Ovatko niin sanotut hyveet ihmisen sisäsyntyisiä ominaisuuksia? Siis sellaisia ominaisuuksia, jotka ihminen saa jo geneettisessä koodistossaan ilman viekkaan kapitalistisen järjen mukanaan tuomaa taka-ajatusta? Vai ovatko hyveet vain yksi inhimillisen toiminnan manipulaation väline?
Tarkastelen aluksi inhimilliseksi hyveeksi nimitettyä suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuutta, jolla ymmärretään enemmän tai vähemmän tavanomaisesti sitä, että kaiken inhimillisen toiminnan pitäisi olla sallittua. Tosin ilmaus kaiken saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta jos suvaitsevaisuus kattaa kaikki suvaitsevaisuudet, näkökulmat suvaitsevaisuuteen, niin kyllä suvaitsevaisuus summaansa korotettuna kattaa juuri kaikenlaisen toiminnan suvaitsemisen. Ei kai mikään osasuvaitsevaisuus ole oikeaa suvaitsevaisuutta?
Seuraavaksi väitän, että suvaitsevaisuudella on syvä porvarillinen, kapitalistinen, kytkös. Suvaitsevaisuus perustuu pohjimmiltaan porvarilliseen ahneuteen. Ahneudella ymmärrän pyrkimystä hamuta itselle hyötyjä tavalla taikka toisella.
Viimeaikojen näkyvimpiä suvaitsevaisuuskeskustelun muotoja on ollut sukupuolineutraalisuus. Sen mukaan on erityisen suvaitsevaista, jos ihminen suvaitsee sen, ettei ihmisellä ole mitään sukupuoleen liittyviä erityisiä ominaisuuksia, vaan että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin kapitalistisen bulkkitehtaan normituote.
Kapitalistinen ahneus- ja hyötypolitiikka astuu kuvaan, kun tiedetään, että kirkko ei katso hyvällä aivan kaikkia tulkintoja sukupuolineutraalisuudesta. Mutta sukupuolineutraalisuuden kannattajaksi repeäminen antaa tässä hyvän syyn kapitalistiselle porvarille erota kirkosta muka humaaneista ja näin ollen hyväksyttävistä ja jopa toivottavistakin syistä ja näin syyn vapautua kirkollisverosta, joka sentään tuloihin suhteutettuna voi olla sievoinenkin summa selvää kapitalistista rahaa. Muutoin on vaikea kuvitella miksi vanhoillinen porvari pystyisi irtautumaan perinteistä. Eihän porvari muuta mielipidettään, ellei siihen ole selkeät monetaariset syyt.
Toinen porvarillinen pukinsorkka hyveiden alalla on kaupunkiporvariston pyrkimys kieltää turkistarhaus. Tässäkin on olevinaan taustalla jokin mystinen sisäsyntyinen ihmisyys, vaikka tarkempi analyysi paljastaa selkeän omaan etuun liittyvän ahneuden.
Kaupunkiväestöhän on niin sanottua ylijäämäväestöä, jolle ei ole löytynyt tilaa perinteisestä maanviljelyksestä joko osaamattomuuden, laiskuuden tai muun syyn vuoksi. Nyt sitten tälle ylijäämäväestölle pitäisi saada elintarvikkeiden lisäksi vielä maatalouden saamat tukiaisetkin. Näin turkistarhausta vastustamalla tyypillinen city-porvari kuvittelee, että entistä enemmän julkista rahaa liikenisi nimenomaan kaupunkiporvariston loputtomiin tarpeisiin, jos vain turkistarhaus saataisiin jollakin ilveellä lopetetuksi.
Kolmas porvarillisen ahneuden, hyvyyden, ilmentymä on niin sanottu työttömän syrjäytymisen ehkäisemispyrkimys. Aivan vakavalla naamalla porvari posmittaa, että pakkotyöhön velvoittaminen ehkäisee työttömän syrjäytymisen, kun työtön pakotetaan vankilaa muistuttavaan tuotantolaitokseen kaltaistensa kanssa suorittamaan järjenköyhiä liikesarjoja, joita kutsutaan makaaberisti työksi. Ilmeisesti porvari kuvittelee tekevänsä hyvänkin työn pannessaan alistetun ihmisen palvelemaan itseään pilkkahinnalla tai peräti ilmaiseksi.
Tarkastelen aluksi inhimilliseksi hyveeksi nimitettyä suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuutta, jolla ymmärretään enemmän tai vähemmän tavanomaisesti sitä, että kaiken inhimillisen toiminnan pitäisi olla sallittua. Tosin ilmaus kaiken saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta jos suvaitsevaisuus kattaa kaikki suvaitsevaisuudet, näkökulmat suvaitsevaisuuteen, niin kyllä suvaitsevaisuus summaansa korotettuna kattaa juuri kaikenlaisen toiminnan suvaitsemisen. Ei kai mikään osasuvaitsevaisuus ole oikeaa suvaitsevaisuutta?
Seuraavaksi väitän, että suvaitsevaisuudella on syvä porvarillinen, kapitalistinen, kytkös. Suvaitsevaisuus perustuu pohjimmiltaan porvarilliseen ahneuteen. Ahneudella ymmärrän pyrkimystä hamuta itselle hyötyjä tavalla taikka toisella.
Viimeaikojen näkyvimpiä suvaitsevaisuuskeskustelun muotoja on ollut sukupuolineutraalisuus. Sen mukaan on erityisen suvaitsevaista, jos ihminen suvaitsee sen, ettei ihmisellä ole mitään sukupuoleen liittyviä erityisiä ominaisuuksia, vaan että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin kapitalistisen bulkkitehtaan normituote.
Kapitalistinen ahneus- ja hyötypolitiikka astuu kuvaan, kun tiedetään, että kirkko ei katso hyvällä aivan kaikkia tulkintoja sukupuolineutraalisuudesta. Mutta sukupuolineutraalisuuden kannattajaksi repeäminen antaa tässä hyvän syyn kapitalistiselle porvarille erota kirkosta muka humaaneista ja näin ollen hyväksyttävistä ja jopa toivottavistakin syistä ja näin syyn vapautua kirkollisverosta, joka sentään tuloihin suhteutettuna voi olla sievoinenkin summa selvää kapitalistista rahaa. Muutoin on vaikea kuvitella miksi vanhoillinen porvari pystyisi irtautumaan perinteistä. Eihän porvari muuta mielipidettään, ellei siihen ole selkeät monetaariset syyt.
Toinen porvarillinen pukinsorkka hyveiden alalla on kaupunkiporvariston pyrkimys kieltää turkistarhaus. Tässäkin on olevinaan taustalla jokin mystinen sisäsyntyinen ihmisyys, vaikka tarkempi analyysi paljastaa selkeän omaan etuun liittyvän ahneuden.
Kaupunkiväestöhän on niin sanottua ylijäämäväestöä, jolle ei ole löytynyt tilaa perinteisestä maanviljelyksestä joko osaamattomuuden, laiskuuden tai muun syyn vuoksi. Nyt sitten tälle ylijäämäväestölle pitäisi saada elintarvikkeiden lisäksi vielä maatalouden saamat tukiaisetkin. Näin turkistarhausta vastustamalla tyypillinen city-porvari kuvittelee, että entistä enemmän julkista rahaa liikenisi nimenomaan kaupunkiporvariston loputtomiin tarpeisiin, jos vain turkistarhaus saataisiin jollakin ilveellä lopetetuksi.
Kolmas porvarillisen ahneuden, hyvyyden, ilmentymä on niin sanottu työttömän syrjäytymisen ehkäisemispyrkimys. Aivan vakavalla naamalla porvari posmittaa, että pakkotyöhön velvoittaminen ehkäisee työttömän syrjäytymisen, kun työtön pakotetaan vankilaa muistuttavaan tuotantolaitokseen kaltaistensa kanssa suorittamaan järjenköyhiä liikesarjoja, joita kutsutaan makaaberisti työksi. Ilmeisesti porvari kuvittelee tekevänsä hyvänkin työn pannessaan alistetun ihmisen palvelemaan itseään pilkkahinnalla tai peräti ilmaiseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hupaisintahan tässä kaikessa on se, että oman etunsa yli äyräidensä maksimoimaan pyrkivä kapitalisti kuvittelee näin myös jonkin merkillisen yhteiskunnan olotilan parantuvan. Asiahan on kuitenkin aivan päinvastoin. Jotta yhteiskunta voisi hyvin, niin rahaa pitäisi olla paljon enemmän muilla kuin kapitalisteilla itsellään.
Näin kapitalistisen työn pitäminen jonakin hyveenä on jälleen tätä pukinsorkkahyvettä, jolla on selkeä kapitalistinen oman edun kytkös.