Suomen Suurimassa Teatterissa, (Valtioneuvosto) näytellään tämän kevään ja tulevan kesän aikana John Sturgesin: The Great Escape, (Suuri Pakoretki v.1963).
Yhteistä tälle, kuin myös paikallisille harrastajateattereille näyttää olevan, että ohjelmistot ilmoitetaan mahdollisimman myöhään. Tulevan näytelmän nimi ja esityspaikka saatetaan ilmoittaa jo edelliskesänä, mutta tehokasta mainontaa ja kiinnostavaa tietoa talvikauden aikana, saa kaivaa tikulla, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. (Nokian kesäteatteri) Huonosti hoidettu mainoskampanjointi poikii 100-varmasti huonon (taloudellisen), harvemmin taiteellisen lopputuloksen.
Oikotietä onneen ei ole. Pitää vaan ottaa tosiasiat tosiasioina. Kolme suurinta ongelmaa ovat: Mainostuksen puute, mainostuksen puute ja mainostuksen puute.
Hakusanalla googlessa, ´Myllykolun kesäteatteri´ tulvahtaa kyllä esille suuri määrä mainoksia menneiden vuosien esityksistä, mutta informaatio kesänäytelmästä, ´Mies, joka ei osannut sanoa ei´ onkin Hämeenkyrön Näytelmäseuran sivuilla. Onko ´hakupolku´ liian pitkä? Väitän että on.
Eikö kaikenlainen tauhka juhlavuoden tapahtumista olisi syyta siirtää sivustoille "Menneen talven lumet"?
Terävöittäkää touhujanne! Vaihtakaa miestä,(naista) jos ei homma kiinnosta. Niin ne tekee Suomen Suurimmassa Teatterissakin.
Yhteistä tälle, kuin myös paikallisille harrastajateattereille näyttää olevan, että ohjelmistot ilmoitetaan mahdollisimman myöhään. Tulevan näytelmän nimi ja esityspaikka saatetaan ilmoittaa jo edelliskesänä, mutta tehokasta mainontaa ja kiinnostavaa tietoa talvikauden aikana, saa kaivaa tikulla, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. (Nokian kesäteatteri) Huonosti hoidettu mainoskampanjointi poikii 100-varmasti huonon (taloudellisen), harvemmin taiteellisen lopputuloksen.
Oikotietä onneen ei ole. Pitää vaan ottaa tosiasiat tosiasioina. Kolme suurinta ongelmaa ovat: Mainostuksen puute, mainostuksen puute ja mainostuksen puute.
Hakusanalla googlessa, ´Myllykolun kesäteatteri´ tulvahtaa kyllä esille suuri määrä mainoksia menneiden vuosien esityksistä, mutta informaatio kesänäytelmästä, ´Mies, joka ei osannut sanoa ei´ onkin Hämeenkyrön Näytelmäseuran sivuilla. Onko ´hakupolku´ liian pitkä? Väitän että on.
Eikö kaikenlainen tauhka juhlavuoden tapahtumista olisi syyta siirtää sivustoille "Menneen talven lumet"?
Terävöittäkää touhujanne! Vaihtakaa miestä,(naista) jos ei homma kiinnosta. Niin ne tekee Suomen Suurimmassa Teatterissakin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Höh!
Terävöitä sinäkin kirjoitustapaasi, tosi epäselvästi kirjoitettu...
Harvinaisen terhakka kappalejako.
Joo kyllä Myllykolu on tunnetuimpia, vielä pystyssä olevia kultuuripaikkoja Hämeenkyrössä. Sitä kannattaa vaalia, vallankin tämmöisen madollisuuksistaan epätietoisen, vailla omaa identiteettiään kamppailevan paikkakunnan. Semmoiset paikat, kun Kyröskosken Suurlava ja Isabella (Vintti), ovat pudonneet kelkasta, samoin Esso(maankuuluine kilppareineen).
Onko Hämeenkyrö MADOLLISUUKSISTAAN epätietoinen?
Laadi, hyvä henkilö, kunnalle "suunnitelma identiteetin kehittämiseksi", kun tunnut olevan ylivertainen lahjoiltasi. Kyllä leijonat sitten antavat sinulle kannustusapurahan.
Nyt on Oikolukija käsittänyt väärin tarkoitukseni. Tarkitus oli vain olla "Huutavan ääni korvessa". Se nyt vielä puuttuisi, että vaatimaton persoonallisuuteni valjastettaisiin jonkinlaiseen ´Pekka Himasmaiseen´ tulevaisuusprojektiin.
Teatterissa ei kannata käydä. Minä kävin, mukavaahan siellä oli mutta jotenkin tuntui että he oli etukäteen sopinut mitä sanovat!
Samaa mieltä. Kävin keväällä 1965 Tampereen Teatterissa katsomassa West Side Story -nimistä ns. näytelmää. Kyllä oli hirvittävä kärsimys. Laukattiin edestakaisin näyttämöä niin, että koko talo oli pölyn vallassa. Huudettiin ja meuhkattiin kovasti. Ei ollut kivaa muuten kuin morsiamen kanssa harrastettu yhteinen pikkukiva.
Nyt on jo sen aikainen morsiankin kuollut. Minä istun vanhainkodissa ja hoitajat kyselevät päntiömenään, että onkos meidän suolemme toiminut. Enhän minä tiedä enkä ole edes kiinnostunut heidän suolistaan. Vieläkös se Tapani Perttu pömppii näyttämöllä. Muistelen että 1965 keväällä se oli oikein pääpömppijä siinä West-jotain näytöskappaleessa.
Ei ole sanottu, vaikka vielä menisin katsomaan teatteria. Mutta vaan siinä tapauksessa, että sitä Storya täällä näyteltäisiin. Olen unohtanu, kuinka se päättyy. Voisin ottaa jonkun mummun täältä mukaan, vaikka vaan ajan kuluksi, niinkun silloin ennenkin. Että sitte semmosta vaan.
Joo, vähän mutta asiaa. Kannattaa keskittyä tänän päivään ja tulevaisuuteen. Vanhat (teatteri) kokemukset ei kanna ekä kutkuta tänäpäivänä. Uutta matoo koukkuun.
Kovin aikaisin olet aloittanut keskittymisen tähän päivään ja tulevaisuuteen. Minä jaksoin sentään nukkua melkein yhdeksään saakka. Puhdas omatunto on paras päänalunen.
Kyllä se nyt vaan on sillä lailla, että ne vanhatkin kokemukset kannattavat vielä vanhanakin. Näkemykset ja kokemukset ovat hyvin subjektiivisia. Kävin minäkin hyvin nuorena Turussa katsomassa "sen" Seitsemän veljestä, josta jäi samanlainen muistijälki kuin Kyrön papalle West Side Storysta, jonka senkin aikanaan myös näin, kuten kymmenet, ehkä toista sataa näytelmää. Yksi mieliinpainuvimmista oli Budapestissa suuren aikuisille tarkoitetun nukketeatterin esitys Unkarin kansallissankarin elämästä.
Useat tämän päivän teatteriesitykset kuin myös tulevaisuutta tavoittelevat ovat niitä näytelmiä, joita ei lähdetä bussilasteittain katsomaan viidensadan kilometrin takaa. Eikös ne iankaikkiset näytelmät, kaiken maailman Romeot ja Juliat sun muut Hamletitkin ole tätä päivää ja vielä tulevaisuuttakin.
Ihminen, nuori tai vanha, ei ole muuttunut vuosituhansien saatossa miksikään erilaiseksi. Vaikka jotkut niin luulevat.
No juu. Ei tainnut Taatalle muljahtaa mieleen, että jotkut käy työssä sellaisinakin aikoina, että ehtii nettiin, vaikkapa klo 05:11. Päänaluset meillä huolehtii vaimo. Itse huolehdin henk. kohtaisesta hygiastani, parhaan tietotaitoni mukaan.