Tunteisiin vetoava kirjoittaminen ?

Harvinainen taito. Opeteltavissa, joillain luontainen tsito:)

en osaa sanoa,mutta itse olin koulussa oikea hiki pinko kirjoittamaan aineita,joista toiset oppilaat tykkäsivät,pystyin tekemään jännitysjuttuja yms,joskus haaveilinkin kirjailijan urasta ,mutta sitten tuli perhe,ukko,lapset,työ-ja-kotielämä,jotka vei mehut ihan täysin ihmisestä,ei jäännytr aikaa en ää kirjoittamisille,tuntui kun kaikki tunteet olisivat kuolleet,sitten joo,onrakastuin, niin pahalta kuin se kuulostaakin,kun varattu menee ja varattuun rakastuu,show what,silloin aukesivat tunteen portit ja pystyin taas kirjoittamaan,ei tarvinnut sanoja miettiä,kun ne lensivät paperille,mutta taas on masennusvaihe menossa ja tuntuu kuin niitä sanoja ei sitten millään enää löytäisi,ei tämä sinulle varmaan mitään selvittänyt, kunhan purkauduin,hyvää yötä

Pitää seota päästää jotta ne soinnut alkaa laulaa. Osaan runoilla, mutta en tiedä, kuinka hyviä ne oikeasti on.

Kysymys ei ole niinkään pelkästään kirjoittamisesta vaan elämästä ja tunteista ja ajatuksista ja pohdinnoista, mitkä sitten ilmaisee kirjoittamalla. Kun tunteista kirjoittaa ei voi kuvata asiaa ellei ole kokemusta asiasta.

Tuu tänne rakas, niin mä opetan sua.

kirjoittaa ensin sydämellä, sitten se sama teksti, järjellä..niin lopputulos in yleensä ihan tolkullista. s

Parhaimmillaan kyky

kaikista ole sanasepoiksi, vaikka kuinka on tunteita,niin ei niitä paperille saa kuiteskaan,

Se voi olla piilevä, kunnes joku

No itse sanoisin, että paljon riippuu kenen tunteisiin vedotaan. Meitä ihmisiä kun on moneen junaan.

Esim. joskus tällä palstalla näkyy tosi siirappisia viestejä, joita jotkut kehuvat kovastikin ihaniksi niin itseä ne saattavat sitten etoa.