syöminen on muodostunut ongelmaksi

En osaa sanoa muuta kuin että kamppailen itse samantapaisten ongelmien kanssa. Olen 19-vuotias ja taistellut syömisen kanssa lähes kymmenen vuotta, nuorempana yläasteikäisenä itselläni oli anoreksian tapaisia oireita, jolloin en syönyt ja painoin todella vähän tai jos söin niin kalorit kertyivät karkeista tai joistain muista herkuista, nyt vanhemmiten syöminen on muuttunut enemmänkin ahmimishäiriön suuntaan ja paino noussut huomattavasti, eli syön todella nopeasti esim. levyn suklaata tai keksipaketin, sen jälkeen koen hirveää morkkista ja ahditusta syömisistäni. Seuraava ruokailu on koko ajan mielessä ja se ahdistaa jatkuvasti, joka johtaa useampiin repsahduksiin, kun yritän noudattaa säännöllistä ruokailurytmiä tai herkkulakkoa, repsahdukseni ovat juuri johtaneet samanlaisiin monta päivää kestäviin ahmimisjaksoihin, joita itselläsi kuvailet olevan. Itselläni ei ole koskaan ollut samanlaista kalorien laskemista, kuten sinulla, joten en osaa oikein sanoa noista kaloreista sen paremmin, mutta kuulostavat olevan aika ääripäitä.
Minulle on sanottu, se on huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty, että päivässä tulisi syödä se 2000 kcal kunnon ruokaa (ei siis herkkuja, suklaata, pitsaa, sipsejä, limsoja ym.) ja liikkua vähintään puoli tuntia. Olen itse kova urheilemaan, mutta syöminen mättää, vaikka kaloreista en sen kummemin tiedä voin sanoa, että kun päivän elää pelkällä suklaalevyllä ei se ihan tervettä ole.
Itseaiheitettu oksentelu ei myöskään ole tervettä vaan on merkki syömishäiriöstä, kertyneet 4 kiloa ovat luultavasti nestettä.
Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä, toivon että voisit kertoa syömisistäsi jollekin luotettavalle aikuiselle tai läheiselle rehellisesti. Koska toivon, että olisin itse jakanut syömisestä itselleni aiheutuvat pahan olon heti alkuunsa jonkun aikuisen tai asiantuntijan kanssa. Syöminen on kuitenkin elinehto, ja sen kanssa pitäisi olla sinut, tähän on itselläni yhä matkaa, mutta elämä on niin kivaa, että toivon pääseväni joskus sinuiksi ruuan kanssa. Tsemppiä sulle ja jaksamista!