tuleeko helluntaisuuteen kääntymys

Ristin voiton toimittaja kertoo asiasta
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/anssin_kioski/883/katolisuudesta_innostuneet_helluntailaiset

helluntalaiset on onneksi katoava luonnonvara, jos oikein katsot niin huomaat, että on häpeällistä kertoa olevansa helluntalainen enää, koska heidän omat saarnaajat ja pappinsa ovat tahrineet helluntalaisien maineen täysin!

Jesuiittojen ja katolisen kirkon aivopesu tuotti tulosta, jonka johdosta Ekman kääntyi katoliseksi. Jesuiitat ja katolinen kirkko puhuvat kirkon uskosta, jonka sisälle he lukevat myös kaikki katolisen kirkon harhaopetukset. Ekmanin kääntyminen katolisuuteen on myös osoitus siitä, että hän ei tuntenut kovin hyvin Raamatun totuutta, koska hän kykeni liittymään kirkkoon, joka edustaa valhetta ja petosta, ei Raamatun totuutta.

kopio tuolta. http://www.kotipetripaavola.com/paavinvideoviesticopelandille.html

http://www.kotipetripaavola.com/paavinvideoviesticopelandille.html#5b

Katolisuus solutus

Ekmanista tuli Ruotsin luterilaisen kirkon pappi vuonna 1979. 1983 hän perusti uskonsana seurakunnan Uppsalaan. Maaliskuun 9 päivä 2014 uskonsana liikkeen pastori Ulf Ekman ilmoitti liittyvänsä katoliseen kirkkoon.

Ekman sanoi, että hän on ymmärtänyt uskonsanan liikkeen olevan menestyksestään ja paljosta hyvästään huolimatta osa edelleen jatkuvaa protestanttista kristikunnan pirstoutumista. Ekman sanoi aikomuksenaan harjoittaa yhteyttä muihin kristillisiin liikkeisiin ja herätysliikkeisiin, vaikka hän liittyykin katoliseen kirkkoon.

Ekman sanoi, että hän ja vaimonsa Birgitta ovat käyneet läpi hitaan muuttumisen viime vuosikymmenenä kun he ovat oppineet tuntemaan Rooman katolisen kirkon käytäntöjä sekä tavanneet paljon karismaattisia katolisia. Ekmanin mukaan katolisuus haastaa protestanttien ennakkoluulot siten ettei hänellä ollut perustuksia esittää kritiikkiä. Hän sanoi, että siksi hänen täytyi tutustua paremmin katoliseen uskoon.

Ekman ja hänen vaimonsa ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan olleet yhteydessä katolisten kanssa enimmäkseen ulkomailla, mutta myös Ruotsissa. Ekmanin mukaan yhteydet katolisten kanssa ovat saaneet aikaan sen, että heistä on tullut enemmän katolisia uskoltaan sekä hengelliseltä elämältään.

Ekman sanoo nähneensä katolisten keskuudessa suurta rakkautta Jeesusta kohtaan ja luotettavaa teologiaa, joka perustuu Raamattuun ja klassisiin uskonkappaleisiin. Ekmanin mukaan he ovat kokeneet katolisessa kirkossa sakramentaalisen elämän rikkauden. Ekmanin mukaan hän on nähnyt katolisessa kirkossa lujan papillisen rakenteen, joka ylläpitää kirkon uskoa siirtäen sen sukupolvelta toiselle. Ekman sanoo, että katolinen kirkko on eettisesti ja moraalisesti voimakas ja yhtenäinen. Ekman sanoo, että hän on ollut yhteydessä lukemattomien karismaattisten katolisten kanssa, jotka elävät uskossa.

Ekman sanoi että yhteydet katolisten kanssa ovat olleet sekä puoleensavetäviä että haastavia. Hän sanoi sen haastaneen protestanttiset ennakkoluulot ja ettei hänellä ollut mitään perustetta kritiikille. Ekmanin mukaan hän on ymmärtänyt, että Jeesus Kristus on johdattanut heidät liittymään katoliseen kirkkoon.

Jesuiittojen luoma valheellinen katolinen "karismaattisuus" oli taas kerran se ansa, jonka kautta katolinen kirkko eksytti myös Ulf Ekmanin vaimoineen sekä heidän poikansa kääntymään katolisuuteen. "Katolinen karismaattisuus" on petoksen tie, jonka kautta katoliset pyrkivät tutustumaan protestantteihin ja muihin uskonsuuntien edustajiin, aikomuksenaan käännyttää heidät katolisuuteen.

Siinä Ekman oli oikeassa, että kristikunta on pirstoutunut ja hajaantunut monenlaisiin erilaisiin kirkkokuntiin, herätysliikkeisiin ja uskonsuuntiin. Oikea ratkaisu ei ole kuitenkaan kääntyä katoliseksi, koska katolinen kirkko ei ole Jumalan seurakunta, vaan sen valhejäljitelmä.

Jesuiittojen ja katolisen kirkon aivopesu tuotti tulosta, jonka johdosta Ekman kääntyi katoliseksi. Jesuiitat ja katolinen kirkko puhuvat kirkon uskosta, jonka sisälle he lukevat myös kaikki katolisen kirkon harhaopetukset. Ekmanin kääntyminen katolisuuteen on myös osoitus siitä, että hän ei tuntenut kovin hyvin Raamatun totuutta, koska hän kykeni liittymään kirkkoon, joka edustaa valhetta ja petosta, ei Raamatun totuutta.

Ekman ylisti katolisen kirkon moraalia, mutta hän on täysin sokea katolisen kirkon moraalittomuudelle esimerkiksi pappien harjoittamalle pedofilialle. Katolisen kirkon sisällä pappien harjoittama pedofilia on todella laaja-alaista. Pappien pedofilia kohdistuu pääasiassa poikiin, eli kyseessä on homoseksuaalisen pedofilian harrastaminen. Pedofilia on iljettävä synti.

Katolisen kirkon pedofiliaan liitty vielä eräs vakava asia, joka on pedofiilipappien sekä kirkon "maineen" suojeleminen. Irlannissa toiminut katolisen kirkon arkkipiispa Luciano Storero kirjoitti kirjeen vuonna 1997, jossa hän toi esille ettei kaikkia lasten hyväksikäytön epäilytapauksista tule kertoa viranomaisille. Tämä tarkoittaa sitä, että vatikaani on salannut kirkon pappien harrastamaa pedofiliaa. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun vatikaani suojelee pedofiilipappeja. Vatikaani on puolustautunut sanomalla, että kirkko rankaisee kirkon sisällä pedofiliaan syyllistyneitä pappeja.

Pedofilia on rikos, josta rankaisu- ja tuomiovastuu on yhteiskunnan oikeuslaitoksella. Katolisen kirkon sisällä on harrastettu vuosisatoja laaja-alaista pedofiliaa, jota kirkko peitellyt suojelemalla pedofiilejä. Vatikaanin toimet eivät ole moraalisia, vaan moraalittomia sekä syntejä, joiden harjoittajat sekä suojelijat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Katolisella kirkolla ei ole ollenkaan moraalia, jonka todistaa kirkon sisällä epidemian lailla riehuva pedofilia.

Ekmanin kääntymys on kuin suoraan jesuiittojen oppikirjasta. Ulf Ekman hyväksi petoksen ja valheen, jonka toimintasuunnitelmat ja päämärät ovat jesuiittojen laatimia.

Ulf Ekmanin kääntyminen perhekuntineen katolilaisuuteen on hyvin merkittävä tapahtuma pohjoismaisessa kristillisyydessä. Livets Ord –seurakunta on Suomessa ”Uskon Sana” –seurakunta (lienee edelleen toiminnassa?) ja kyseisten seurakuntien toiminnan lähtökohtana on Yhdysvalloissa pienestä aallosta tsunamiksi paisunut menestysteologinen virtaus. Arvioni mukaan sen merkittävin julistaja alkuaikoina oli, nyt jo edesmennyt, Kenneth Hagin. Menestysteologia toi mukaan monia, toisistaan joiltakin osin erilaisia, suuntauksia, kuten esimerkiksi ns. torontolaisuus. Torontolaisuuden vaikutus myös Suomen äärikarismaattisiin, menestysteologisiin seurakuntiin on ollut suuri. Ekman oli mukana kristillisessä liikkeessä, josta nykyään käytetään sanaa ”äärikarismaattisuus”. Sen eri muodoissa korostetaan mm. menestystä, terveyttä, meidän käytettävissä olevaa jumalallista voimaa, valtaa hallita luotua maailmaa, Sanasta irtautunutta sisäistä hengen ilmoitusta sekä näkyviä voimavaikutuksia kuten kaatumiset, hengessä huutamiset jne.

Menestysteologia ei ole entisen talven lumia, vaan monet ovat huolestuneita äärikarismaattisuuden kasvamisesta Suomen helluntailaisuudessa. Huolestuneet kyselevät vakavissaan toimitaanko väärässä hengessä, korostetaanko voimavaikutuksia arvioitta niitä Jumalan Sanalla ja saavatko helluntailaisuudessa suosiota ja asemaa julistajat, jotka eivät korota ristillä syntimme sovittanutta Kristusta vaan itseään. Ulf Ekman on varmasti kokenut sisäisen kriisin ja joutunut tunnustamaan, ettei hänen edustamassaan liikkeessä ja perustamassaan seurakunnassa kaikki ollut hyvin ja oikein. Kaikki siitä huolimatta, että kauan väitti toimivansa Pyhän Hengen voimassa ja elävänsä voitokasta elämää Jumalan Sanaan luottaen. Jos jotkut helluntaisaarnaajat ovat jättäneet liikkeen, onko se tapahtunut samasta syystä: kaikki ei nykyhelluntailaisuudessa ole Pyhästä Hengestä ja keskeiseksi on noussut jokin muu kuin Jeesus ja Hän ristiinnaulittuna.
Joku huomautti, että kaiken kaikkiaan kristinusko on huonossa maineessa. Elämme nähdäkseni luopumuksen aikaa, joten Sanan mukainen kristinusko ei voi olla hyvässä maineessa maailman silmissä. Pahinta on se, että sydämen uskovat, Sanaan luottavat omantunnon kristityt, kokevat monet seurakunnat harhateille lähteneiksi, hengellisesti vieraiksi yhteisöiksi - väärähenkisten seurakuntien ei tule olla uskovien keskuudessa hyvässä maineessa.

Nimim. ”Häpeä hellareille” kirjoitti kovan tekstin. Kukin tutkikoon, onko kirjoittaja oikeassa. Maailman ihmisten silmissä on häpeällistä olla uskova, sillä maailma vihaa meitä ja häpäisee uskovia monin tavoin. Jumalan silmissä on suloista ja autuaallista olla Jeesuksen oma ja osallinen Kristukselle kuuluvasta kunniasta uskon kautta. Jumalan silmissä on häpeällistä toimia Jumalan Sanan vastaisesti, vääristää veren evankeliumi voimavaikutuksista, joita ei löydy Jumalan Sanasta, puhua kauniisti armosta, mutta elää synnissä lihan vallassa ja tukea toimintaa, jossa vaikuttaa jokin muu henki kuin Pyhä Henki. Jos jokin liike menee harhaan, sen tuleekin olla katoava luonnonvara, ellei se tee sitten parannusta ja palaa oikeaan evankeliumiin.

Ilm.2 ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.”

Kääk, horisontti katosi! Aijaa, se oli ton tosi ykkösen savu-sumu-kone!!
Huh-huh...kaikki onkin ooiikeiin hyyvällää maalliillaa!

Rooma ja uudestikastajat ovat aina olleet samalla asialla, kuten jo Luther sanoi Galatalaiskirjeen selityksessään:

"Niin ikään paavilaiset eivät vieläkään lakkaa armoa vastaan tähdentämästä tekoja ja henkilön arvollisuutta, ja tehokkaasti, ainakin sanoissa, auttamasta veljiään, kasteenuusijoita. Ovathan nämä ketut hännistään yhdessä (Tuom. 15:4), vaikka päät ovat erillään. Ulkonaisesti paavilaiset ovat olevinaan kasteenuusijoiden kovia vihollisia, vaikka he sisäisesti ovat aivan samaa mieltä opettaessaan ja puolustautuessaan ainoata Vapahtajaa, Kristusta vastaan, joka yksin on meidän vanhurskautemme (Jer. 23:6; Jer. 33:16)."