Niin se vaan on.Olen pettänyt vaimoani nuorempana.Oltiin oltu naimisissa tommoset nelisen vuotta kun pettäminen tapahtui.Naapuritalossa asui tuttavaperhe jonka luona usein vietimme kosteita illanviettoja.Naapurin rouvan kanssa meillä synkkasi hyvin ja pidimme jalkapeliä ja pientä flirttiä.
Tilaisuus aukesi molempien puolisoiden ollessa pois kotoa.Olimme selvin päin.Vaikka asiasta ei oltu puhuttu,niin se kävi kuin yhteisestä sopimuksesta.Harrastimme seksiä jonkin kerran aina tilaisuuden tullessa.
Sitten se vain jäi.Ilmeisesti me molemmat saimme mitä halusimme.Ensin asia ei vaivannut.Mutta nyt hiukan vanhemmalla iällä se on välillä pulpahdellut mieleeni.Ja nimenomaan sillä tavalla että on ollut todella syyllinen olo.Aina asia ei ole mielessä,mutta silloin tällöin nukkumaan mennssä asia suorastaan piinaa.
Olen harkinnut asian kertomista vaimolle mutta en ole uskaltanut.Meillä kuitenkin menee ihan hyvin,ja pelkään että tunnustamisen jälkeen mikään ei sitten olekkaan niin hyvin.
Tilaisuus aukesi molempien puolisoiden ollessa pois kotoa.Olimme selvin päin.Vaikka asiasta ei oltu puhuttu,niin se kävi kuin yhteisestä sopimuksesta.Harrastimme seksiä jonkin kerran aina tilaisuuden tullessa.
Sitten se vain jäi.Ilmeisesti me molemmat saimme mitä halusimme.Ensin asia ei vaivannut.Mutta nyt hiukan vanhemmalla iällä se on välillä pulpahdellut mieleeni.Ja nimenomaan sillä tavalla että on ollut todella syyllinen olo.Aina asia ei ole mielessä,mutta silloin tällöin nukkumaan mennssä asia suorastaan piinaa.
Olen harkinnut asian kertomista vaimolle mutta en ole uskaltanut.Meillä kuitenkin menee ihan hyvin,ja pelkään että tunnustamisen jälkeen mikään ei sitten olekkaan niin hyvin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä kerro. Parempi teille molemmilla. Ole armollinen itsellesi, jokainen tekee joskus virheitä.
Toivotaan ettei Karman laki iske sitten seuraavassa elämässä :O
Hei nimimerkki "ei enää ikinä",
kerrot, että nuoruudessasi olet tehnyt virheen, joka on nyt vanhemmalla iällä alkanut vaivaamaan sinua. On ihan luonnollista, että pettäminen jättää jälkensä, onhan siinä rikottu jotain, vaikkei kiinni olisi jäätykään. Sanot, ettei asia AINA ole mielessä, mutta toisinaan nukkumaan meno on yhtä tuskaa asian takia.
Suosittelen, että jos sinulla on mahdollista, menisit käymään paikallisessa perheasiainneuvottelukeskuksessa juttelemassa. Jos asia vaivaa nyt, se vaivaa varmasti tulevaisuudessa ja olisi hyvä saada päästää irti. Perheneuvonnassa on ihmissuhteiden ammattilaisia, jotka pystyvät toimimaan sinulle kuin peilinä. Saat näkökulmia asiaasi, mutta pystyt siellä myös luomaan sen päämäärän, jota kohti lähteä. Minä en osaa sanoa, miten sinun pitäisi tehdä. Itse uskon rehellisyyteen, mutta vuosien päästä asiaan palaaminen... ei ole helppo kysymys kyllä.
Asiaa ei kuitenkaan kannata jäädä yksinään murehtimaan, sillä siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää.
Voimia sinulle ja viisautta!
-KaisaK, pappi
Kumppanille tällaisen tunnustaminen saadaan usein kuulostamaan siltä ainoalta oikealta, rehdiltä teolta jolle tulisi antaa arvoa. Tunnustaessa pääset taakastasi, mutta onko oikein, että annat sen kumppanillesi? Suhteen loppuun asti on asiasta varjo liitossanne. Olet pettänyt hänen luottamuksensa eikä hän voi olla varma ettet toistaisi tekoasi..sinä tiedät ettet niin tekisi, mutta vaimosi joutuu tekemään asiassa omat johtopäätöksensä ja sinun sanasi eivät häntä vakuuta. Toisen epäileminen pitkällä juoksulla on todella raskasta.
Jos kuitenkin päätät tunnustaa, pitää sinun miettiä onko elämäntilanteenne sellainen että halutessaan vaimosi voi erota liitostanne ilman joutumatta vaikeaan tilanteeseen.