Vartiotorni ohjeistaa kristittyjä Jehovan todistajia taloudellisissa riitasioissa olemaan turvautumatta maallisiin oikeusistuimiin:
"18 Mutta kun kristitty uskoo, että toinen uskova on tehnyt hänelle vakavaa vääryyttä liikeasioissa, tulisi noudattaa huolellisesti Matteuksen 18:15–17:ssä esitettyjä askeleita. Ensimmäisen tai toisen askeleen tulisi ratkaista asia. Ellei se ratkea, niin kolmas askel olisi se, että nimitetyt vanhimmat tutkivat asiaa. Jos vanhinten puoleen käännytään, he korostavat painokkaasti, ettei kyseisten veljien tulisi nostaa oikeusjuttuja toisiaan vastaan. Toista uskovaa vastaan nostettu oikeusjuttu merkitsisi, kuten Paavali sanoi, ”teille kerrassaan tappiota”. Hän lisäsi: ”Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” (1. Korinttolaisille 6:1–8) On parempi kärsiä taloudellinen tappio kuin aiheuttaa häpeää Jehovan nimelle samoin kuin seurakunnalle ja rikkoa ykseytemme haastamalla joku uskova oikeuteen. Vaikkei oikeusjuttua nostetakaan, seurakunnan voi tietysti olla tarpeellista ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, jos asiassa on menetelty epärehellisesti." w86 15/11, s.22.
"Kristittyjen täytyy tehdä myönnytyksiä toisten epätäydellisyyksien suhteen. On todella hyvä, jos yritämme katsoa asioita toisen ihmisen näkökannalta! Ikävä kyllä, jotkut kristityt muinaisessa Korintossa olivat niin huolissaan henkilökohtaisista ”oikeuksistaan”, että he jopa turvautuivat toisten uskovien vetämiseen oikeuteen. Julkistamalla ongelmansa epäuskoisten edessä he paitsi toivat häpeää seurakunnalle myös pahensivat entisestään keskinäisiä suhteitaan. – 1. Korinttolaisille 6:1–6.
Sen vuoksi Paavali kannusti loukkaantuneita Korinton kristittyjä omaksumaan joustavan asenteen. Hän kehotti: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toistenne kanssa, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” (1. Korinttolaisille 6:7) Kristitty pitää voittona sitä, että hän säilyttää hyvät suhteet hengellisiin veljiinsä ja sisariinsa." w88 15/9, s.29-30.
"Mutta entä jos kristitty veli näyttää kohdelleen sinua epärehellisesti liikeasioissa? Pitäisikö sinun haastaa hänet oikeuteen? Raamattu vastaa tähän erittäin selvästi. ”Uskaltaako kukaan teistä, jolla on riita-asia toista vastaan, käydä oikeutta epävanhurskaiden edessä eikä pyhien edessä?” kysyi Paavali. Entä jos ongelmaa ei saada heti ratkaistuksi tyydyttävästi? Paavali lisäsi: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toistenne kanssa, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” Ajattelehan vain, millaisen mustan tahran kristillinen järjestö saisi, jos ulkopuoliset kuulisivat tosi kristittyjen taistelevan keskenään tuomioistuimissa! Olisiko tällaisissa tapauksissa voinut käydä niin, että rahan rakkaudesta olisi tullut veljellistä rakkautta voimakkaampaa? Vai voisiko olla niin, että jonkun mainetta on mustattu ja kosto on päällimmäisenä hänen mielessään? Paavalin neuvo osoittaa, että tällaisissa tapauksissa olisi parempi kärsiä menetys kuin vetää asia oikeuteen. (1. Korinttolaisille 6:1, 7; Roomalaisille 12:17–21.)" w95 1/5 s.30.
" Uskollisuus Jehova Jumalalle estää meitä myös tekemästä mitään sellaista, mikä häpäisisi hänen nimeään ja Valtakuntaansa. Esimerkiksi erään kerran kaksi kristittyä joutui sellaisiin keskinäisiin vaikeuksiin, että he turvautuivat maailmalliseen tuomioistuimeen, mikä ei ole sopivaa. Tuomari kysyi, olivatko he kumpikin Jehovan todistajia. Hän ei selvästikään voinut käsittää, miksi heidän asiaansa käsiteltiin oikeudessa. Millaista häpeää se aiheuttikaan! Uskollisuus Jehova Jumalalle olisi saanut nuo veljet noudattamaan apostoli Paavalin neuvoa: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toisianne vastaan, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne petollisesti?” (1. Korinttilaisille 6:7.) Uskollisuus Jehova Jumalalle merkitsee varmasti sitä, että pikemminkin kärsii henkilökohtaisen menetyksen kuin tuottaa häpeää Jehovalle tai hänen järjestölleen." w96 15/3 s.16.
En löytänyt ohjeita 1. korinttilaisille 6:7 sovellutuksista niihin tapauksiin, joissa on kyse henkilökohtaisesta koskemattomuudesta, mm. lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Joten henkilökohtaiseen koskemattomuuteen liittyvät asiat näin ollen voitaneen viedä seurakunnan hyväksynnällä maallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
"18 Mutta kun kristitty uskoo, että toinen uskova on tehnyt hänelle vakavaa vääryyttä liikeasioissa, tulisi noudattaa huolellisesti Matteuksen 18:15–17:ssä esitettyjä askeleita. Ensimmäisen tai toisen askeleen tulisi ratkaista asia. Ellei se ratkea, niin kolmas askel olisi se, että nimitetyt vanhimmat tutkivat asiaa. Jos vanhinten puoleen käännytään, he korostavat painokkaasti, ettei kyseisten veljien tulisi nostaa oikeusjuttuja toisiaan vastaan. Toista uskovaa vastaan nostettu oikeusjuttu merkitsisi, kuten Paavali sanoi, ”teille kerrassaan tappiota”. Hän lisäsi: ”Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” (1. Korinttolaisille 6:1–8) On parempi kärsiä taloudellinen tappio kuin aiheuttaa häpeää Jehovan nimelle samoin kuin seurakunnalle ja rikkoa ykseytemme haastamalla joku uskova oikeuteen. Vaikkei oikeusjuttua nostetakaan, seurakunnan voi tietysti olla tarpeellista ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, jos asiassa on menetelty epärehellisesti." w86 15/11, s.22.
"Kristittyjen täytyy tehdä myönnytyksiä toisten epätäydellisyyksien suhteen. On todella hyvä, jos yritämme katsoa asioita toisen ihmisen näkökannalta! Ikävä kyllä, jotkut kristityt muinaisessa Korintossa olivat niin huolissaan henkilökohtaisista ”oikeuksistaan”, että he jopa turvautuivat toisten uskovien vetämiseen oikeuteen. Julkistamalla ongelmansa epäuskoisten edessä he paitsi toivat häpeää seurakunnalle myös pahensivat entisestään keskinäisiä suhteitaan. – 1. Korinttolaisille 6:1–6.
Sen vuoksi Paavali kannusti loukkaantuneita Korinton kristittyjä omaksumaan joustavan asenteen. Hän kehotti: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toistenne kanssa, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” (1. Korinttolaisille 6:7) Kristitty pitää voittona sitä, että hän säilyttää hyvät suhteet hengellisiin veljiinsä ja sisariinsa." w88 15/9, s.29-30.
"Mutta entä jos kristitty veli näyttää kohdelleen sinua epärehellisesti liikeasioissa? Pitäisikö sinun haastaa hänet oikeuteen? Raamattu vastaa tähän erittäin selvästi. ”Uskaltaako kukaan teistä, jolla on riita-asia toista vastaan, käydä oikeutta epävanhurskaiden edessä eikä pyhien edessä?” kysyi Paavali. Entä jos ongelmaa ei saada heti ratkaistuksi tyydyttävästi? Paavali lisäsi: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toistenne kanssa, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” Ajattelehan vain, millaisen mustan tahran kristillinen järjestö saisi, jos ulkopuoliset kuulisivat tosi kristittyjen taistelevan keskenään tuomioistuimissa! Olisiko tällaisissa tapauksissa voinut käydä niin, että rahan rakkaudesta olisi tullut veljellistä rakkautta voimakkaampaa? Vai voisiko olla niin, että jonkun mainetta on mustattu ja kosto on päällimmäisenä hänen mielessään? Paavalin neuvo osoittaa, että tällaisissa tapauksissa olisi parempi kärsiä menetys kuin vetää asia oikeuteen. (1. Korinttolaisille 6:1, 7; Roomalaisille 12:17–21.)" w95 1/5 s.30.
" Uskollisuus Jehova Jumalalle estää meitä myös tekemästä mitään sellaista, mikä häpäisisi hänen nimeään ja Valtakuntaansa. Esimerkiksi erään kerran kaksi kristittyä joutui sellaisiin keskinäisiin vaikeuksiin, että he turvautuivat maailmalliseen tuomioistuimeen, mikä ei ole sopivaa. Tuomari kysyi, olivatko he kumpikin Jehovan todistajia. Hän ei selvästikään voinut käsittää, miksi heidän asiaansa käsiteltiin oikeudessa. Millaista häpeää se aiheuttikaan! Uskollisuus Jehova Jumalalle olisi saanut nuo veljet noudattamaan apostoli Paavalin neuvoa: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toisianne vastaan, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne petollisesti?” (1. Korinttilaisille 6:7.) Uskollisuus Jehova Jumalalle merkitsee varmasti sitä, että pikemminkin kärsii henkilökohtaisen menetyksen kuin tuottaa häpeää Jehovalle tai hänen järjestölleen." w96 15/3 s.16.
En löytänyt ohjeita 1. korinttilaisille 6:7 sovellutuksista niihin tapauksiin, joissa on kyse henkilökohtaisesta koskemattomuudesta, mm. lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Joten henkilökohtaiseen koskemattomuuteen liittyvät asiat näin ollen voitaneen viedä seurakunnan hyväksynnällä maallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lakia ei pidä noudattaa silloin jos arvioi lain moraalittomaksi.
Esimerkinä vain, jos laki vaatii tappaamaan valtion nimissä, niin älä tee sitä jos se tuntuu väärältä.
Vaikka laki käskee noudattamaan lakia, niin älä noudata lakia jos se tuntuu väärältä.
Samoin,, kirjoittaa nyt ihan kuka tahansa, milloin tahansa ja ihan mitä tahansa, niin älä usko sokeasti tutkimatta asioita ensin(vaikka itse textikin niin vaatisi).
Ihmisten väliset kiistat voi viedä tietty kaikki oikeuteen jotta vältytään oikeusmurhilta, mutta hyväksi-käyttö-epäilyissä t ä y t y y ne viedä---> ihan KAIKKI TAPAUKSET JA AINA viranomaisten tietoon!
"On parempi kärsiä taloudellinen tappio kuin aiheuttaa häpeää Jehovan nimelle samoin kuin seurakunnalle ja rikkoa ykseytemme haastamalla joku uskova oikeuteen"
Ei Jumala siitä häpeään joudu mitä lahkolaiset vehkleilevät ja tekevät rikoksia.
Kuinka joutuisi ?
"Joku uskova" on yhdellä ilmoituksella sellainen jota ei saa tervehtiä, ja sellaisia on jo kaikkiaan enemmän kuin lahkossa pysyneitä. Lahko saattaa Jumalaa häpeään kieltämällä edes vastaamasta tervehdykseen vaikka ehnkilö olisi itse lähtenyt lahkosta näitä asioita pohdittuaan.