Kun on vielä ainakin perjantaihin asti odoteltava, miten Jouni "en-tätäkään-virkaa-hakenut-vaan-se-tuli-minulle-yllätyksenä" Backmanille käy YLE:n toimitusjohtajapestin suhteen, on syytä suomi24.fi:n keskustelusivujen uudistuksen kunniaksikin palata kaima(a)ni Kallin ja Jovain-Jounin tähänastisen uran huippuhetkiin...
Muistelemisen - ja kiukuttelun - voivat kaikki asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppään kkkorhoset ynnä muut stadin kundita aloittaa seuraavasta; sieltä löytyy vielä jokunen K.K.Korhoselta kommentoimatta jäänyt uteluvastauskin, mikäli vaaligallupit vielä kapitulanttia kiinnostavat...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004814780
Kalli(i)t on kaimani lunnaat??
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki, 28.9.2004 klo 10.38
Nyt kun taistelu on toden teolla käynnistymässä maailman tämän vuoden tärkeimmissä vaaleissa eli Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Suomessa puolestaan Irakgaten-aikaista lappuspesialistia eli Jouni Backmania ollaan "omaehtoisesti työntämässä" YLE:n toimitusjohtajaksi, on syytä muistella miltä Irakin-kysymys näytti elokuun alussa 2003.
Seuraavat Etelä-Suomen Sanomien netlariin 5.8.2003 kirjoittamani mietteet sisältävät myös viestin siitä, mitä minä ajattein silloin ja ajattelen edelleenkin esimerkisi parivaljakosta Timo Kalli ja Jouni Backman. Ja mitä ajattelen myös Ylen: hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkasesta (siis miehestä, jota Demarin mainio edesmennyt pakinoitsija-kolumnisti-vainaa Aimo Kairamo takavuosina luonnehti Ajankohtaisen kakkosen myötä "sontaluukuksi"), joka on tekohurskaan uransa aikansa useinkin "etsinyt itseään", ja löytänyt sitten - Jouni Backmanin!
Vielä kun kaima Kalli, erittäin kevyensarjan nyrkkeilijänäkin takavuosina huitonut kiikoislainen ur(e)amies, loppusijoitetaan Kemiransa
päöäjohtajaksi, niin sittenhän kaikki Ahot, Rehnit, Backmanit etc. onkin jo sijoitettu tosi kalliisti odottamaan lopullista hajaantumistaan luonnon suureen kiertokulkuun...
Ja sitten mietteisiini elokuun alussa 2003:
Timo Ristimäki / 05.08.2003 13:16:59 (ESS / Netlari)
"Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!"
HUOM! "Tämä kommenttikirjoitus pohjautuu Netlarin Kotimaa-osaston artikkeliin (5.8.2003) "Joka kolmas suomalainen uskoo, että Jäätteenmäki syrjäytettiin salaliitolla".
Palaanpa siis vielä Yrjö Orwellin innoittamana Matteuksen evankeliumin
jakeisiin 23:23-26; esimerkiksi Irak-kysymyksen ja keskustan ja demarien
tiimoilta tuonaikaiset tekstit sopivat kuin nyrkki silmään viime
kuukausienkin tapahtumiin. Varsinkin pohdittaessa Anneli Jäätteenmäen
kohtaloa ja sen käsittelyä juhannuksen alla ja aivan näihin aikoihin asti.
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte
kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen,
mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.
Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.
Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte
maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja
hillittömyyttä!
Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada
ulkopuoleltakaan puhtaaksi."
*********************
Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!) kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita...
PS2. Sd-eduskuntaryhmän miepuolinen kuopus (?) eli Jouni "Lappu" Backman ei nyt ainakaan luotisuoraan selvinnytkään eläkepaikalleen YLEen. Näin ollen ylenanti ei ainakaan sen vuoksi ole muodostumassa entistäkin oksettavammaksi...
PS 3. Katseluvinkki: tänään keskiviikkona Suomi puhuu -ohjelmassa (TV2) klo 18.20 lienee framilla myös yhteiskunnallinen (toisin)ajattelija Ari Ojapelto. Kannattaa katsoa!
Muistelemisen - ja kiukuttelun - voivat kaikki asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppään kkkorhoset ynnä muut stadin kundita aloittaa seuraavasta; sieltä löytyy vielä jokunen K.K.Korhoselta kommentoimatta jäänyt uteluvastauskin, mikäli vaaligallupit vielä kapitulanttia kiinnostavat...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004814780
Kalli(i)t on kaimani lunnaat??
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki, 28.9.2004 klo 10.38
Nyt kun taistelu on toden teolla käynnistymässä maailman tämän vuoden tärkeimmissä vaaleissa eli Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Suomessa puolestaan Irakgaten-aikaista lappuspesialistia eli Jouni Backmania ollaan "omaehtoisesti työntämässä" YLE:n toimitusjohtajaksi, on syytä muistella miltä Irakin-kysymys näytti elokuun alussa 2003.
Seuraavat Etelä-Suomen Sanomien netlariin 5.8.2003 kirjoittamani mietteet sisältävät myös viestin siitä, mitä minä ajattein silloin ja ajattelen edelleenkin esimerkisi parivaljakosta Timo Kalli ja Jouni Backman. Ja mitä ajattelen myös Ylen: hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkasesta (siis miehestä, jota Demarin mainio edesmennyt pakinoitsija-kolumnisti-vainaa Aimo Kairamo takavuosina luonnehti Ajankohtaisen kakkosen myötä "sontaluukuksi"), joka on tekohurskaan uransa aikansa useinkin "etsinyt itseään", ja löytänyt sitten - Jouni Backmanin!
Vielä kun kaima Kalli, erittäin kevyensarjan nyrkkeilijänäkin takavuosina huitonut kiikoislainen ur(e)amies, loppusijoitetaan Kemiransa
päöäjohtajaksi, niin sittenhän kaikki Ahot, Rehnit, Backmanit etc. onkin jo sijoitettu tosi kalliisti odottamaan lopullista hajaantumistaan luonnon suureen kiertokulkuun...
Ja sitten mietteisiini elokuun alussa 2003:
Timo Ristimäki / 05.08.2003 13:16:59 (ESS / Netlari)
"Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!"
HUOM! "Tämä kommenttikirjoitus pohjautuu Netlarin Kotimaa-osaston artikkeliin (5.8.2003) "Joka kolmas suomalainen uskoo, että Jäätteenmäki syrjäytettiin salaliitolla".
Palaanpa siis vielä Yrjö Orwellin innoittamana Matteuksen evankeliumin
jakeisiin 23:23-26; esimerkiksi Irak-kysymyksen ja keskustan ja demarien
tiimoilta tuonaikaiset tekstit sopivat kuin nyrkki silmään viime
kuukausienkin tapahtumiin. Varsinkin pohdittaessa Anneli Jäätteenmäen
kohtaloa ja sen käsittelyä juhannuksen alla ja aivan näihin aikoihin asti.
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte
kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen,
mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.
Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.
Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte
maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja
hillittömyyttä!
Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada
ulkopuoleltakaan puhtaaksi."
*********************
Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!) kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita...
PS2. Sd-eduskuntaryhmän miepuolinen kuopus (?) eli Jouni "Lappu" Backman ei nyt ainakaan luotisuoraan selvinnytkään eläkepaikalleen YLEen. Näin ollen ylenanti ei ainakaan sen vuoksi ole muodostumassa entistäkin oksettavammaksi...
PS 3. Katseluvinkki: tänään keskiviikkona Suomi puhuu -ohjelmassa (TV2) klo 18.20 lienee framilla myös yhteiskunnallinen (toisin)ajattelija Ari Ojapelto. Kannattaa katsoa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuljettaa Lipposen lappuja.
Mikäs sinua mainosgraafikko Ari Ojapellossa kiinnostaa?
Kelpaako minultakin kerran lyhyt vastaus: "Otsikossa kaikki..."
ilman turhaa jaarittelua. Kiitos. Mutta mikset rekisteröidy? Onko tullut pupu housuihin sinulle, joka nimimerkkisurffailua olet inhonnut? Olisin kuvitellut sinun olleen ensimmäinen rekisteröityä nimeä (nimimerkkiä) käyttävä.
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004866348
Kenellä luulet olevan kiinnostusta ja aikaa tuollaisten lukemiseen? Ihan käsittämätöntä itserakkautta! Vilkaisulla jo näin, että eihän tuossa murto-osakaan liity mitenkään otsikkoon, ja esitystapasi on niin hyppelehtivä ja sekava, että se veisi mielenkiinnon noin pitkän jutun lukemiseen, vaikka siinä olisi jotakin asiaakin. Mutta kun vanhastaan tiedän, että ei ole, niin säästyn yrittämisenkin vaivalta.
Mikähän tuossakin lienee tarkoituksesi? Tiennetkö sitä itsekään.
Olet todella sekopää, kun haluat häiriköidä täällä tuollaisilla, vaikka täytyyhän sinun ymmärtää, että v.e.v.m.v.k.k. kuin nuo sinun loputtomat hourailusi ja linkityksesi asiaan liittymättömiin vanhoihin ja moneen kertaan esittämiisi hourailuihisi.