Uni venäläisestä sotilaasta

Pihon sivu kirjoitti:

Aki Mönkkösen elokuussa 2013 näkemä uni venäläisistä sotilaista Suomessa

Nyt se näytettiin minullekin; näky, ennusuni, profetia tai sitten pelkkä painajainen. En tiedä. Mutta vakuuttava se oli kaikessa yksityiskohtaisuudessaan, kuin elävästä elämästä leikattu pätkä. Joitakin omaan elämään liittyviä ennusunia olen nähnyt elämäni aikana, ja ne ovat toteutuneet vuosikymmeniä myöhemmin.

Olin perheeni kanssa tuntemattomassa paikassa, suuressa kaksikerroksisessa talossa, jonka ympärillä levittäytyi valtava peltoaukea. Sain sen käsityksen, että asuimme siinä talossa ja heräsin aamuyöllä n. klo 05.00 sängystä kuullessani unen läpi kovaa meteliä. Säpsähdin ylös katsomaan, mikä metelin aiheutti ja näin pellolle laskeutuneen väritykseltään vihreän ns. STOL-kuljetuskoneen, jonka mustat turbiinipotkurit pyörivät yhä ja josta purkautui suuri joukko sotilaita peltoaukealle. Nokassa siinä näkyi jokin keltainen viiva ja punainen merkki, en nähnyt sitä tarkkaan. Oli syksy, koska heinä oli leikattu ja sänki näkyi pellolla. Ihmettelin, kuinka suurehko kone oli pystynyt laskeutumaan pellolle. Aamu oli pilvetön ja aamuhämärä oli vaihtumassa päivänvaloon.

Sitten mieleeni iski kauhea huomio sotilaiden puvuista. Ne eivät näyttäneet suomalaisten sotilaiden asusteilta, vaan venäläisten tummanvihreiltä asuilta. Päätin yrittää piiloutua huoneistoon, samalla kun herätin muut ja kerroin tilanteen heille . Talo oli tosiaan suuri ja siellä oli käyttämättömiä huoneita, joihin pääsi yläkertaan kasattujen vanhojen huonekaluröykkiöiden ohi pujottelemalla. Piilouduimme tällaiseen huoneeseen toivoen että etsijät menisivät ohi. Odotimme. Talosta kuului sotilaiden käskyjä, kun he kävivät huone kerrallaan talon läpi. Sitten he lähestyivät huonettamme, jossa piileksimme, ovi aukeni ja askeleet lähestyivät. Kaksi sotilasta tutki koko huoneen ja löysi meidät vaatehuoneesta, joka oli rakennettu seinänmittaiseksi kapeaksi komeroksi. Aseella viittoen ja jotakin venäjäksi sanoen he ajoivat meidät pellolle, johon oli jo kerätty lähitaloista muita suomalaisia.

Pellolle oli pystytetty suuri teltta, jossa meidän nimeämme tivasi englanniksi naisupseeri ja sen saatuaan viittoi eteenpäin soppatykin luokse sanoen: "Te tarvitsette nyt ruokaa, syökää! Teillä on pitkä matka edessänne." Keräsin rohkeuteni ja kysyin häneltä: "Minne te viette meidät?" Hän ei vastannut mitään. Jatkoin: "Jumalan tähden, vastatkaa!" Hän sanoi: "Teille ei tehdä mitään pahaa." Hän katsoi minua mietteliäänä ja kysyi: "Mitä olet valmis tekemään perheesi ja maasi puolesta?" Vastasin, että rakkaideni ja maani puolesta olen valmis kuolemaan. Hän nauroi, mutta ei mielestäni ivallisesti, vaan jotenkin myötätuntoisesti.

Sitten säpsähdin hereille klo 08.41 omassa sängyssä ja kodissa muistaen kaiken näkemäni yksityiskohtia myöten. Jos tämä oli ennusuni, toivon, ettei se koskaan toteudu. Ehkä se oli vain painajainen? Mitään vahvistusta Jumalalta en ole saanut toistaiseksi

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä