VELKAANTUMISEN PYSÄYTTÄMINEN:
Suomen valtiolla on raskas talousvaje, koska työpaikat ovat lähteneet maasta sinne missä työvoima on halpaa. Kiina polkee valuuttansa arvoa keskellä talouskasvua pitääkseen palkat keinotekoisen alhaisina ja estää näin palkkaerojen tasoittumista länsimaihin verrattuna. Ongelma ei ole pankeille tai Kreikalle annettu raha, vaikka näihinkin ongelmiin tulisi löytää ratkaisu, ettei samoja virheitä toisteta.
Tulojen vähentymisen lisäksi teollisuuden ja tuotannon väheneminen on luonnollisesti aiheuttanut työttömyyttä ja kasvattanut sosiaalimenoja. Näiden lisäksi terveydenhoitokustannukset nousevat jyrkästi lääkkeiden kallistuessa ja yhä iäkkäämmän väestön tarvitessa aiempaa enemmän ja monipuolisempaa hoitoa. Tähän mennessä on leikattu vain koulutuksesta, ja valitettavasti oppiaineiden määrän sijaan on leikattu opetuksen laatua.
Puolueet tietävät tai ainakin luulevat tietävänsä, että ne menettäisivät liikaa kannatustaan jos ne tekisivät tarvittavat korjaustoimet valtiontalouden tasapainottamiseksi. Toinen ongelma on suomalaisten päättäjien näköalaton politiikka, jossa ei ymmärretä tilannetta ja tehdä pysyviksi tarkoitettuja, riittäviä muutoksia. Päättäjät puolueesta riippumatta osaavat vain korottaa veroja ja leikata tukia tai heikentää palveluiden laatua. Kenellekään ei ole tullut mieleen muuttaa suurimpia menoeriä sellaisiksi, että ihmiset kustantaisivat aiempaa suuremman osan niistä itse jos palvelua tarvitsevat. Hinnat voitaisiin silti pitää sellaisina, etteivät ne kävisi kenellekään liian kalliiksi, tarjota pienituloisille korotonta maksuaikaa ja lopulta antaa varattomille laina anteeksi, niin ketään ei putoaisi turvaverkon ulkopuolelle. Pelkkä terveyskeskusmaksujen nosto kuuteen-seitsemäänkymmeneen euroon ja samalla mahdollistuvat yksityisen terveydenhuollon KELA-korvausten poisto säästäisi lähemmäs kaksi miljardia.
Koulutuksesta tulisi leikata ennemmin vähemmän olennaisia oppiaineita, kuin opetuksen laatua. Tarvitaanko nykyään välttämättä uskonnon, taideaineiden, ruotsin tai käsitöiden opetusta kaikille. Ylemmillä asteilla tulisi myös miettiä, mikä osa opetuksesta on olennaista ja mikä taas on sisällöltään hyödytöntä. Alemmassa korkeakouluopetuksessa on paljon täyteaineita vailla hyödynnettävissä olevaa sisältöä.
Erilaisista tuista, kuten poliittisilta ja uskonnollisilta järjestöiltä voisi poistaa tuet. Järjestöt selviävät jäsenmaksuilla jos niiden jäsenet pitävät niitä tärkeinä. Teollisuuden, sekä maa- ja metsätalouden tukia vois myös tarkistaa ja uudelleenkohdentaa välttäen kuitenkaan tuhoamasta elinkeinojen kannattavuutta.
Yhteiskunnan johtorakenteita olisi uskoakseni mahdollista madaltaa, eli vähentää askelmia ylimmän johdon ja suorittavan portaan välillä ja/tai yhdistää samantyyppisillä toimialoilla toimivien julkisen sektorin tulosyksiköiden toimintoja yhteisen johdon alle. So. yksi kunta ei tarvitse jokaiselle virastolle erillistä johtoporrasta, vaikka tulosyksiköt pidettäisiin edelleen erillisinä. Yhteinen johto kykenee myös allokoimaan rahat ja resurssit pilkkoutunutta johtoa paremmin eri yksiköiden kesken.
Jos näihin yhdistetään vielä eläkeiän maltillinen nosto ja kohtuullinen eläkekatto, Suomi ei käytännössä enää velkaantuisi.
NÄIVETTYMISESTÄ TALOUSKASVUUN:
Tarjoamalla yrityksille mahdollisuus pitää voitot verottomina yrityksen sisällä niin että veroja maksettaisiin vasta tuloutetuista (omistajille jaetusta) voitosta, houkuttelee yrityksiä panostamaan kasvuun. Yksityisten ihmisten hankkimien patenttien hintoja tulisi laskea uusien innovaatioiden ja pienten yritysten synnyttämiseksi. Pienet pääomatulot tulisi tehdä verottomiksi ja erityisesti optiot ja bonukset taas verottaa tuloveroasteikon mukaisesti.
Kasvukeskusten asuntorakentamista tulisi vahvistaa välttäen kuitenkaan romahduttamasta olemassaolevan rakennuskannan hintaa. Tämä helpottaisi työvoiman siirtyvyyttä kysynnän perässä. Nuoria taas tulisi patistaa koulunkäyntiin ja opiskeluun pienentämällä ilman toisen asteen tai korkeampaa tutkintoa, tai työhistoriaa olevien alle 30 vuotiaiden tukia ja/tai ehdollistamalla ne opinto- tai työpaikan vastaanottamispakolla.
Nämä uudistukset toisivat uutta toivoa Suomelle verrattuna nykyiseen hitaaseen, näivettävään talouskuolemaan, joka ajaa niin kansalaiset kuin yrityksetkin epäuskoon tulevaisuudesta.
Suomen valtiolla on raskas talousvaje, koska työpaikat ovat lähteneet maasta sinne missä työvoima on halpaa. Kiina polkee valuuttansa arvoa keskellä talouskasvua pitääkseen palkat keinotekoisen alhaisina ja estää näin palkkaerojen tasoittumista länsimaihin verrattuna. Ongelma ei ole pankeille tai Kreikalle annettu raha, vaikka näihinkin ongelmiin tulisi löytää ratkaisu, ettei samoja virheitä toisteta.
Tulojen vähentymisen lisäksi teollisuuden ja tuotannon väheneminen on luonnollisesti aiheuttanut työttömyyttä ja kasvattanut sosiaalimenoja. Näiden lisäksi terveydenhoitokustannukset nousevat jyrkästi lääkkeiden kallistuessa ja yhä iäkkäämmän väestön tarvitessa aiempaa enemmän ja monipuolisempaa hoitoa. Tähän mennessä on leikattu vain koulutuksesta, ja valitettavasti oppiaineiden määrän sijaan on leikattu opetuksen laatua.
Puolueet tietävät tai ainakin luulevat tietävänsä, että ne menettäisivät liikaa kannatustaan jos ne tekisivät tarvittavat korjaustoimet valtiontalouden tasapainottamiseksi. Toinen ongelma on suomalaisten päättäjien näköalaton politiikka, jossa ei ymmärretä tilannetta ja tehdä pysyviksi tarkoitettuja, riittäviä muutoksia. Päättäjät puolueesta riippumatta osaavat vain korottaa veroja ja leikata tukia tai heikentää palveluiden laatua. Kenellekään ei ole tullut mieleen muuttaa suurimpia menoeriä sellaisiksi, että ihmiset kustantaisivat aiempaa suuremman osan niistä itse jos palvelua tarvitsevat. Hinnat voitaisiin silti pitää sellaisina, etteivät ne kävisi kenellekään liian kalliiksi, tarjota pienituloisille korotonta maksuaikaa ja lopulta antaa varattomille laina anteeksi, niin ketään ei putoaisi turvaverkon ulkopuolelle. Pelkkä terveyskeskusmaksujen nosto kuuteen-seitsemäänkymmeneen euroon ja samalla mahdollistuvat yksityisen terveydenhuollon KELA-korvausten poisto säästäisi lähemmäs kaksi miljardia.
Koulutuksesta tulisi leikata ennemmin vähemmän olennaisia oppiaineita, kuin opetuksen laatua. Tarvitaanko nykyään välttämättä uskonnon, taideaineiden, ruotsin tai käsitöiden opetusta kaikille. Ylemmillä asteilla tulisi myös miettiä, mikä osa opetuksesta on olennaista ja mikä taas on sisällöltään hyödytöntä. Alemmassa korkeakouluopetuksessa on paljon täyteaineita vailla hyödynnettävissä olevaa sisältöä.
Erilaisista tuista, kuten poliittisilta ja uskonnollisilta järjestöiltä voisi poistaa tuet. Järjestöt selviävät jäsenmaksuilla jos niiden jäsenet pitävät niitä tärkeinä. Teollisuuden, sekä maa- ja metsätalouden tukia vois myös tarkistaa ja uudelleenkohdentaa välttäen kuitenkaan tuhoamasta elinkeinojen kannattavuutta.
Yhteiskunnan johtorakenteita olisi uskoakseni mahdollista madaltaa, eli vähentää askelmia ylimmän johdon ja suorittavan portaan välillä ja/tai yhdistää samantyyppisillä toimialoilla toimivien julkisen sektorin tulosyksiköiden toimintoja yhteisen johdon alle. So. yksi kunta ei tarvitse jokaiselle virastolle erillistä johtoporrasta, vaikka tulosyksiköt pidettäisiin edelleen erillisinä. Yhteinen johto kykenee myös allokoimaan rahat ja resurssit pilkkoutunutta johtoa paremmin eri yksiköiden kesken.
Jos näihin yhdistetään vielä eläkeiän maltillinen nosto ja kohtuullinen eläkekatto, Suomi ei käytännössä enää velkaantuisi.
NÄIVETTYMISESTÄ TALOUSKASVUUN:
Tarjoamalla yrityksille mahdollisuus pitää voitot verottomina yrityksen sisällä niin että veroja maksettaisiin vasta tuloutetuista (omistajille jaetusta) voitosta, houkuttelee yrityksiä panostamaan kasvuun. Yksityisten ihmisten hankkimien patenttien hintoja tulisi laskea uusien innovaatioiden ja pienten yritysten synnyttämiseksi. Pienet pääomatulot tulisi tehdä verottomiksi ja erityisesti optiot ja bonukset taas verottaa tuloveroasteikon mukaisesti.
Kasvukeskusten asuntorakentamista tulisi vahvistaa välttäen kuitenkaan romahduttamasta olemassaolevan rakennuskannan hintaa. Tämä helpottaisi työvoiman siirtyvyyttä kysynnän perässä. Nuoria taas tulisi patistaa koulunkäyntiin ja opiskeluun pienentämällä ilman toisen asteen tai korkeampaa tutkintoa, tai työhistoriaa olevien alle 30 vuotiaiden tukia ja/tai ehdollistamalla ne opinto- tai työpaikan vastaanottamispakolla.
Nämä uudistukset toisivat uutta toivoa Suomelle verrattuna nykyiseen hitaaseen, näivettävään talouskuolemaan, joka ajaa niin kansalaiset kuin yrityksetkin epäuskoon tulevaisuudesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.