puolueettomana YK-sotilaana pätevöittävän sinua erityisellä tavalla niin että antamillasi puolueellisilla lausunnoilla olisi jokin erityinen arvo. Yleensä ottaen kuvittelet, että kokemukset pätevöittävät jotenkin mielipiteitä, vaikka ihmiset voivat samanlaisista kokemuksista vetää aivan päinvastaisia johtopäätöksiä.
Voisi olla itsesikin kannalta parasta, jos vetäytyisit tuottamasta arvotonta palstantäytettä.
Se voisi myös tehdä rajatiloilla horjuvalle psyykellesi hyvää.