Taas lomareissu takana ja jälleen sellainen pieleen mennyt ihastus. Tuskin sain siitä sanaa irti. Sanoisivat edes että on jo äijä kotona jota kaipaa jo ihan hirveästi jos ei voi tuntemattomien kanssa edes jutella! Ongelma on aina sama. Aina sillä söpöliinillä johon minä ihastun on koko ajan sellainen jengi ympärillä ja joku likkakaveri "henkivartijana", joka on sitten niin eri puusta veistetty, että puistattaa. Ja kaikki sormet sormuksia täynnä.
Ne naiset taas jotka tulevat tekemään tuttavuutta minun kanssa, ovat aina sellaisia virkanaisen oloisia - kuivia kääpiä kuin pennin korput. Ihan fiksuja mutta ei koskaan yhtään sellaisia, joista minä tykkäisin. Olenkin miettinyt että voivatko he oikeasti pitää minusta vai juoksevatko jokaisen suunnilleen sopivan ikäisen miehen perässä, jos kukaan ei heistä kiinnostu.
Ne naiset taas jotka tulevat tekemään tuttavuutta minun kanssa, ovat aina sellaisia virkanaisen oloisia - kuivia kääpiä kuin pennin korput. Ihan fiksuja mutta ei koskaan yhtään sellaisia, joista minä tykkäisin. Olenkin miettinyt että voivatko he oikeasti pitää minusta vai juoksevatko jokaisen suunnilleen sopivan ikäisen miehen perässä, jos kukaan ei heistä kiinnostu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juoksetko sä jokaisen suunnilleen sopivan ikäisen naisen perässä? Meistäkin tuntuu siltä. Joo eli ei me sillei tehdä. Kyllä me lähestytään vain aidosti kiinnostavia sillä mielellä tai sit kaverimielellä, mut sähän sen huomaat miten lähestytään. Ja eiks aina sanota että lähestyminen/aloitteentekokyky on hyvä asia?
Ihan kivoja tuttavuuksiahan nämä sillänsä ovat olleet ja joskus käyty hyviäkin keskusteluja. Vielä tuhat kertaa hauskempaa olisi jutella itseään todella kiinnostavan naisen kanssa mutta se onkin sitten jo paljon vaikeampaa.