Eli olen kuullut Putinin politiikassa vähän yhtä sun toista.
1) Hänellä on menneisyys KGB:n agenttina, ja hänen tiedetään ihannoineen Neuvostoliittoa, ja hän myös avoimesti haikailee Venäjään takaisin joitakin NL:n näkökohtia ja maantieteellisiä rajoja, tosin:
2) Hän on erittäin konservatiivinen ja oikeistolainen ideologialtaan, ja mitä siihen tulee, Yhdysvallat ei missään nimessä hyväksyisi omassa maassaan joitakin hänen hyväksymiään päätöksiä, mm. homojen suhteen.
Miten asia on?
1) Hänellä on menneisyys KGB:n agenttina, ja hänen tiedetään ihannoineen Neuvostoliittoa, ja hän myös avoimesti haikailee Venäjään takaisin joitakin NL:n näkökohtia ja maantieteellisiä rajoja, tosin:
2) Hän on erittäin konservatiivinen ja oikeistolainen ideologialtaan, ja mitä siihen tulee, Yhdysvallat ei missään nimessä hyväksyisi omassa maassaan joitakin hänen hyväksymiään päätöksiä, mm. homojen suhteen.
Miten asia on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin minusta tuntuu, että paljon ei näytä muuttuneen, mutta jos asiaa tarkastelee enemmän niin länsi on hivuttautunut vasemmalle kun taas Venäjä oikealle.
Ollaan tultu toisiamme vastaan ja kuljettu ohi.
Jo kylmän sodan aikana kapitalistinen länsi oli arvoliberaali ja vallankumouksellinen, sosialistinen itä taas arvokonservatiivinen ja viime kädessä perinteisiin pitäytynyt osapuoli. Esim. homoseksuaalinen käyttäytyminen oli kokonaan kriminalisoitu Venäjällä Stalinin ajasta 1990-luvun alkuun saakka. Kun lännessä hullaannuttiin rockiin, Neuvostoliitossa yritettiin vielä kasvattaa tehtaantyöläisiä kuunteleman klassista musiikkia. Suuri osa asioista, joita kulttuurimarxilaiset lännessä pitivät edistyksellisenä, tuomittiin itäblokin maissa porvarillisena dekadenssina ja kapitalistisena degeneraationa.
"Demokratian muodossa raha viettää riemuvoittoa. Oli aika, jolloin se yksin tai melkein yksin muodosti politiikan. Mutta niin pian kuin se on tuhonnut kulttuurin vanhat järjestykset, sukeltaa kaooksesta esiin uusi, ylivoimainen, kaiken tulemisen alkuperustaan saakka ulottuva käsite: caesarilaiset ihmiset. Rahan kaikkivalta tuhoutuu heissä. Keisariaika merkitsee - jokaisessa kulttuurissa - hengen ja rahan politiikan loppua."
- - -
"Totuuksien maailmassa ratkaisee kaiken todistus, tosiasioiden maailmassa menestys. Demokratia tuhoaa itsensä rahalla, sen jälkeen kuin raha on hävittänyt hengen. Caesarismi kasvaa demokratian maaperällä, mutta sen juuret ulottuvat syvälle veren ja tradition alkuperustuksiin. Vaikka tulevaisuuden vallanpitäjät hallitsisivat maailmaa yksityisomaisuutena, sen jälkeen kun kulttuurin suuri poliittinen muoto on peruuttamattomasti hajonnut, niin tämä muodoton ja rajaton valta sisältää kuitenkin tehtävän huolehtia väsymättömästi tästä maailmasta, joka on rahanherruuden aikakautena kaikkien intressien vastakohta ja joka vaatii suurta kunnian- ja velvollisuuden tuntoa. Mutta juuri tämän johdosta syntyy suuri demokratian ja caesarismin välinen lopputaistelu, joka on diktatorisen rahatalouden ja caesarien puhtaasti poliittisen järjestystahdon välistä taistelua."
- - -
"Viimeinen taistelu alkaa, jossa sivilisaatio saa lopullisen muotonsa. Se on rahan ja veren välinen taistelu. Caesarismin syntyminen murtaa rahan diktatuurin ja sen poliittisen aseen, demokratian. Miekka voittaa rahan, ja valtiastahto alistaa jälleen saalistustahdon valtansa alle. Jos rahan valtaa nimitetään kapitalismiksi ja jos sosialismiksi nimitetään tahtoa herättää henkiin yli kaikkien luokkaintressien ulottuva poliittis-taloudellinen järjestys, ylevän huolen ja velvollisuuden systeemi, joka pitää historian ratkaisevaa taistelua varten kokonaisuuden lujassa muodossa, niin caesarismi on samalla rahan ja oikeuden välistä taistelua. Talouden yksityiset voimat tahtovat vapaasti valloittaa suuret omaisuudet. Mikään lainsäädäntö ei saa olla niiden tiellä. Ne haluavat tehdä lakeja omien intressiensä mukaan. Tähän ne käyttävät luomaansa työvälinettä, demokratiaa, maksettua puoluetta. Oikeus tarvitsee - puolustauakseen tätä hyökkäystä vastaan - ylevää traditiota ja voimakkaiden sukujen kunnianhimoa, joka saa tyydytyksen kaikkien rahallisten etujen tuolla puolen aidon johtajiston tehtävissä eikä rikkauksien kokoamisessa. TOISEN VALLAN VOI KUMOTA VAIN TOINEN VALTA. Sitä ei pysty tekemään periaate, ja rahan rinnalla ei ole muuta valtaa. Vain veri voittaa ja kumoaa rahan."
(Oswald Spengler)
Tässä eräs vastaus...?
Tjaa, minusta tämä ceasarilaisuus kuulostaa ihan samanlaiselta epämääräiseltä hötöltä, mitä eduskuntapuolueiden ohjelmat ovat nykyään.
Ilman ideologiaa ei ole suuntaa.