Hän yritti kaikkea mitä kuvitella saattaa vähentääkseen juomistaan. Mutta mikään ei näyttänyt tehoavan. Kun hän tapasi seurakunnan nimitetyt vanhimmat, he olivat hyvin huolissaan ja esittivät hänelle raamatullisia neuvoja kohtuullisuudesta. Mutta heidän yrityksensä eivät tuottaneet tulosta. Naisen ongelma paheni. Hän oli alkoholisti.
Tämä herättää hyvin tärkeän kysymyksen: mitä vanhimmat voivat tehdä auttaakseen sellaisia hengellisiä veljiään ja sisariaan, joilla on alkoholiongelma?
Tämä herättää hyvin tärkeän kysymyksen: mitä vanhimmat voivat tehdä auttaakseen sellaisia hengellisiä veljiään ja sisariaan, joilla on alkoholiongelma?
Vastaukset 10
Vanhimmat
1. Korinttolaisille 5:11–13
"
Galatalaisille 5:19–21
On selvää, ettei juoppous Raamatun mukaan ole mikään vähäpätöinen asia.
Varsinkin kristityillä valvojilla on vastuu huolehtia siitä, ettei piintyneitä, katumattomia juoppoja suvaita kristillisessä seurakunnassa; heidät tulee erottaa.(1. Korinttolaisille 5:11–13; Galatalaisille 5:19–21)
Mutta vanhinten tulee ennen kaikkea haluta auttaa sellaisia katuvia henkilöitä, joiden on vaikea hillitä alkoholinkäyttöään. Mitä siis vanhimman tulee tehdä, jos hänen luokseen saapuu veli tai sisar, joka on juonut itsensä päihdyksiin ja etsii nyt apua? Entä, miten vanhimman tulee toimia, jos hänen luokseen tulee alkoholistin puoliso kertomaan, että puoliso juo itsensa juovuksiin useita kertoja viikossa aiheuttaen yhteisessä kodissa järjestyshäiriöitä, ja juomiseen puututtaessa kostaa siitä mitä hirvittävimmillä tavoilla?
Kielteinen julkisuus ei siis olekaan ainoa ehto sille, että vanhimmat ovat velvollisia puuttumaan juopotteluun: oikaisemaan pimeyteen kuuluvista teoista.
Vartiotorni kirjoituksessa 'Mitä vanhimmat voivat tehdä, jos jollakulla on alkoholiongelmia?' (w83 1/8, s.8) kerrotaan, että "Mutta entä jos juopottelu on ollut toistuvaa tai saanut kielteistä julkisuutta? Sellaisissa tapauksissa oikeuskomitean pitäisi käsitellä asia."
sama lehti jatkaa kirjoituksessaan:
"Henkilön auttamiseksi vanhinten voi kuitenkin olla hyödyllistä tietää, onko hänen ongelmansa
Alkoholismi
Mitä merkitystä sillä on? Paljonkin! Kuten alussa mainittu kokemus osoittaa, niin jos henkilö on alkoholisti, ei olisi järkevää neuvoa häntä käyttämään alkoholia kohtuullisesti. Miksi? Koska useimmat alkoholismin ongelmiin perehtyneet suosittelevat alkoholisteille täydellistä pidättyväisyyttä, sillä kerran aloitettuaan juomisen he eivät yleensä pysty pitämään juomisensa määrää kurissa.
Lisäksi monet alkoholistit kieltävät ongelmansa. Merkitseekö se sitä, että he ovat katumattomia, piintyneitä juoppoja? Ei välttämättä. Muista, että yleensä alkoholistit eivät ymmärrä todellista tilannettaan. Alkoholismi vaikuttaa heihin fyysisesti, henkisesti, tunneperäisesti ja hengellisesti, ja nämä seikat täytyy ottaa huomioon. Siksi heitä ei ole suinkaan helppoa saada ymmärtämään, että alkoholinkäyttö on heille ongelma."
sama lehti jatkaa:
"Sellaisia tapauksia käsitellessään vanhinten on hyvä harkita joitakin kysymyksiä.
Mistä voit tietää, onko ongelmana alkoholismi? Voit haluta etsiä tietoja Herätkää-lehdestä (8.1.1983) kirjoituksesta ”Tosiasioita ja harhaluuloja alkoholismista”. Siinä esitetään alkoholismin oireet.
Ole valpas. Toisinaan alkoholismi saattaa olla piilevä ongelma. Esimerkiksi eräässä seurakunnassa sisar pyysi vanhimmilta apua vakavaan masennukseen. Mutta heidän hyvää tarkoittavista auttamisyrityksistään huolimatta hänen masennuksensa jatkui. Vanhimmat saivat kuitenkin myöhemmin tietää, että hänellä oli alkoholiongelma. Kun häntä edelleen yritettiin auttaa, hän osoittautui alkoholistiksi. Saatuaan apua alkoholismiinsa sisar toipui erittäin hyvin."
sama lehti jatkaa:
"Miten voit auttaa alkoholistia ymmärtämään, että hänellä on alkoholiongelma? Vältä seuraavankaltaisia mielipiteitä ja yleistyksiä: ”Meidän mielestämme käytät liiaksi alkoholijuomia.” Sellaiset lausunnot voivat saada alkoholistin puolustautumaan entistä kiivaammin. Sen sijaan hänen huomionsa voitaisiin ehkä kiinnittää hänen alkoholinkäyttönsä nimenomaisiin ja tyypillisiin yksityiskohtiin ja sen seurauksiin. On tärkeää, että äänensävy kuvastaa syvää huolta: ”Olemme hyvin huolissamme siitä, mitä sinulle tapahtuu, ja huolestuneisuuttamme selittävät seuraavat tosiasiat.”
Eräs vanhin, joka on onnistunut selviytymään omasta alkoholismistaan, suosittelee seuraavaa: ”Olen havainnut hyödylliseksi ottaa selville, mitä ongelmia henkilöllä saattaa olla, kenties kotona tai työpaikassa. Autan häntä sitten johdattelevia kysymyksiä käyttäen ymmärtämään, että hänen ongelmansa saattaa pohjimmiltaan johtua alkoholinkäytöstä. Erästä tapausta puitiin seuraavaan tapaan:
’Onko alkoholinkäyttösi vaikuttanut perhe-elämäänne?’
’Ei toki.’
’Oletko väitellyt vaimosi kanssa?’
’Olen.’
’Liittyikö alkoholinkäyttösi jotenkin siihen?’
’Ei.’
’Joitko väitellessäsi hänen kanssaan?’
’Niin . . . tuota . . . join.’
”Keskusteltuamme joistakin ongelmista saatoin auttaa häntä ymmärtämään, että hänen ongelmansa sattuivat lähes joka kerta yhteen alkoholinkäytön kanssa.”
sama lehti jatkaa kirjoituksessaan:
"Tuleeko etsiä asiantuntijoitten apua?
Alkoholisti voi tarvita sellaista apua toipuakseen. Vanhimmat eivät tietysti halua suositella mitään nimenomaista hoitomuotoa – asianomaisen täytyy ratkaista se itse. He eivät myöskään katso välttämättä sen, että hän kieltäytyy etsimästä asiantuntijoitten apua, olevan merkki katumuksen puutteesta. Samanaikaisesti tarvitaan kuitenkin myös lujuutta. Henkilön täytyy ymmärtää selvästi, että kysymyksessä on ensisijaisesti hänen pysymisensä Jehovan suosiossa kristillisen seurakunnan hyväksyttynä jäsenenä.
Tuleeko henkilö erottaa?
Sen ratkaisevat seuraavat seikat: Miten hän suhtautuu alkoholinkäyttöön? Näyttääkö siltä, että hän aikoo jatkaa juomistaan huolimatta vanhinten kärsivällisistä mutta kuitenkin lujista yrityksistä saada hänet tajuamaan todellisuus? Tässä yhteydessä on kiinnostavaa panna merkille, miten kirja Nimettömät alkoholistit neuvoo alkoholistien työnantajia:
”Jos olette varma siitä, että asianomainen henkilö ei halua lopettaa, voi hän yhtä hyvin tulla erotetuksi – – erottaminen voi koitua hänelle siunaukseksi. Se saattaa olla juuri hänen tarvitsemansa järkytys.” Samalla tavalla jos henkilön asenne vaatii sitä, että hänet erotetaan seurakunnan pitämiseksi puhtaana, tämä voi samalla olla juuri se ”järkytys”, jota hän tarvitsee.
Entä jos olette varmoja siitä, että hän tosiaankin haluaa lopettaa?
Jos henkilö suostuu ottamaan vastaan apua, on ehkä odotettava jonkin aikaa sen selville saamiseksi, noudattaako hän neuvoja. Asiantuntijan hoito voi auttaa häntä. Hänen tulee tietysti ymmärtää, ettei se yksistään ratkaise ongelmaa.
Yleensä hän tarvitsee jatkuvaa apua ja varsinkin hengellistä apua. Hän on saattanut aikaisemmin hoitaa masennustaan, vihaansa, työongelmiaan jne. turvautumalla alkoholiin. Siksi hän voi nyt tarvita apuasi pystyäkseen suhtautumaan eri tavoin elämän todellisuuteen. Häntä voivat myös vaivata kielteiset tunteet, esimerkiksi syyllisyys tai epävarmuus. Hän saattaa tuntea itsensä arvottomaksi lähestymään Jehovaa rukouksessa ja voi tarvita apuasi saadakseen jälleen luottavaisen suhteen Jumalaan. Hänen kanssaan ja hänen puolestaan esittämäsi rukoukset ja Jumalan sanasta lainaamasi lohduttavat ajatukset voivat lievittää hänen pelkojaan ja hälventää hänen epäilyksiään. – Jaakob 5:14–16."
Mutta mitä silloin tapahtuu, kun vanhimmat ummistavat korvansa ja sulkevat silmänsä, ja siten kieltäytyvät uskomasta alkoholistin puolisoa, tämän kertoessa perheessä vallitsevasta alkoholin väärinkäytön mukanaan tuomasta perhehelvetistä?
Alkoholistin puoliso sairastuu henkisesti ja lopulta sairastuneena päättää päivänsä? Ja alkoholisti saa pitää vapautensa juoda kenenkään siihen puuttumatta.
Vartiotorni kirjoituksessa 'Mitä vanhimmat voivat tehdä, jos jollakulla on alkoholiongelmia?' (w83 1/8, s.8) kerrotaan, että "Mutta entä jos juopottelu on ollut toistuvaa tai saanut kielteistä julkisuutta? Sellaisissa tapauksissa oikeuskomitean pitäisi käsitellä asia."
Eli taas kerran kaikkein olennaisinta on lahko maine. Muusta se ei välitä. Vasta kun julkisuus on juomisen takia kielteistä, alkaa sitä asia enemmän kiinnostaa ja sitten oikeuskomiteaan. Järjestö ei ole koskaan välittänyt ihmisistä. se välittää vain itsestään.
On syitä ihmettelyyn.
Vaikka Vartiotornilehti ohjeistaa kirjoituksellaan rivijulistajien lisäksi samalla kertaa seurakunnan vanhimpia, eivät kaikki vanhimmat toimi, ja joskus siten, ettei tietyn seurakunnan vanhimmisto toimi, Vartiotornin ohjeistuksen mukaan, vaan toimiikin jäykkäniskaisuutta osoittaen oman päänsä ohjeiden mukaan.
Marraskuun 2013 tutkittavassa Vartiotornissa on annettu ojennusta vanhimmille, jotka ovat alkaneet jäljilellä Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikaisten fariseuksien asenteita, ja muistutettu heitä heidän vakavasta vastuustaan. Jää nähtäväksi, onko marraskuun 2013 tutkittavalla kirjoituksella vaikutusta vanhimmistoon, ja ohjaako se vanhimpia pitäytymään lujasti Raamatun opetuksessa opettaessaan ja ojentaessaan seurakuntaan kuuluvia myös yksilöinä, vai on edelleen nähtävissä sitä, että vanhimmat asettavat yksittäisten julistajien harteille "raskaita kuormia" henkilökohtaistamalla niille yli-inhimillisiä hengellisiä ja henkisiä vaatimuksia noyrryttääkseen niitä ikeensä alle? Aika näyttää,.
' (w83 1/8, s.8) kerrotaan, että "Mutta entä jos juopottelu on ollut toistuvaa tai saanut kielteistä julkisuutta? Sellaisissa tapauksissa oikeuskomitean pitäisi käsitellä asia."
Voisi ajatella että w83 1/8 s. 8 kirjoitus on jo vanhaa valoa, sillä sen antaman ohjeistuksen mukaan, saatujen tietojen perusteella, ei kaikissa Jehovan todistajien seurakunnissa enää toimita.
Pelastusarmeijassa autetaan rappioalkoholistia antamalla pesu ja soppaa (soap and soup) sitten tarjotaan mahdollisuutta hengelliseen ravintoon jos se kiinnostaa.
Jehovantodistajat eivät käänny rappioalkoholistien puoleen, koska he haisevat pahalle.