Miksi uskonnolliset jutut (kaikki) tuntuvat naurettavilta. Ja miksi uskovaisia on vielä nykyään noinkin paljon. Onko kysymys aivopesusta, joka alkaa jo lapsesta lähtien. Vaiko kenties mielen hitaasta kehittymisestä evoluution kannalta. Joskushan piti jumala olla joka helevetin asialle.
Koskahan päästään näistä lopuistakin eroon. Kuka niitä tarvitsee, ja mihin.
Koskahan päästään näistä lopuistakin eroon. Kuka niitä tarvitsee, ja mihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kai kaikki sellainen on naurettavaa mikä on oman kokemuspiirin ulkopuolella.
Joo, ihminen hämmentyy kun kohtaa itselleen vierasta. Primitiivinen reaktio on pitää sitä naurettavana. Sillä lailla tuntee olevansa siltä turvassa.
"Joskushan piti jumala olla joka helevetin asialle."
Päättivät ajanlaskun alussa selventää kenttää ja poistaa turhan byrokratian jumalista. On helpompaa palvoa yhtä ja samaa kuin useampaa.
"Koskahan päästään näistä lopuistakin eroon."
Pahoin pelkään ettei koskaan :(
"Kuka niitä tarvitsee, ja mihin."
Sen kun tietäisi. Kenties joku tarvitsee epätoivoisesti jonkinlaista itsesuggestiota...
Nauru ja hämmennys ovat myös pelon puollustusmekanismeja?