3v paniikkikohtaus??

Hei! Onkohan lapsellamme joku paniikkihäiriö vai onko tämä uhmaa? Meidän 3v tyttö saa välillä kohtauksen. Joskus se tulee kun kielletään jotain ja sitten kiukku ei vaan ota laantuakseen. Jäähylle joutuminen on minusta aiheuttanut myös näitä. Usein se tulee väsyneenä. Useimmiten se tulee isän "käsittelyssä". Kohtauksella tarkoitan sitä, kun kiukku menee tavallaan liian pitkälle. Itkee niin paljon, että hengityksestä tulee hirveän nopeaa eikä meinaa pystyä puhumaan mitään. Sanoo usein itse ettei pysty puhumaan ja ettei pysty rauhoittumaan. Sanoo myös että kurkkuun koskee. Joskus tähän liittyy ihan mielivaltaista juoksemista ympäriinsä kädet ylhäällä, siis näyttää ihan paniikilta. Oon saanut aina tytön rauhoiteltua ja puhuttu asiasta. Mutta mies ei saa rauhoitettua ja eilen oikein pelästyin, kun mies soitti että kohtaus tuli ja hän ei saa loppumaan. Menin äkkiä kotiin, mutta matkaa oli puoli tuntia ja kaikki oli hyvin kun sinne pääsin.

Esimerkkinä, tyttö oli kuumeessa ja mies meni antamaan lääkettä. Ei meinannut millään häneltä ottaa ja kun joi mehua, sanoi että isi ei saa katsoa. Mies tuli tarjoamaan vaahtokarkkia, niin tyttö ei sanonut mitään eikä ottanut. Itki tässä kohtaa jo paljon. Mies kun lähti pois, niin tyttö sanoi vaan yhdellä sanalla mulle vaahtokarkkeja. Sanoin, että menee isiltä kysymään niitä, kun ei kerran äsken ottanut. Sitten lähti kädet viuhtoen kuin pikajuoksija ja hirveä itku. Jotenkin se juoksu ei ole normaalia vaan sellaista poikkeuksellisen nopeaa kipitystä. Eikä Tää kohtaus kauaa kestänyt, noin 5 minuuttia, mutta minusta vaan jotenkin kummallista.

Miten tilanteessa pitäisi käyttäytyä?? Rauhoitella lasta ja ottaa syliin? Vai moittia, että käytös on huonoa eikä hyväksytä sellaista? Vai jotenkin muuten?