Työttömyys ja yksinäisyys masentaa

nuori ja syrjäytynyt

Aika helvetin masentavaa tää työttömyys, kun päiväst toiseen vaan oon neljän seinän sisäs ja ei oo mitää tekemist. Työttömyys on masentavaa varsinkin silloin, kun ei ole edes kavereita tai mitään elämää niin kaikki päivät menee koton maates. Kuntosalilla käyn 3kertaa viikos, mutta muuten vaan kotona oon. Yöt menee valvoessa ja aamukuudelt vast nukkumaa, mutta kai se on sama näin työttömän milloin sitä herää. Olin tossa vähä aika sit kuntouttavassa työtoiminnassa. Nyt ei enää edes pääse minnee ilmaseks töihin. Kukaan ei ota mua ees työharjotteluun tai kuntouttavaa työtoimintaa. Monist paikost kysytty on, mutta kukaan ei ole halunnut ottaa edes mua ilmaseks töihin. Kai se on sit pakko vaan syrjäytyyy kotiin, kun ei voi mitään muutakaan tehä. Työkkäris kävin ja ihan turhaa tietysti.

15

2573

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nuori ja syrjäytynyt

      Eilen siis työkkäris kävi ja sano vaan, että tee cv netti. Turhaa taas sinnekin menin siis.

    • Elämä hävisi

      Hyvä, että käyt edes salilla. Tosi ikävä kuulla ettei pääse mihinkään edes ilmaiseksi harjoitteluun. Miten ihmeessä tähän on tultu tässä maassa?

      Minkä ikäinen olet? Asutko vielä vanhempien luona vai jo omassa kämpässä?

      Rahaakaan ei taida olla, että voisi käydä kahvilla tai jossain. Mitään hyviä neuvoja en osaa antaa. 90-luvun suuressa lamassa olin yhdessä vaiheessa pitkään työttömänä, eristäydyin kavereistakin ja asua möllötin vanhempien luona.

      Kirjastossa voi tietysti käydä ilmaiseksi kattelemassa ihmisiä, jos ei tykkää lukea.
      Ymmärrän hyvin tuon sinun toivottomuuden ja arvottomuuden ja tyhjyyden tunteen.
      Oli hyvä, että kirjoitit tälle palstalle. Ehkä se vähän helpottaa. Jos haluat kertoa tai kysyä vielä jotain, niin mielelläni vastaan parhaan kykyni mukaan.

      Voimia jokatapauksessa!

    • ruoho on vihreämpää

      Kuulepas työtön!
      Mulla oli ihan samanlainen tunne kun olin työtön kolme vuotta sitten. Kuitenkin olen taas ajautumassa samaan jamaan, koska mut irtisanottiin vakituisesta työstä (:@). Toisaalta työttömän elämässä on paljon hyviä puolia mitä ei tullut ajatelleeksi silloin kun oli syvällä työttömyyden suossa. Sen voin kertoa, että nykyajan työelämä on äärimmäisen tiukalle vedettyä ja kuormittavaa. En usko, että on kovinkaan paljon jäljellä ihhimillisä paikkoja, joissa ei stressaa itseään uupumukseen. Sain puoli vuotta sitten aika pahan työuupumuksen ja sairaslomaa, jonka jälkeen on ollut ankeaa. Kitkuttelua päivästä toiseen masennusta vastaan.
      Kuitenkin, toi irtisanominen tuli kuin taivaan lahjana, koska tajusin että mitä järkeä uuvuttaa itseään työssä, josta ei pidä, uhrata itsensä ja terveytensä tuottavuuden alttarille. Rahattomuus on mielestäni pieni hinta siitä, että on terve, ja oma elämä tuntuu mielekkäältä. Sen voin sanoa, että työelämä ei ole onnellisuuden tae. Työpaikoilla esiintyy epämiellyttäviä ilmiöitä, kuten oikeuksien polkemista, syrjintää ja kiusaamista, narsistisia pomoja ja ruskeakielisiä työkavereita, jotka saa suhteilla helpommat hommat.
      En onnistunut löytämään montaa työkaveria, joista kukaan ei lähtenyt vapaa-ajalle. Joten ystäviäkään et välttämättä löydä töistä. En tiedä miten sosiaalinen olet,mutta mun kohdallani ei oikein toiminut.

      Oletko harkinnut opiskelua? Siitä vois löytää mielekkyyttä elämään. Itsekin menossa kun keksin, mihin.

      • nuori ja syrjäytynyt

        En oletakkaa, että työelämä on onnellisuuden tae. Kyllähän elämä on paljon muutakin, kun opiskelua tai työtä. Olis kuiteskin kiva, että olis jotai sisältöö elämäs eikä vaan päivät menis maaten sängys. Hain ammattikouluun tuossa yhteishaussa. Oikeastaan oli pakko hakea, kun työkkäri pakotti. Työkkärihin vaatii kaikkii nuorii jolla ei ole ammatillista koulutust niin hakemaa yhteishaussa vähintää 2 kouluun tai karenssia tulee. Pelkän peruskoulu käytän siis ja kahta ammattikoulun linjaa käynyt, mutta lopettanut molemmat. Ei oikeen siis tuo opiskelu mua kiinnosta


      • nimimerkkini
        nuori ja syrjäytynyt kirjoitti:

        En oletakkaa, että työelämä on onnellisuuden tae. Kyllähän elämä on paljon muutakin, kun opiskelua tai työtä. Olis kuiteskin kiva, että olis jotai sisältöö elämäs eikä vaan päivät menis maaten sängys. Hain ammattikouluun tuossa yhteishaussa. Oikeastaan oli pakko hakea, kun työkkäri pakotti. Työkkärihin vaatii kaikkii nuorii jolla ei ole ammatillista koulutust niin hakemaa yhteishaussa vähintää 2 kouluun tai karenssia tulee. Pelkän peruskoulu käytän siis ja kahta ammattikoulun linjaa käynyt, mutta lopettanut molemmat. Ei oikeen siis tuo opiskelu mua kiinnosta

        Sinun pitäsi miettiä joku ala mikä motivoisi opiskelemaan. Itse viime vuonna 40 täyttäneenä voin sanoa että jälkeenpäin kadutti etten jatkanut ammattikoulua pidemmälle, ja sielläkin motivaatio oli hukassa kuitenkin läpi mentiin.Pari kertaa olen ollut aikuiskoulutuksessa ja molemmat kerrat poikivat työelämässä alanvaihdon, osittain hyvän koulutusmenestyksen takia.Olet ilman kavereita, työelämään siirtyminen tai opiskelu ei sitä asiaa automaattisesti muuta.Tiedän koska olen työelämässä ja oikeastaan minulla ei ole yhtään hyvää kaveria joten otan tällä hetkellä parit oluet ja jotenkin eksyin tänne kirjottelemaan.Itsekin käyn salilla sen kolmisen kertaa viikossa se on minusta erinomainen harrastus ja työttömänä se olisi minullekin varmaankin se ainoa henkireikä.Älä ainakaan lopeta sitä se vahvistaa ruumista ja mieltä.Olen itsekin miettinyt miksei minulla ole kaverita tai omaa perhettä, luulisin että perimmäinen syy on alkoholi jota lapsuuteni kodissa kului vanhempieni toimesta runsaasti, luinkin jostakin että se altistaa aikuiselämän sosiaalisiin suhteisiin.En tiedä mistä sinun tai minun yksinäisyys johtuu mutta niinkuin sanonta menee, eteenpäin sanoi mummo lumessa.


      • nimimerkkini
        nimimerkkini kirjoitti:

        Sinun pitäsi miettiä joku ala mikä motivoisi opiskelemaan. Itse viime vuonna 40 täyttäneenä voin sanoa että jälkeenpäin kadutti etten jatkanut ammattikoulua pidemmälle, ja sielläkin motivaatio oli hukassa kuitenkin läpi mentiin.Pari kertaa olen ollut aikuiskoulutuksessa ja molemmat kerrat poikivat työelämässä alanvaihdon, osittain hyvän koulutusmenestyksen takia.Olet ilman kavereita, työelämään siirtyminen tai opiskelu ei sitä asiaa automaattisesti muuta.Tiedän koska olen työelämässä ja oikeastaan minulla ei ole yhtään hyvää kaveria joten otan tällä hetkellä parit oluet ja jotenkin eksyin tänne kirjottelemaan.Itsekin käyn salilla sen kolmisen kertaa viikossa se on minusta erinomainen harrastus ja työttömänä se olisi minullekin varmaankin se ainoa henkireikä.Älä ainakaan lopeta sitä se vahvistaa ruumista ja mieltä.Olen itsekin miettinyt miksei minulla ole kaverita tai omaa perhettä, luulisin että perimmäinen syy on alkoholi jota lapsuuteni kodissa kului vanhempieni toimesta runsaasti, luinkin jostakin että se altistaa aikuiselämän sosiaalisiin suhteisiin.En tiedä mistä sinun tai minun yksinäisyys johtuu mutta niinkuin sanonta menee, eteenpäin sanoi mummo lumessa.

        korjaan tuon kohdan "altistaa sosiaalisiin suhteisiin" siis vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin aikuiselämässä, näin sen piti mennä.


    • 17+6

      Mitä masentavaa on työttömyydessä, mun mielestä työssä käyminen 40h viikossa on masentavaa. Ei työ tuo mitään sisältöä, siellä vain käydään 8h tappamassa aikaa. Mielummin nukkuisin aamulla pitkään ja tekisin mitä tahansa muuta.

      • nimimerkkini

        asuntolainojen ja vuokrien maksaminen ovat nykyajan orjuus on joku viisas maininnut.Kuitenkin se että sinulla on jokin tehtävä ja kuulut työyhteisöön vaikuttaa luultavasti niin että et masennu.Eihän se työssä oleminen mitään herkkua ole mutta työssäkäynti mahdollistaa sen että voit tehdä muutakin kuin maata kotona, ei ole rahakysymys välttämättä.Jos voittaisin lotossa päävoiton siinä tapauksessa tekemistä löytyisi varmasti muualtakin kuin sorvin äärestä...


      • JeesusAuttaaSinuakin

        Mä voin tehdä siitä huolimatta. Hyvää joulua kaikille!


    • pienipäivänkukka

      Jouduin hiljan työttömäksi, minut laitettiin 'maksumieheksi' seurakuntayhteisössä, kun erehdyin kertomaan esimiehelle eli kirkkoherralle miten minua kiusataan työpaikalla.Lopputulos siis oli, että kun hain apua, minusta tehtiin kiusaaja, joka sai viimein potkut.Ja mikä pahinta,myös tämä esimies liittyi kiusaajiin ja jäin TÄYSIN YKSiN
      mikä on kuolemaakin pahempi vaihtoehto.Minua mustamaalattiin kaikin mahdollisin tavoin -kukaan viranomainen ei puuttunut,vaikka hain apua TODELLA MONELTA viranomaiselta.
      Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on narsistinen esimies,kuten minunkin kohtalokseni tuli.Jos joku seurakunnan työntekijä lukee tätä, miettiköön millaista on edustaa firmaa, jossa tuote=se paljon puhuttu Jumala on täysin unohdettu ja läpitunkeva pahuus,jota niin valitettavan usein ns.ydinuskovaiset ansiokkaasti harjoittavat muiden elämää tuhoamalla SYÖ YHTEISÖÄ SYÖPÄKASVAIMEN LAILLA vuosikymmeniä!Minä edustin edelläkuvatun kaltaista firmaa neljännesvuosisadan ennen potkuja ja todella häpeän edes mainita kyseisen yhteisön nimeä edes missään enää.Niin suuret sielulliset vammat sieltä sain loppuiäkseni, että kiitän joka päivästä jonka saan elää tästä eteenpäin VAPAANA KIRKON KURISTUSOTTEESTA.

    • Helppo_homma

      Työllistä edes itsesi, se on helppoa kuin heinänteko.

      Ja lopeta ruikuttaminen.

    • mene_varastoon

      Mene varastoon töihin. Ei tartte tuhlata rahoja kuntosaliin. Kotona sohvalla makaaminenkin alkaa tuntua ihanimmalta mitä on.

      Tue suomalaita työtä - mene varastoon.

      • Anonyymi

        Kerro missä se varasto niin menen.


    • Anonyymi

      Asun paikkakunnalla,jossa en tunne oikein ketään.

    • Anonyymi

      Monella samaa. Minullakin meni samaan,kun loppui työt.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastatko?

      Ala kertomaan se ja heti
      Ikävä
      71
      3085
    2. Mikä haluat olla kaivatullesi?

      1. Kaveri 2. Ystävä 3. Panokaveri 4.puoliso 5 jokin muu
      Ikävä
      92
      2865
    3. Kosiako meinasit?

      Voi sua rakas ❤️
      Ikävä
      51
      2105
    4. Mietin että

      Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin
      Ikävä
      20
      1555
    5. Oot ilkee paha noita

      Paha babushka Luulitko etten tienny
      Ikävä
      15
      1339
    6. Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon

      Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..
      Vimpeli
      5
      1318
    7. Aaamu on täällä taas!

      Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa
      Ikävä
      13
      1301
    8. Tajusin vaan...

      Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein
      Ikävä
      13
      1263
    9. Sytyttikö hallin lapsi vai joku mielipuoli

      Onko tietoa? Toivon jälkimmäistä
      Vimpeli
      18
      1230
    10. Noin ulkonäkö-jutut ei multa

      Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin
      Ikävä
      24
      1222
    Aihe