seurakuntalaisen rakkaus seurakuntaansa ja kirkkoonsa?
Millä mitataan yksittäisen
pohtiva ortodoksi
1486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Alistumisella mihin typeryyteen tahansa.
Olet oikeassa ja ne jotka tekevät sen omalla tavallaan heitä ei noteerata mitenkään.
mitä miinustamista on jos erilaiset ihmiset tuomitaan erilaisuuden vuoksi
pöntöt
tässä sen näkee mitä järjen jättiläisiä suvaitsemattomat ortodoksit on
viititään vetää viinaa päähän ja puhua paskaa ja sitten tuomita uskovaiset ja muute erilaiset
Miksi pitäisi mitata?
Ortodoksien on toki hyvä kertoa yleisellä tasolla miten hengellinen elämä eroaa maailmallisesta. Mutta vain rippi-isä voi pyydettäessa kertoa kysyjälle, että onko suunta oikea.
Sitten aikanaan, kun pappi siunaa arkussa olevan vainajan ja olemem lukeneet yhdessä muistorukouksia, on tämänkin sielun kohdattava Herramme taivaassa.
Sillon vasta selviää, onko seurakuntalainen todella rakastanut seurakuntaansa ja kirkkoansa, vai onko hän vain kuvitellut.
Sanassahan todetaan siis Jumala toteaa ettei ole täydellistä ihmistä joten miten kaikki tämä kiipijyys ihmisyyden mittareilla edes pystytään määrittelemään?
Seurakuntalaisen rakkaus kirkkoonsa mitataan sillä, miten seurakuntalainen tekee sen, mitä seurakunnan pappi sanoo. Seurakunnan papin tahtoa ei voi kääntää, siihen täytyy tyytyä ja toimia sen mukaan. Jollakin rakkaudella ei sinänsä ole merkitystä, ei ehkä suurta arvoakaan - tai kauniisti sanottuna: seurakuntalaisen rakkauden tulee ilmetä siten, että hän tekee niin kuin pappi sanoo.
Jos pappi sattuisi sanomaan että painu vittuun siitä, niin minne menen?
Itseasiassa minä oikein odotan että sanoo sellaiselta touhu vaikuttaa papin puolelta.
Voisi ehken puhdistaa ilmapiiriä pieni keskustelu että mistä kiikastaa kaikki välillä.
Vai että, rakkaus. Eiköhän riitä tykkääminen ja ymmärtäminen seurakuntaansa ja kirkkoansa. Säästetään rakkaus sana muuhun yhteyteen.
Kirkko on historian saatossa ollut kiinnostunut jäsenistään lähinnä rahan takia. Se, miten suuren potin maksaa kirkollisveroa, on suurin rakkauden osoitus kirkkoa ja seurakuntaa kohtaan. Näin monet kirkon työntekijät ajattelevat. Myös lahjoitukset kelpaavat. Kolehtihaaviin kannattaa myös panna senttien sijasta kahisevaa, jos aikoo pelastaa sielunsa. Kaikki ovat niin syntisiä, että katumukseen on aina aihetta.
Paras ratkaisu olisi kirkon ja valtion ero. Jokainen, joka rakastaa kirkkoaan ja seurakuntaansa, maksaa vapaaehtoisen maksun omantunnon mukaan.
Myös kirkon ulkopuolella voi elää onnellisesti. Myös kirkkoon kuulumaton voi pelastua.
Suomen kielen ongelmana on sanojen vähyys. Sana Rakkaus voidaan monissa kielissä korvata useammallakin sanalla.
Pitäisikö yksilön rakastaa seurakuntaa, kuin puolisoaan, lapsiaan, sukuaan tai vaikkapa koiraansa? Seurakuntapainen on lähimmäinen, mutta mihin verrataan seurakuntaa?
hehe entäs jos keksisi laittaa merkattuja seteleitä niin selviäisi sitten aikanaan minne nekin rahat ovat menneet...
Suomalaisten ongelma on vähä-älyisyys ja sulkeutuneisuus.Idiopaattinen tunnetyhmyys ja estoinen epäilevä kadehtiva luonne.
Se suurintakin osaa seurakuntalaisia vaivaa äärimmäisen itsekkyyden ohella.
Rakkaus sanaan miehet yhdistää pipulin ja pimpukan.Naiset taas rahan ja rakkauden sekä taloudellisen turvan.
Yhteistä on heissä sanan merkitys yhteiskunnallinen statusarvo verhottuna hengelliseen sakramenttiin.
Sitä seuraa sana kelvollinen ja hyväksytty.
"Jokainen, joka rakastaa kirkkoaan ja seurakuntaansa, maksaa vapaaehtoisen maksun omantunnon mukaan."
Kun eroan kirkosta, siihen systeemiin minäkin siirryn.
Elikkä kymmenykset, niin kuin helluntailaiset.