NÄKY.
"Ollessani rukouksessa näin yhtäkkiä sisäisillä silmilläni
tien. Se ei ollut ajotie, eikä polku, vaan muutaman metrin
levyinen hyvä kävelytie.
Tie alkoi ahtaalla portilla, ja tiesin sen päättyvän kirkkauden maailmaan.
Määränpäästä ei kuitenkaan nähnyt mitään.
Näin vain portin ja tien alkupään.
Keskellä tietä oli valojuova. Se näytti tulevan loputtomasta
valolähteestä, jonka kaltaista en ollut koskaan ennen
nähnyt. Tien molemmilla puolilla oli sysimustaa. Tien
sivuilla ei ollut ojia eikä aitoja. Mutta sen rajana oli valon
ja pimeyden välinen alue, jolla ei ollut ääriviivoja. Raja oli
epäselvä.
Näin ihmisiä, jotka kulkivat tiellä: miehiä, naisia, nuoria ja vanhoja. He
eivät kulkeneet ryhmissä, vaan kukin erikseen.
Ne ihmiset olivat puetut valkoisiin vaatteisiin, häikäisevän
valkoisiin pukuihin, joiden puhtaus uudistui hetki toisensa
jälkeen. Ei siksi, että he olisivat rukoilleet tai toivoneet joka
sekunti tapahtuvaa puhdistusta, vaan siksi, että he vaelsivat
keskellä tietä, suoraan yliluonnollisen valon alla. Puhdistus
Jeesuksen veressä on alati tapahtuvaa toimintaa.
Näin myös heidän kasvonsa. Niilläkin loisti valo, vaikka
monet heistä olivat iän, surun ja sairauden leimaamia. Je se
valo heijasti sekä sisäistä valoa että heidän olemuksessaan
olevan valon säteilyä.
Sitten minun piti kääntää katse kohti tien alkupäätä ja ahdasta
porttia. Näin siinä suuren joukon sellaisia, jotka olivat
pysähtyneet, jo ennen kuin olivat menneet portista sisälle ja
tulleet tielle. Merkillistä oli, että monet heistä olivat iloisia
siksi, että luulivat olevansa tiellä, vaikka eivät koskaan käyneet
sisälle todellisen kääntymyksen ahtaasta portista.
Heidän keskellään liikkui myös papin takissa ja pastorin
puvussa olevia olentoja. Heillä ei ollut Pyhää Henkeä, toimivaa
hengellistä elämää. Vain muodot ja ulkonaiset tavat. Oli
kristityn nimi ja tunnustus, ja he luulivat tämän olevan kylliksi.
Sitten näin ihmisiä, jotka olivat menneet sisälle portista,
kokenet uudestisyntymisen ihmeen ja päässeet tielle, mutta
jotka olivat tehneet tiestä aivan muuta kuin miksi se oli tarkoitettu. He
olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä levähdys-
paikan, sen sijaan että olisivat antaneet sen olla kulkutie. He
elivät muistoissaan ja jotkut olivat vain pysähtyneet ja
nukahtaneet.
Sitten näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä
loistavasta valosta tien molemmilla puolilla olevaan harmauteen,
missä näky synnistä tai autuudesta oli peittynyt hämäryyteen.
Kaikki oli usvaista, harmaata ja epätodellista. Siitä aiheutui,
että sellainen, mikä oli täysin mahdotonta keskellä tietä vaikutti
leikkipeliltä sekä mielelle, puheelle, että teoille.
Sitten tapahtui kauheaa. Hiljaa, kuin varjojen tavoin, he luisuivat
pois tieltä, jolla ei ole aitoja eikä ojia. Pois siltä tieltä, jolle
kerran olivat lähteneet kyynelin ja rukoillen. He joutuivat valosta
pimeyteen, elämästä kuolemaan. Menettivät elävän toivon ja
vajosivat toivottomuuteen, vaikka eivät itse olleet tietoisia siitä,
sillä he olivat kuolleita. He olivat menettäneet kyvyn antautua
Jeesukselle ja reagoida, menettäneet hengellisen kriisin
kokemisen kyvyn."
"Ollessani rukouksessa näin yhtäkkiä sisäisillä silmilläni
tien. Se ei ollut ajotie, eikä polku, vaan muutaman metrin
levyinen hyvä kävelytie.
Tie alkoi ahtaalla portilla, ja tiesin sen päättyvän kirkkauden maailmaan.
Määränpäästä ei kuitenkaan nähnyt mitään.
Näin vain portin ja tien alkupään.
Keskellä tietä oli valojuova. Se näytti tulevan loputtomasta
valolähteestä, jonka kaltaista en ollut koskaan ennen
nähnyt. Tien molemmilla puolilla oli sysimustaa. Tien
sivuilla ei ollut ojia eikä aitoja. Mutta sen rajana oli valon
ja pimeyden välinen alue, jolla ei ollut ääriviivoja. Raja oli
epäselvä.
Näin ihmisiä, jotka kulkivat tiellä: miehiä, naisia, nuoria ja vanhoja. He
eivät kulkeneet ryhmissä, vaan kukin erikseen.
Ne ihmiset olivat puetut valkoisiin vaatteisiin, häikäisevän
valkoisiin pukuihin, joiden puhtaus uudistui hetki toisensa
jälkeen. Ei siksi, että he olisivat rukoilleet tai toivoneet joka
sekunti tapahtuvaa puhdistusta, vaan siksi, että he vaelsivat
keskellä tietä, suoraan yliluonnollisen valon alla. Puhdistus
Jeesuksen veressä on alati tapahtuvaa toimintaa.
Näin myös heidän kasvonsa. Niilläkin loisti valo, vaikka
monet heistä olivat iän, surun ja sairauden leimaamia. Je se
valo heijasti sekä sisäistä valoa että heidän olemuksessaan
olevan valon säteilyä.
Sitten minun piti kääntää katse kohti tien alkupäätä ja ahdasta
porttia. Näin siinä suuren joukon sellaisia, jotka olivat
pysähtyneet, jo ennen kuin olivat menneet portista sisälle ja
tulleet tielle. Merkillistä oli, että monet heistä olivat iloisia
siksi, että luulivat olevansa tiellä, vaikka eivät koskaan käyneet
sisälle todellisen kääntymyksen ahtaasta portista.
Heidän keskellään liikkui myös papin takissa ja pastorin
puvussa olevia olentoja. Heillä ei ollut Pyhää Henkeä, toimivaa
hengellistä elämää. Vain muodot ja ulkonaiset tavat. Oli
kristityn nimi ja tunnustus, ja he luulivat tämän olevan kylliksi.
Sitten näin ihmisiä, jotka olivat menneet sisälle portista,
kokenet uudestisyntymisen ihmeen ja päässeet tielle, mutta
jotka olivat tehneet tiestä aivan muuta kuin miksi se oli tarkoitettu. He
olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä levähdys-
paikan, sen sijaan että olisivat antaneet sen olla kulkutie. He
elivät muistoissaan ja jotkut olivat vain pysähtyneet ja
nukahtaneet.
Sitten näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä
loistavasta valosta tien molemmilla puolilla olevaan harmauteen,
missä näky synnistä tai autuudesta oli peittynyt hämäryyteen.
Kaikki oli usvaista, harmaata ja epätodellista. Siitä aiheutui,
että sellainen, mikä oli täysin mahdotonta keskellä tietä vaikutti
leikkipeliltä sekä mielelle, puheelle, että teoille.
Sitten tapahtui kauheaa. Hiljaa, kuin varjojen tavoin, he luisuivat
pois tieltä, jolla ei ole aitoja eikä ojia. Pois siltä tieltä, jolle
kerran olivat lähteneet kyynelin ja rukoillen. He joutuivat valosta
pimeyteen, elämästä kuolemaan. Menettivät elävän toivon ja
vajosivat toivottomuuteen, vaikka eivät itse olleet tietoisia siitä,
sillä he olivat kuolleita. He olivat menettäneet kyvyn antautua
Jeesukselle ja reagoida, menettäneet hengellisen kriisin
kokemisen kyvyn."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä aamunavaus, kiitos kirjoittajalle..
...
Aamen. Voiko asiaa enää selvemmin esittää.
...
Eipä oikeastaan.
Luotettavan tuntuinen setä tui Mangs.
Totta puhut Uskon mies. Olen lukenut Mangsin kirjoja, oikein rukiista tavaraa.
Mangs oli vanhemman sukupolven sanansaattaja. Nykyisin vähemmän tunnettu.