"Muutin Helsinkiin Vaasankadulle 1990-luvun alussa. Asuntoani vastapäätä oli pieni elintarvikeliike nimeltään Tipin maito ja leipä. Asioidessani siellä ensimmäisen kerran Tipi totesi, että taidat olla uusi tällä kadulla. Sen jälkeen hän antoi minulle lihapiirakan ja munkkipossun ja toivotti tervetulleeksi kaupunkiin.
Maalaispoikana olin ihmeissäni. Sellaista tervetulotoivotusta en ollut odottanut saavani. Pienessä kaupassa istuskeli ihmisiä päivät pitkät juttelemassa ja saamassa sielunhoitoa, kuten Tipi myöhemmin minulle kertoi".
http://www.hs.fi/ruoka/Ruokaostosten teko jättimarketissa on epäinhimillistä/a1305807489036
Tällä en tarkoita sitä, että kauppiaan tarvitsisi olla psykologi ja pappi kaiken muun lisäksi. Kysymys on pikemminkin atmosfääristä. Tunnelmasta. Se riippuu hyvin pitkälle ihmisistä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Hakaniemen hallissa olen tunnistavanani tuon Vaasankadun hengen, johon nuorena tutustuin. Asiakas on ennen kaikkea ihminen. Ei pelkkä lompakko tai plussakortti tai S-etukortti.
On vaikea kuvitella juhlapyhää ja sen valmistelua ilman Kauppa-hallin antimia. Miten monta pääsiäislammasta olenkaan sieltä hankkinut – ja aina hyvien valmistusohjeiden kera.
Hallissa on tunnelmaa juhlien alla, kun käytävät ruuhkautuvat ja ihmiset jonottavat, mutta toisin kuin marketeissa, siellä ei ihmisillä näytä menevän hermot yhtä nopeasti. Ehkä syynä on juuri tuo lämmin kokonaistunnelma, joka syntyy kauppiaiden persoonallisuudesta ja miljööstä. Nykyaikana tuntuu unohtuvan, että myös seinät ovat tärkeät. Vai käykö joku Alepassa miljöön takia?
Yksi tärkeä seikka oli unohtua. Hakaniemen hallissa on ikuinen vappu. Sieltä saa simaa ympäri vuoden.
Maalaispoikana olin ihmeissäni. Sellaista tervetulotoivotusta en ollut odottanut saavani. Pienessä kaupassa istuskeli ihmisiä päivät pitkät juttelemassa ja saamassa sielunhoitoa, kuten Tipi myöhemmin minulle kertoi".
http://www.hs.fi/ruoka/Ruokaostosten teko jättimarketissa on epäinhimillistä/a1305807489036
Tällä en tarkoita sitä, että kauppiaan tarvitsisi olla psykologi ja pappi kaiken muun lisäksi. Kysymys on pikemminkin atmosfääristä. Tunnelmasta. Se riippuu hyvin pitkälle ihmisistä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Hakaniemen hallissa olen tunnistavanani tuon Vaasankadun hengen, johon nuorena tutustuin. Asiakas on ennen kaikkea ihminen. Ei pelkkä lompakko tai plussakortti tai S-etukortti.
On vaikea kuvitella juhlapyhää ja sen valmistelua ilman Kauppa-hallin antimia. Miten monta pääsiäislammasta olenkaan sieltä hankkinut – ja aina hyvien valmistusohjeiden kera.
Hallissa on tunnelmaa juhlien alla, kun käytävät ruuhkautuvat ja ihmiset jonottavat, mutta toisin kuin marketeissa, siellä ei ihmisillä näytä menevän hermot yhtä nopeasti. Ehkä syynä on juuri tuo lämmin kokonaistunnelma, joka syntyy kauppiaiden persoonallisuudesta ja miljööstä. Nykyaikana tuntuu unohtuvan, että myös seinät ovat tärkeät. Vai käykö joku Alepassa miljöön takia?
Yksi tärkeä seikka oli unohtua. Hakaniemen hallissa on ikuinen vappu. Sieltä saa simaa ympäri vuoden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Topin leivän omisti. Marjatta Haili. Minun Isäni täti hoiti hänen Tiina tytärtään. Meidän häät olivat 1970 Kotkassa. Marjatta ja Tiina olivat häissäni. Tiina lauloi ” Järveltä kuluu airon kolske, kuka siellä mahtaa soutaa, varmaan Ukki joka meitä mummin luokse noutaa. Olisi hienoa kuulla heistä enemmän.
koskas hakaniemen hallin remontti valmis vai onko jo.
Tipin maito ja leipä oli todellinen helmi. Sieltä haettiin aivan ihania Nybergin tuulihattuja ja vehnäsämpylöitä mistä tehtiin porilaisia tietysti jahtimakkaran kera. Salaa koulusta tien toiselta puolelta välitunnilla monesti piipahdettiin ostoksille. Marjatta oli aina iloinen ja asiakaspalvelun ykkönen. Tiina tytär muutti Italiaan, mutta olisi kiva tietää mitä heille nykyään kuuluu....
Missä talonumerossa tarkalleen Tipin leipä ja maito oli?
Olisi mukava tietää. Moni on muistellut tätä mutta ei tarkalleen ole kertonut osoitetta.
esim. viimeksi tänään H.P. Björkman muisteli tätä Inhimillisessä tekijä ohjelmassa Tipin maito ja leipä kauppaa.
Muutenkin Kallion liikkeiden/ kivijalkakauppojen pitäjät ovat jättäneet jälkensä, oman positiivisen energiansa paikkaan.
Esim. Vaasankadulla oli ennustajarouva madame Sirkiä jolla kävin yhden kerran mutta en muista sitä mikä talon numero oli.
Hänen pojastaan tuli kuuluisa muusikko.
Kävin siis yhden kerran ja hän tiesi prikulleen entiset tapahtumat ja tulevat.
Muistelisin , että talo olisi ollut Harjukadun ja Kustaankadun välissä Vaasankadulla. Pieni liiketila jonka eteisessä oli siihen aikaan madame Sirkiän pojan soittimia.
Olisi myös hienoa tietää jos joku muistaisi missä talossa tämäkin sijaitsi tarkalleen.
Nämä selvänäkijätmummot asuivat aina jossain stadin kantakaupungissa. Vuosikymmeniä sitten ne oli työpaikan naisten vakiovierailupaikkoja ja puhelinnumero annettiin vain jos sinuun luotettiin.
Kyllä marketissa on turvallisempaa käydä, kuin ahtaissa pienissä kaupoissa.
Tikkuaski ja muovikassi!
Siinä se.
Tipin kauppa oli osoitteessa Vaasankatu 20.