Tahtoisin kuulla muilta vastaavia tarinoita, selviytymiskeinoja. Mitä vain.
Tämä on sama kaava:
Päivällä ollaan, niin mukavaa, ja niin hauskaa. ''Kaikki hyvin.'' ''Hyvää kuuluu.''
Sitten ollaan kotona yksin melankolisena suurin osa elämästä.
Väitän, että ongelmat (mt, terveys, masennus,) johtuvat juuri tästä monilla, kun ei ole enään ''laumoja'', vaan paljon yksinäisiä susia. (vrt.Suomi 1950-luvulla, suuret perheet).
Tähän väliin oma laifstööri:
Itse EN osaa pyytää apua, eikä sitä minulle voi kukaan antaakkaan. Aina joskus joku huomioi minua, ja tuntuu aidosti välittävän. Sitten ihastun? Sen jälkeen minulla on tämä ahdistava ja ikävä tunne -kaiken tämän muun lisäksi.
Minulle ei saa olla aidosti mukava, koska harva on, ja silloin ihastun tähän harvaan.
Jatkan kyllä itse ovien avaamista muille, vitsailua(ainoa selviytymiskeino) ja ''pienien hyvien tekojen tekoa'', jotta pystyn ns. ansaitsemaan kiitoksen, ja tulee itselleni hyvä mieli. Silloin en ihastu, mutta ilahdun.
Sukulaisia, ja perhettä ei ole, tai no kahden sukulaisen kanssa olen tekemisssä n. kerran kuukaudessa... Kumppania ei ole. Hyvänpäiväntuttuja on paljon. Hyviä kavereita muutama, heitä näen harvoin, ja silloinkin minulta ''vaaditaan'' eräänlaista stand up-henkilön, ja psykologin roolia. Tosin ei heitä kiinnosta minun ongelmani, ellen kerro sitä vitsinä. Toisaalta en luota kehenkään, ja joskus jos kerron jotain vähemmän arkaluontoista tosissani, niin kännykän näprääminen vie voiton..huoh.
Ja tässäkin taas iso homma ottaa itseään niskasta kiinni, että jaksaa hoitaa arkirutiinit.. Hyvää päivänjatkoa. Ja anteeksi tilitys..
Tämä on sama kaava:
Päivällä ollaan, niin mukavaa, ja niin hauskaa. ''Kaikki hyvin.'' ''Hyvää kuuluu.''
Sitten ollaan kotona yksin melankolisena suurin osa elämästä.
Väitän, että ongelmat (mt, terveys, masennus,) johtuvat juuri tästä monilla, kun ei ole enään ''laumoja'', vaan paljon yksinäisiä susia. (vrt.Suomi 1950-luvulla, suuret perheet).
Tähän väliin oma laifstööri:
Itse EN osaa pyytää apua, eikä sitä minulle voi kukaan antaakkaan. Aina joskus joku huomioi minua, ja tuntuu aidosti välittävän. Sitten ihastun? Sen jälkeen minulla on tämä ahdistava ja ikävä tunne -kaiken tämän muun lisäksi.
Minulle ei saa olla aidosti mukava, koska harva on, ja silloin ihastun tähän harvaan.
Jatkan kyllä itse ovien avaamista muille, vitsailua(ainoa selviytymiskeino) ja ''pienien hyvien tekojen tekoa'', jotta pystyn ns. ansaitsemaan kiitoksen, ja tulee itselleni hyvä mieli. Silloin en ihastu, mutta ilahdun.
Sukulaisia, ja perhettä ei ole, tai no kahden sukulaisen kanssa olen tekemisssä n. kerran kuukaudessa... Kumppania ei ole. Hyvänpäiväntuttuja on paljon. Hyviä kavereita muutama, heitä näen harvoin, ja silloinkin minulta ''vaaditaan'' eräänlaista stand up-henkilön, ja psykologin roolia. Tosin ei heitä kiinnosta minun ongelmani, ellen kerro sitä vitsinä. Toisaalta en luota kehenkään, ja joskus jos kerron jotain vähemmän arkaluontoista tosissani, niin kännykän näprääminen vie voiton..huoh.
Ja tässäkin taas iso homma ottaa itseään niskasta kiinni, että jaksaa hoitaa arkirutiinit.. Hyvää päivänjatkoa. Ja anteeksi tilitys..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihanan hauska ja kekseliäs tuo nimimerkkisi. Virtuaalirutistus sinulle. Hyvän tekemisestä tulee hyvä olo, jatka sitä. Työntekokin vie ajatuksia murheista. Luota muihin ja tsemppiä.
Kiitos vastauksestasi.
Tutulta kuulostaa. Vaikka en nyt tarinaani tähän kirjoitakaan. Itselläni ollut aina ongelmana luottaa muihin ihmisiin, ja kuulostaisi siltä että se on sinunkin ongelmasi.
Se on myös minun ongelma, totta.
Joo totta! Nykyää ihmiset asuu yksi. Apuakaa ei saa pyytää ku seon ns heikkoutta*
Joo, ihan olisi voinut olla meikäläisen kynästä. Psykologi, rahanlainaaja, hyvänpäiväntuttu...mutta ei koskaan se, jota voisi vaikka halata tai jota kohtaan voisi osoittaa yleensäkään tunteita. Kai se on niin, että kun pitää tätä prkleen hymynaamiota ja huumoria yllä, niin kukaan ei osaa aavistaa alla piilevää syvää ahdistusta ja yksinäisyyttä. Tai sitten kukaan ei vaan yksinkertaisesti välitä.
googlatkaa "reptilian brain". Muinaisissa tarustoissa "käärmee ja liskot" näytteli suurta osaa ja mm. maya-kalentereissa aikaamme kuvataa materialismin aikakaudeksi.
Niin.. no joo. Käärmeet ja liskot ovat näytelleet evoluutiossakin suurta osaa, ja näyttelevät edelleen. Nykyajan materialismi on kuvottavaa. Maya-kalenteri ennustanut sentään jotain oikein..
Voi kun tietäisi mitä tähän sanoa, muistan ja tunnistan niin tuon yksinäisyyden. Minun elämässä on aina ollut ihmisiä, mutta on ollut myös raskas ja pitkä jakso tuota yksinäisyyttä, mutta kaikki muuttui. Nyt on muuta, miksi täällä.
Kirjoituksesi kosketti, joku päivä sun elämä muuttuu ja toivon että ihminen jonka tapaat tuo elämääsi sen lisän jonka jokainen ansaitsee.
Luota siihen, että joku päivä kaikki muuttuu, sinulle tuntematon lämpimät halaukset.
Taidan nousta uuteen päivään, nukuin hyvin ja pitkään, mieli on virkeä.
Kiitos mukavasta viestistä. Toivottavasti ''tämä kaikki muu järjestyy''.
Myös yhdessä voi olla yksinäinen.