Joskus olen täällä valitellut kuinka lähestyä ihastusta joka menee lukkoon seurassani ja tunteet ovat varmasti molemminpuoliset.
Emme siis puusta pitkälle päässeet parin kuukauden sisällä, joten otin asiakseni avata puheyhteyden alkamalla juttelemaan niitä näitä.
Tätä ennen ihastus katsoi syvälle silmiin, hymyili, hakeutui seuraani (joka kerta, vaikka tikusta asiaa että pääsi edes hei sanomaan).
Eikä hänen ihastuminen ollut muillekaan epäselvää.
Aloin sitten juttelemaan hänelle kaikkea pientä ja siitä lähtien olemme aina muutaman sana vaihtaneet.
Mutta jokin tässä kohdin muuttuikin. Hän ei enään katso syvälle silmiin, ei mene puihin, eikä hakeudu seuraani kuten ennen (seurasi siis lähes joka paikkaan tekosyillä). Joskus jopa olen ajatellut hänen katoavan kun tulen paikalle. Koskaan tätä ennen ei ole ollut päivää etten häntä näkisi. Nyt ole huomannut hänet sivusilmällä olevan paikalla, mutta katoaa johonkin.
Tänään näin hänet, tervehdin, hän tervehti ja se siitä.
Mikä meni fiaskoon?
Emme siis puusta pitkälle päässeet parin kuukauden sisällä, joten otin asiakseni avata puheyhteyden alkamalla juttelemaan niitä näitä.
Tätä ennen ihastus katsoi syvälle silmiin, hymyili, hakeutui seuraani (joka kerta, vaikka tikusta asiaa että pääsi edes hei sanomaan).
Eikä hänen ihastuminen ollut muillekaan epäselvää.
Aloin sitten juttelemaan hänelle kaikkea pientä ja siitä lähtien olemme aina muutaman sana vaihtaneet.
Mutta jokin tässä kohdin muuttuikin. Hän ei enään katso syvälle silmiin, ei mene puihin, eikä hakeudu seuraani kuten ennen (seurasi siis lähes joka paikkaan tekosyillä). Joskus jopa olen ajatellut hänen katoavan kun tulen paikalle. Koskaan tätä ennen ei ole ollut päivää etten häntä näkisi. Nyt ole huomannut hänet sivusilmällä olevan paikalla, mutta katoaa johonkin.
Tänään näin hänet, tervehdin, hän tervehti ja se siitä.
Mikä meni fiaskoon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisään kuitenkin ettei hän vallan kylmäksi heittäytynyt, vaan on myös itse tehnyt aloitteita juttelun suhteen, yleensä nämä siis muutama sanan vaihto ja hymy. Tänään tervehdittyäni huomasin kyllä hänen olevan silminnähden tyytyväisen näköinen, mutta tämä mikä tässä häiritsee nyt, että miksi hän ei enää tule perässä kuten ennen?
Ja enhän minä tässä enempää lähestymistä uskalla tehdä jos tämäkin sai miehen jotenkin peräänymään.
Varattu hän ei ole eikä varmasti pelimieskään.
Olette murtaneet sen alkujännityksen muurin ja hän on nykyisin rennompi ja kokee, ettei hänen tarvitse enää yrittää ottaa niin paljoa sinun elämästä ja tekemisistä selvää.
Itse sanoisin näin.
Olen itse ujo mies ja ollut samanlaisessa tilanteessa. Ihastuneena olen ollut niin lukossa että olen koittanut hetken välttelemällä saada itseni ruotuun ja sitten tutustua kun tunteet ovat vähän laantuneet. Tuntuu paskalta mennä lukkoon tavallisen, mukavan ihmisen edessä, se näyttääkin varmaan typerältä ja jopa tylyltä. Samaan aikaan välttelet mutta haluaisit olla lähellä ja jutella = henkisesti raskasta. Uroksena pitäisi tehdä aloitteita ja osoittaa kiinnostusta naarasta kohtaan, pyöriä ympärillä jne mutta minulta se ei oikein onnistu, vielä. Aion nimittäin opetella ja harjoitella. En ymmärrä miksi näinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ihmiselle juttelemisesta voi tehdä itselleen niin he***tin vaikeaa :D.
Jos haluat ratkaista ylläolevan ongelman niin se käy helposti: ota miestä kädestä kiinni taluta johonkin rauhalliseen paikkaan ja ota asia puheeksi. Itseltä ainakin häviäisi kaikki jännitys jos asiasta puhuttaisiin ja homma voisi edetä.
Ujoista miehistä saattaa kehkeytyä ihan kelpo sulhasia vaikkei se tutustumisriitti meillä menekään niin kuin elokuvissa :D. Itse en esim. ole ollenkaan ujo, itseasiassa varsin sosiaalinen tapaus mutta ihastuksia kohtaan olen kuin 10v pikkupoika.
Minusta jutulla voi olla kehittymismahdollisuudet, jos edes pienikin
puheyhteys on luotu. Jos kumpikin tai edes toinen on selvästi lukossa ihastuksen läheisyydessä, tutustuminen käy mahdottomaksi.