Vaikka Nato onkin hyvin suuri puolustusliitto, sitä ei ole koskaan koeteltu sellaisessa sodassa, jossa vastapuolena olisi ydiasevaltio ja suurvalta. Naton tarkoitus onkin ensisijaisesti nostaa sodan kynnystä ja pitää uskottavaa pelotetta. Sillä olisi kuitenkin tarvittaessa merkittävä ylivoima esim Venäjää vastaan, kunhan se ei sellaisessa tilanteessa menettäisi vain yhtenäisyyttään.
Naton ongelma on, että se lopulta tarvitsee kaikkia jäseniään, kun taas esimerkiksi Venäjälle riittää, että yhdellä suurvallalla on riittävästi tahtoa ja uskallusta. Tilanteessa, jossa tarvittasiin voimankäyttöä ydinasevaltaa vastaan, voisi Naton jäsenet punnita tilannetta monella tavalla. On kokonaan toinen lähtökohta harkita vaihtoehtoja siltä pohjalta, että tuloksena voi olla oman valtion tuho.
Vaikka Nato tarvitseekin jäseniään, voisi yksin USA riittää pelotteeksi Venäjälle. Ja jos ei riittäisi, lopputuoksena Venäjä katoaisi maailman kartalta ja USA:kin ehkä osittain. Muutama muu pienempi maa, kuten Suomi.
Kannattaa ehkä lähteä vielä siitä, että rauhaan tarvita uskottava pelota, mutta sodasta ei selviä kukaan. Siksi Suomen Natojäsenyys olisi selvitymisstrategia - paitsi niille sinisilmäisille, jotka uskovat suurvaltojen hyväntahtoisuuteen.
Naton ongelma on, että se lopulta tarvitsee kaikkia jäseniään, kun taas esimerkiksi Venäjälle riittää, että yhdellä suurvallalla on riittävästi tahtoa ja uskallusta. Tilanteessa, jossa tarvittasiin voimankäyttöä ydinasevaltaa vastaan, voisi Naton jäsenet punnita tilannetta monella tavalla. On kokonaan toinen lähtökohta harkita vaihtoehtoja siltä pohjalta, että tuloksena voi olla oman valtion tuho.
Vaikka Nato tarvitseekin jäseniään, voisi yksin USA riittää pelotteeksi Venäjälle. Ja jos ei riittäisi, lopputuoksena Venäjä katoaisi maailman kartalta ja USA:kin ehkä osittain. Muutama muu pienempi maa, kuten Suomi.
Kannattaa ehkä lähteä vielä siitä, että rauhaan tarvita uskottava pelota, mutta sodasta ei selviä kukaan. Siksi Suomen Natojäsenyys olisi selvitymisstrategia - paitsi niille sinisilmäisille, jotka uskovat suurvaltojen hyväntahtoisuuteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Helsingin Sanomien linjasta päättävä taho ei ilmeisesti ole tiedostanut, että lehden rooli Naton airuena on alkanut näyttää koomiselta, mutta myös epätoivoiselta. Vuodesta toiseen lehteen lätkäistään gallup-tutkimuksia, jotka kertovat kaikille selkeästi, että valtaosa suomalaisista ei tahdo liittyä Natoon. Jopa näinä aikoina, kun yritetään pelotella Ukrainan kriisillä, jää Naton kannattajien joukko Suomessa alhaisemmaksi kuin useina aikaisempina vuosina 2000-luvulla. HS:n otsikot, uutisoinnit ja haastattelut laaditaan ja valitaan siten, että niiden mukaan meitä poloisia suomalaisia uhkaa jatkuvasti (idästä) jokin epämääräinen, kauhea vaara. Tietysti psykologisesta näkökulmasta näin usein onkin: esim. omat tojutut aggressiot projisoidaan rajan takaisiin ihmisiin ja koetaan ne heidän ominaisuutena.
HS:n Natokampanja alkaa yltää jo niille rajoille, jolloin se pyrkii kääntymään itseään vastaan ja muuttumaan vitsiksi. Mutta tätä ei ehkä nähdä ja ymmärretä lehden toimituksen sisäpuolella, joten monta hauskaa hetkeä lienee vielä odotettavissa, kun suomalaisia yritetään käännyttää.
HS ei toimi mitenkään sen kummemmin 'Nato-airueena', vaan se rapotoi entiseen tapaan päiv'n tapahtumat. Naton kannatus on pysynyt jo vuosikymmenen samoissa lukemissa. Saa nähdä, jos kehitystä tapahtuu kun presidentti Putin on tarmolla ryhtynyt Naton asiamieheksi ja peloittelee kilvan naapurina olevia pikkuvaltioita. Juuri tämä Venäjän politiikka ihmetyttää, sillä se toisaalta tuskailee, että 'Nato-saartaa', mutta samalla toimii itse juuri sillä tavalla, että pikkuvaltioille tulee mieleen lisäturvan tarve. Eli lyhyesti: Venäjä ampuu omaan jalkaansa!
"HS:n Natokampanja alkaa yltää jo niille rajoille, jolloin se pyrkii kääntymään itseään vastaan ja muuttumaan vitsiksi."
Koska tätä kampanjaa ei tavallinen lukija havaitse niin kirjoittajan oma kannanotto 'pyrkii kääntymään itseään vastaan ja muuttumaan vitsiksi'-