Olen krstitty, mutta luen välillä kaunokirjallisuutta. Luin Pertti Lassilan (Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti), IHMISEN ASIAT. Teos käittelee keskiluokkaisen, keskivertosuomalsien elämää: hyvä vakituinen työ, parisuhde ja perhe kunnossa, ei vakavia kriisejä elämässä.
Kirjan teema keskittyy kahden pariskunnan elämään nuoruudesta jo varhaisvanhuuteen. Uskonto ja usko ei ole pariskuntien elämässä mitenkään esillä, vaikka synnytään, lähipiirissä kuollaan, ym.
Tavallaan elämä on ok, mutta jos se tuollaista on, niin on se kyllä harmaata ja tylsää. Teksti ja tyyli on luettavaa, mutta liekö asiasisällön tylsyyteen vaikuttanut se , että kiroittaja on mies, mutta romanin päähenkilö on nainen: ei ole nähnyt asioita ihan naisen sielulla.
Päähenkilöllä on aika kapea sosiaalinen verkosto - vain puoliso, työkaverit, joiden kanssa ei muuta yhteyttä ja sitten yksi lapsuuden naisystävä, Ritva puolisoineen ja nämä kaksi pariskuntaa tapailevat muutaman kerran vuodessa. Naisilla on enemman keskinäistä ystävyyttä.
Päähenkilö on kerran raskaana, mutta tekee mieheltään salaa abortin, koska ei halua lapsia, mutta mies olisi halunut jälkikasvua.
Ihan rehellisesti sanon teille, ateistit, että jos suomalaisen keskiverto ongelmattoman uskomattoman ihmisen elämä on noin tasapaksua, väritöntä ja tylsää, niin ei elämänne herkkua ole.
Lopussa rouvan virkamiespuoliso menehtyy haimasyöpään ja ystävätärkin kaatuu ja menhtyy sen seurauksena. Aika kolkko tunnelma, kun hakee puolison uurnan ja peittää sen maahan. Ei järjestä edes muistojuhlaa, koska muita kutsuttavia ei olisi kuin ystävättären mies ja hänkään ei tunnu kovin läheiseltä.
Päähenkilö ei puhu yksinäisyydestä, hän käy taide- ja kulttuurireinnoissa. Lekea ei enää voi silmäsarauden vuoksi.
Lukekaa kirja.
Olen lukenut satoja uskovaisten elämänkertoja ja niissä on ja tapahtuu. Ei yhtään noin tylsää ja harmaata tarinaa.
Kirjan teema keskittyy kahden pariskunnan elämään nuoruudesta jo varhaisvanhuuteen. Uskonto ja usko ei ole pariskuntien elämässä mitenkään esillä, vaikka synnytään, lähipiirissä kuollaan, ym.
Tavallaan elämä on ok, mutta jos se tuollaista on, niin on se kyllä harmaata ja tylsää. Teksti ja tyyli on luettavaa, mutta liekö asiasisällön tylsyyteen vaikuttanut se , että kiroittaja on mies, mutta romanin päähenkilö on nainen: ei ole nähnyt asioita ihan naisen sielulla.
Päähenkilöllä on aika kapea sosiaalinen verkosto - vain puoliso, työkaverit, joiden kanssa ei muuta yhteyttä ja sitten yksi lapsuuden naisystävä, Ritva puolisoineen ja nämä kaksi pariskuntaa tapailevat muutaman kerran vuodessa. Naisilla on enemman keskinäistä ystävyyttä.
Päähenkilö on kerran raskaana, mutta tekee mieheltään salaa abortin, koska ei halua lapsia, mutta mies olisi halunut jälkikasvua.
Ihan rehellisesti sanon teille, ateistit, että jos suomalaisen keskiverto ongelmattoman uskomattoman ihmisen elämä on noin tasapaksua, väritöntä ja tylsää, niin ei elämänne herkkua ole.
Lopussa rouvan virkamiespuoliso menehtyy haimasyöpään ja ystävätärkin kaatuu ja menhtyy sen seurauksena. Aika kolkko tunnelma, kun hakee puolison uurnan ja peittää sen maahan. Ei järjestä edes muistojuhlaa, koska muita kutsuttavia ei olisi kuin ystävättären mies ja hänkään ei tunnu kovin läheiseltä.
Päähenkilö ei puhu yksinäisyydestä, hän käy taide- ja kulttuurireinnoissa. Lekea ei enää voi silmäsarauden vuoksi.
Lukekaa kirja.
Olen lukenut satoja uskovaisten elämänkertoja ja niissä on ja tapahtuu. Ei yhtään noin tylsää ja harmaata tarinaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
No voi hyvänen aika. Jos kerran kaunokirjallisessa teoksessa kuvataan uskonnottoman elämä tylsäksi, niin täytyyhän olla tylsää. Etenkin kun vielä rehellisesti meille sanot, ettei elämämme tämän lukemasi kirjan perusteella ole herkkua. Toisin kuin uskovaisten elämänkerrat, jotka olet lukenut.
Huhhei.
Kyllä. Siksi minäkin täällä paasaan, jotta ihmiset viimein tajuaisivat että Jumala hauaa antaa heille oikean elämän ja ilon. Uskovaa ei horjuta mikään, ja Jumala tuo ilon jokaiseen hetkeen ja poistaa kaikki esteet. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja ilman sitä yhteyttä ihminen on iloton ja kylmä. Sellainen on synnin palkka.
"Jumala hauaa antaa heille oikean elämän ja ilon."
Älä valehtele. Tai no niin, ethän sinä uskovaisena tietenkään muuhun pysty.
Missähän se sinun ilosi sitten lymyilee? Se on yhtä kateissa kuin Jumalakin.
Jumalattomien ainoa ilo on synnissä eli himoitsemisessa, laiskottelussa, kiroilussa, juopottelussa, pahoissa ajatuksissa, itsekyydessä, ylpeydessä ja ylensyönnissä.
Jumalaton ei vielä ymmärrä mitä tarkoittaa se, että rakkaus on suurin.
Osaisitko sinä selittää mitä se rakkaus tarkoittaa?
"...Jumala hauaa antaa heille oikean elämän ja ilon."
-Kyllä minä nautin elämästäni ja olen onnellinen sekä iloinen. En tarvitse siihen jumalaa, pystyn siihen ihan itsekin. Onnellisuus ja ilo tulee ihmisesti itsestään, ei ulkopuolelta.
"Uskovaa ei horjuta mikään, ja Jumala tuo ilon jokaiseen hetkeen ja poistaa kaikki esteet."
-No ei kyllä kuulosta yhdeltäkään uskovalta jonka olen tavannut.
"Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja ilman sitä yhteyttä ihminen on iloton ja kylmä."
-No jo se että olen itse iloinen ja lämmin ihminen, todistaa väitteesi vääräksi. Ja ei, en vain kuvittele olevani iloinen, tiedän kyllä mitä tunnen.
Olet todella vastenmielinen ihminen.
Ainakin oma elämä on paljon värikkäämpää ja innostavaa kuin tuo lukemani kirjan arki. Ja kirjoittaja tietää asioista, kun tapaa ja liikkuu uskomattomien piireissä ja onhan siinä omankin elämän tuntu, jota lukijoille välittää.
"Olen lukenut satoja uskovaisten elämänkertoja ja niissä on ja tapahtuu. Ei yhtään noin tylsää ja harmaata tarinaa."
Oliko tämä kirja siis elämänkerta vaiko fiktiivinen kertomus?
Ko. kirja on fiktiivinen, kuinkas muuten :)
Kyllä se romaani on. Ei Lassila anna siinä mitään viitteitä, että käsittelis jonkun tietyn ihmisen elämää. On vain yleiskuvaus keksiluokkaisen ihmisen maailmasta Suomessa.
Siitähän kaunokirjallisuus yleensä kuvaa: asioita laajamittaisesti ja yleisesti.
Ja vertaat fiktiivistä romaania elämänkertoihin? Kaikkeen kummalliseen se uskon pönkittäminen uskovan ajaakin.
Ajattelen vähän. Tulee vain mieleen, että noinko tylsän kirjan viitsii kirjoittaa henkilö, jolla on tietoa, taitoa ja opettaa yliopistossa? Kyllähän mieheltä kirjoittaminen sujuu, mutta noinko tylsänä hän kokee elämän? Ensinnäkin ajattelen kirjoittajan omaa elämää ja käsitystä elämästä.
Ei hän kuvaile, että kirjan henkilö kokee suroasti olemassaolon tylsäksi, mutta sitä se kyllä on.
Ihme kyllä, ihan samanlainen mielikuva itselläni on jumalattoman ihmisen elämästä. Se on tasapaksuista harmaata jöllöttämistä päivästä toiseen odottaen hetkeä kun potkaisee lopullisesti tyhjää.
''Ajattelen vähän.''
Ok, ajattele vähän enemmän. Olet jankuttanut samaa sontaa ateistien elämän harmaudesta jo vuosia. Yleistät surutta luulosi koskemaan kaikkia. Tuskin edes tunnet kovin monta ateistia.
Mutta turhahan sinulle on mistään kertoa. Jos se ei tue harhaisia luulojasi, se menee sinulta täysin ohi.
"Ajattelen vähän."
Ehkä ensimmäinen sanomasi asia täällä, jonka voi uskoa.
Kerro, mikä oli mielestäsi tuon kirjan varsinainen viesti?
Kirjassa sen tapahtumarikkaus ja meno ylipäätään on pelkästään valittu tyylikeino ja se kirjan varsinainen viesti (jos sitä on) on tuon kerrotun kokonaisuuden muodostama tunnetila eli viesti.
Yleensä kirjailijalla on ns jotain sanottavaa ja tuo sanottava on muokattu vaikka seikkailukertomukseksi tai päiväksi kiikkutuolissa.
Poikkeuksiakin on, esim Kalle Päätalo, jonka kirjat oli päiväkirjoja ilman sen kummempaa viestiä tai sanottavaa. Ja ihan hyviä.
En minä ainakaan tunne ketään jonka elämä olisi erityisen jännittävää.
Elämänvalheesi uskovainen on siinä, että kun elämä on haastavaa ja epäonnistuu niin saat kaikki anteeksi, jätät haasteet sivuun ja luotat että jumala antoi anteeksi. Et tee työtäsi koskaan valmiiksi itsesi kanssa. Pelko jahtaa sinua läpi koko elämäsi. Sitten on ihmisiä jotka ottavat haastavat tilanteet vastaan koska heille se on kehittävää. Sellaiset ihmiset tuntevat olevansa kotona kaikessa, mutta sinä uskovainen et ole kotona missään asiassa. Teillä on suorastaan pakkomielle tuntea itsensä tärkeäksi mutta sitten on ihmisiä jotka tietävät olevansa sitä jo eikä heidän tarvitse etsiä kunniaa "vähempiosaisilta!"
Miten mielestäsi tarina olisi muuttunut, jos tarinan henkilöt olisivat olleet uskovia?
Surkeaa jos tekee päätelmänsä ihmisten elämästä kirjojen perusteella.
Haha, kirjahan kertoo nimenomaan siitä, miten tylsää ja onnetonta on naisen elämässä. Kuten kerroit, ei mainittu uskosta, eli emme tiedä, oliko hän uskossa vai ei. Naiseus mainittiin, eli sen tiedämme.
Voi että teillä naisilla on tylsä ja väritön elämä, kun kerran yhdessä romaanissa selvästi näin oli :D
Vai olikohan aloittajan logiikassa kuitenkin jotain pikkiriikkisen pielessä?
"Olen lukenut satoja uskovaisten elämänkertoja ja niissä on ja tapahtuu. Ei yhtään noin tylsää ja harmaata tarinaa."
Alkoholismia, perheväkivaltaa, huumeita jne.?
Kyllähän meillä oikeilla kristityillä on aina hauskempaa, pääsemme joka sunnuntai hyppäämään mahallemme, sätkimään, kuolaamaan, kurlaamaan ja örisemään kielillä, sitten ajetaan demoneita ulos ja kaadutaan porukalla, sitten lähetämme tuhansia euroja Pirkko Jalovaaralle varmistaakseen paikkamme taivaassa.
se on Jeesuksen lahja, paitahan siinä likaantuu mutta niitä saa aina lisää ja ei tarvitse edes lääkärille mennä kun Pirkko parantaa vaivamme, seurakuntamme kuolleisuus kyllä on suuri mutta sakki pääsee taivaaseen nopeammin.
Kyllähän meillä ateisteilla on aina hauskempaa, pääsemme joka viikonloppu kapakkaan, sätkimään, kuolaamaan, kurlaamaan ja örisemään oksennuksessa köntsä housussa, sitten ajetahan perhe ulos ja kaadutaan porukalla poliisiautoon.
Eikä haittaa jos housut siinä likaantuu koska niitä saa aina lisää ja ei tarvitse edes lääkärille mennä kun tapellahan taas seuravana viikonloppuna, harsitahan vaan haavat.
"Päähenkilöllä on aika kapea sosiaalinen verkosto - vain puoliso, työkaverit, joiden kanssa ei muuta yhteyttä ja sitten yksi lapsuuden naisystävä, Ritva puolisoineen ja nämä kaksi pariskuntaa tapailevat muutaman kerran vuodessa. Naisilla on enemman keskinäistä ystävyyttä."
Such Drama.
http://img.chan4chan.com/img/2009-03-29/oh_the_drama.jpg
"Ihan rehellisesti sanon teille, ateistit, että jos suomalaisen keskiverto ongelmattoman uskomattoman ihmisen elämä on noin tasapaksua, väritöntä ja tylsää, niin ei elämänne herkkua ole."
Se että teet johtopäätöksesi yhden täysin fiktiivisen kirjan pohjalta, on osoitus vain omasta putkinäköisyydestäsi.
Ja se, että moraalisoit muita asiasta. Kertoo kykenemättömyydestäsi omaan ajatteluun.
Eikä sellainen elämä todellakaan vaikuta herkulta elättäväksi. Onneksi en siis ole kaltaisesi.
Jotkuthan voi oikeasti viihtyä turvallisessa kahvikuppirealismissa.
Jos kaipaa jännitystä niin voihan sitä sitten alkaa rosvoksi ja narkkariksi ja murhaajaksi, jos on tietävinään, että lopulta kuitenkin saa kaikki pahat teot anteeksi, ja helluntaiseurakunnalta saa sitä kahvia ilmaiseksi, kun käy kertomassa kääntymyksestään!
Ei liity mitenkään aloitukseeni, mutta kerron erään muistamani vuosien takaa. Työpaikkakoulutuksessa oli luennoimassa joku psykologi ja hän totesi, että oikeastaan tavallinen arki on tylsää. Siis hänen mielestä suurin osa ajastamme on tylsää ja sen vuoksi tarvitsemme juhlia ja on tärkeää, jos edessä on jotain mitä voi odottaa. Odottamisen ei tarvitse olla järisyttävän suurta vaan pienikin mieluinen odotus antaa pontua.
En kyllä mielessäni yhtynyt tuohon. Voin olla sitten väärässä.
"Työpaikkakoulutuksessa oli luennoimassa joku psykologi ja hän totesi, että oikeastaan tavallinen arki on tylsää.""En kyllä mielessäni yhtynyt tuohon."
Ja tämä työpaikkapsykologi puhui siis varmasti jokaisen ateistin - ja nimenomaan ateistin - suulla? Voihan psykologillakin olla vaikka masennusta, joka saa asiat näyttämään merkityksettömiltä.
"Odottamisen ei tarvitse olla järisyttävän suurta vaan pienikin mieluinen odotus antaa pontua."
Eli elätkö tyytyväistä elämää mitään odottamatta? Et odota mitään edes kuolemanjälkeiseltä ajalta? Minusta on parempi odottaa asioita innolla tässä tämänhetkisessä elämässä kuin elää kuolemanjälkeisessä elämässä
"elämänkertoja" Kirjoitetaan elämäkertoja.
Mitä tuohon muuhun höpötykseesi tulee, niin on aivan älytöntä alkaa yleistämään jonkin fiktiivisen kirjan perusteella ateistien elämää.
Mitä sinä tiedät ihmisten elämästä, kun itse hillut hellaripiireissä?
En ole tuota kirjaa lukenut, mutta tuli mieleeni useitakin julkisuuden henkilöitä, joilla vaihtelevat uskoontulot, lankeamiset pois uskosta, taas takaisin uskoon tulemiset, alkoholinhuuruiset vaiheet, väkivalta, katoamiset, lupausten pettämiset, vankilajaksot, lukuisat dramaattiset parisuhteet eroineen, häät joissa morsiuspari mukiloi toinen toistaan ja niin edelleen.
Ainakin näiden uskonnollisten ihmisten elämässä sattuu ja tapahtuu, ja varmaan aloittajan mielestä syynä on Jumalan johdatus. Mieleen tulee kuitenkin, että tapahtumarunsauden syynä voi olla myös esimerkiksi alhainen itsekritiikki, tarkkaavaisuushäiriö tai huomiohakuinen persoonallisuus.