Kehysriihessä oli tavoitteena saada kasaan riittävä summa leikkauksia ja veronkorotuksia, jotta velkaantumisen nousu kyetään katkaisemaan. Se on sinänsä hyvä tavoite ja tästä puolesta likimain kaikki poliittiset puolueet ovat olleet yhtä mieltä.
Olennaisempi asia tässä onkin se, mistä leikataan ja mitä veroja korotetaan. Kuten nähtiin tässä kohdin vallitsee suuri erimielisyys sekä hallituspuolueiden sisällä että suhteessa oppositioon. Sen vuoksi toimenpiteille olisi voitu asettaa jo alunperin tiukemmat reunaehdot. Tärkein näistä olisi voinut olla kansalaisten ostovoiman säilyminen niiden osalta, joiden rahat menevät kaikkinensa pääosin kotimaiseen kulutukseen eli luovat sitä kautta työtä ja toimeentuloa. Tästä periaatteesta hallitus ei pitänyt kiini, koska sellaista ei liene asetettukaan.
Vaikutelmaksi jää, että koko kansan haluttiin osallistuvan talkoisiin. Tämä on väärä lähtökohta, jos halutaan saada talous nousuun. Ei nimittäin ole mitään järkeä pönkittää sukanvarsisäästämistä tai sellaista kulutusta, joka hyödyttää eniten ulkomaisia tuottajia. Ei myöskään ole järkevää heikentää kotimaisen tuotannon edellytyksiä. Polttoaineveron nosto ei tässä suhteessa ole kovin onnistunut toimenpide.
Onnistuneita ja hyväksyttäviä toimenpiteitä olivat ns. solidaarisuusveron alan laajentaminen, pääomaveron nostaminen nyt nähdyllä tavalla ja perintöveron nostaminen. Perintöjen osalta on parempi kannustaa perinnönjättäjiä kuluttamaan rahat eläessään kuin jättämään niitä lapsilleen. Sen vuoksi voisi kehittää kotihoidontuen kaltaisia porkkanoita maksullisiin vanhuspalveluihin. Myös käänteisen asuntolainoituksen suosiota pitäisi edistää. Metsämaat ja peltomaat olisi pitänyt ottaa kiinteistöverotuksen kohteiksi, jotta ne eivät makaisi liiaksi laiskana pääomana.
Pienituloisten ja lapsiperheiden ostovoiman kaventaminen on suuri virhe. Juuri näiden rahat tukevat kotimaista kulutusta. Tasapuolisuus ei ulottunut tämänkään hallituksen päätöksissä maanviljelijöihin ja metsänomistajiin. He pääsevät jälleen kerran kuin koira veräjästä. On tässä varmaan ihmettelemistä Björn Wahlroosilla ja Antti Herlinillä, kun heidän ei tarvitse osallistua tämän kautta näihin talkoisiin lainkaan.
Talouden rakenteellista uudistusta pitäisi edistää vahvemmin kuin mitä on nähty. Tätä varten pitäisi asettaa asiantuntijaryhmä, joka katsoisi esim. talousrakenteen ja maantieteellisen asumisen levityksen välisiä suhteita talouden edistäjinä ja jarruttajina. Pitäisi olla rohkeutta tarttua härkää sarvista, jos halutaan edistää Suomen talouden kehitystä tulevaisuudessakin. Nyt pitää voimalla etsiä ja kannustaa uusiin vientiteollisuusinnovaatioihin.
Yrittäjillä on myös peiliin katsomisen paikka. Suomalaiset innovaatiot ovat viime vuosina olleet heikonlaisia. On jämähdytty vanhoihin kännykkäteollisuuden aikoihin. Tämä kävi hyvin selville eilen tv:n ajankohtaisessa kakkosessa, missä esiteltiin ruotslaista robottiteollisuutta. Siis selvästi sellaista tulevaisuuden alaa, mihin Suomessa ei ole lainkaan vielä herätty. Ruotsalainen visio on sikälikin oikea, että roboteilla on mahdollista taistella aasialaista halpatyövoimaa vastaan, ainakin niin kauan, kun robotit eivät järjesäydy ammattiliittoihin ja vaadi lyhennyksiä 24 tunnin vuorokautiseen työaikaan.
Olen myös havainnut, että Suomessa mennään kovasti jälkijunassa verkkokaupan suhteen. Monia tuotteita on kannattavaa ostaa ulkomaisista verkkokaupoista. Logistiikka pelää niillä hyvinainakin omien kokemusteni perusteella ja aletuotteita on helppo löytää ja ostaa. Ostaminen ei aina edellytä edes kummoista kielitaitoa, kun osa sivuista on käännetty suomeksi. Valistunut suomalainen kuluttaja löytää kyllä nämä palvelut koko ajan paremmin, minkä vuoksi kotimaisten yrittäjien olisi viimeinen aika ryhdistäytyä tällä saralla.
Olennaisempi asia tässä onkin se, mistä leikataan ja mitä veroja korotetaan. Kuten nähtiin tässä kohdin vallitsee suuri erimielisyys sekä hallituspuolueiden sisällä että suhteessa oppositioon. Sen vuoksi toimenpiteille olisi voitu asettaa jo alunperin tiukemmat reunaehdot. Tärkein näistä olisi voinut olla kansalaisten ostovoiman säilyminen niiden osalta, joiden rahat menevät kaikkinensa pääosin kotimaiseen kulutukseen eli luovat sitä kautta työtä ja toimeentuloa. Tästä periaatteesta hallitus ei pitänyt kiini, koska sellaista ei liene asetettukaan.
Vaikutelmaksi jää, että koko kansan haluttiin osallistuvan talkoisiin. Tämä on väärä lähtökohta, jos halutaan saada talous nousuun. Ei nimittäin ole mitään järkeä pönkittää sukanvarsisäästämistä tai sellaista kulutusta, joka hyödyttää eniten ulkomaisia tuottajia. Ei myöskään ole järkevää heikentää kotimaisen tuotannon edellytyksiä. Polttoaineveron nosto ei tässä suhteessa ole kovin onnistunut toimenpide.
Onnistuneita ja hyväksyttäviä toimenpiteitä olivat ns. solidaarisuusveron alan laajentaminen, pääomaveron nostaminen nyt nähdyllä tavalla ja perintöveron nostaminen. Perintöjen osalta on parempi kannustaa perinnönjättäjiä kuluttamaan rahat eläessään kuin jättämään niitä lapsilleen. Sen vuoksi voisi kehittää kotihoidontuen kaltaisia porkkanoita maksullisiin vanhuspalveluihin. Myös käänteisen asuntolainoituksen suosiota pitäisi edistää. Metsämaat ja peltomaat olisi pitänyt ottaa kiinteistöverotuksen kohteiksi, jotta ne eivät makaisi liiaksi laiskana pääomana.
Pienituloisten ja lapsiperheiden ostovoiman kaventaminen on suuri virhe. Juuri näiden rahat tukevat kotimaista kulutusta. Tasapuolisuus ei ulottunut tämänkään hallituksen päätöksissä maanviljelijöihin ja metsänomistajiin. He pääsevät jälleen kerran kuin koira veräjästä. On tässä varmaan ihmettelemistä Björn Wahlroosilla ja Antti Herlinillä, kun heidän ei tarvitse osallistua tämän kautta näihin talkoisiin lainkaan.
Talouden rakenteellista uudistusta pitäisi edistää vahvemmin kuin mitä on nähty. Tätä varten pitäisi asettaa asiantuntijaryhmä, joka katsoisi esim. talousrakenteen ja maantieteellisen asumisen levityksen välisiä suhteita talouden edistäjinä ja jarruttajina. Pitäisi olla rohkeutta tarttua härkää sarvista, jos halutaan edistää Suomen talouden kehitystä tulevaisuudessakin. Nyt pitää voimalla etsiä ja kannustaa uusiin vientiteollisuusinnovaatioihin.
Yrittäjillä on myös peiliin katsomisen paikka. Suomalaiset innovaatiot ovat viime vuosina olleet heikonlaisia. On jämähdytty vanhoihin kännykkäteollisuuden aikoihin. Tämä kävi hyvin selville eilen tv:n ajankohtaisessa kakkosessa, missä esiteltiin ruotslaista robottiteollisuutta. Siis selvästi sellaista tulevaisuuden alaa, mihin Suomessa ei ole lainkaan vielä herätty. Ruotsalainen visio on sikälikin oikea, että roboteilla on mahdollista taistella aasialaista halpatyövoimaa vastaan, ainakin niin kauan, kun robotit eivät järjesäydy ammattiliittoihin ja vaadi lyhennyksiä 24 tunnin vuorokautiseen työaikaan.
Olen myös havainnut, että Suomessa mennään kovasti jälkijunassa verkkokaupan suhteen. Monia tuotteita on kannattavaa ostaa ulkomaisista verkkokaupoista. Logistiikka pelää niillä hyvinainakin omien kokemusteni perusteella ja aletuotteita on helppo löytää ja ostaa. Ostaminen ei aina edellytä edes kummoista kielitaitoa, kun osa sivuista on käännetty suomeksi. Valistunut suomalainen kuluttaja löytää kyllä nämä palvelut koko ajan paremmin, minkä vuoksi kotimaisten yrittäjien olisi viimeinen aika ryhdistäytyä tällä saralla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tälläinen elinkeinoelämää haittaava säästäminen
on kannattamatonton kaikille koska vaikkapa
se 2,5 miljd euroa mamutukea olisi ollut
riittävä leikkaus ja olisimme päässeet
turhasta sakista eroon
Mamuihin pitää päinvastoin satsata yhä enemmän. Suomen talous tulee olemaan suuressa määrin työperäisen maahanmuuton varassa. Menestyvillä alueille kuten pääkaupunkiseudulla se on sitä jo nyt. Siivous-, rakennus-, kuljetus, terveydenhoito- ja ravintolapalvelut ovat jo suuressa määrin maahanmuuttja- tai ulkomaisen työvoiman miehittämiä. Maaseudulla marjat jäisivät pelloille ja metsiin ilman heidän panostaan. Tomaatipitäjä Närpiön tomaatit eivät löytäisi tietään kauppojen hyllyille ilman ulkomaisen työvoiman panosta.
Mamut ovat mös halpa investointi, koska heidät on ainakin peruskoulutettu muualla. Suomella on mahdollisuuksia saada myös hyvin koulutettuja maahanmuuttajia, mistä esimerkiksi käyvät virolaiset ja venäläiset lääkärit. Syrjäseuduille ei löydä lainkaan terveydenhoitopalveluita, jos mamuja ei saada rittävästi houkuteltua Suomeen. Tämä persujen mamuvastaisuus on jotain aivan käsittämätöntä. Onko tavoitteena tehdä Suomesta jokin oman rodun kansallisvaltio, vaikka seurauksena olisi talouden täysi romahdus? Joidenkin persulogiikkaa on todella mahdoton ymmärtää. Edes kepulaiset eivät ole niin typeriä