Mitä täällä sitten adventisteista kirjoitellaankin on yksi asia ainakin varma - adventisteilla on erittäin normaali ja asiallinen ymmärrys siitä mitä kuolema on, että kuolema = elämän loppu.
Että adventistitkin uskonnollisena järjestönä ovat tunnustaneet tämän todeksi, huolimatta siitä koko maailmaa kattavasta uskonnollisesta propagandasta, että ihmisissä olisi jokin tietoinen kuolematon osa joka irtautuu heisstä kun kuolemassa.
Liian monet uskonnolliset liikkeet ovat omaksuneet tämän vanhan uskonnollisen kuolemattomuus-käsityksen ja levittävät sitä jäsentensä keskuudessa sen enempää murehtimatta tai kantamatta vastuutaan niistä seurauksista joita sellainen käsitys tuo mukanaan.
Aikaisemmin - kun katsomme taaksepäin historiassa - oli usko ihmisen kuolemattomuuteen eräänlainen pakko-usko, ja sitä vastustavat saivat usein maksaa hengellään vastustuksensa. Nykyään ovat ihmiset onneksi saaneet realistisemman kuvan siitä mitä kuolema todellisuudessa tarkoittaa, kuitenkin on kuolemattomuus-usko yhä olemassa monien kirkkojen ja varsinkin lahkojen opeissa vaikka siitä nykyään varsinkin luterilaisen kirkon taholta vaietaankin muualla kuin ehkä kirkon sisäisissä riiteissä?
Tosiasiassa on usko kuolemattomaan sieluun aina ollut enemmän poliittinen kuin uskonnollinen asia, sen avulla on hallittu ja hallitaan ihmisiä ja saadaan heidät tekemään niinkuin valtaa pitävät haluavat heidän tekevän. Esimerkkinä voisi sanoa vaikka ihmiskuntaa raastavat sodat, niitä ei olisi niin helppo aloittaa ilman uskoa kuolemattomuuteen, toisten tappaminen ja oman hengen vaarantaminen ei olisi yhtä "yksinkertaisia" ilman uskoa että elämä jatkuu myös kuoleman jälkeenkin. Eräänlaista itsepetosta siis.
Lyhyesti sanoen ihmisille on uskoteltu, että heidän kuolemansa on uuden elämän alku, mikä ei ole totta - sillä kuolema on aina kaiken tietoisen elämän loppu, ei alku.
Sen lisäksi, että ihmiset yleensä koulutuksen edistyessä ovat saaneet realistisemman käsityksen elämästä ja kuolemasta, on nykyään myös uskonnollisia järjestöjä joissa vanhat harha käsitykset on jätetty pois ja Adventtikirkko on nähdäkseni yksi sellainen - asia mikä luonnollisesti antaa raamatun kertomuksillekin uutta valoa.
Että adventistitkin uskonnollisena järjestönä ovat tunnustaneet tämän todeksi, huolimatta siitä koko maailmaa kattavasta uskonnollisesta propagandasta, että ihmisissä olisi jokin tietoinen kuolematon osa joka irtautuu heisstä kun kuolemassa.
Liian monet uskonnolliset liikkeet ovat omaksuneet tämän vanhan uskonnollisen kuolemattomuus-käsityksen ja levittävät sitä jäsentensä keskuudessa sen enempää murehtimatta tai kantamatta vastuutaan niistä seurauksista joita sellainen käsitys tuo mukanaan.
Aikaisemmin - kun katsomme taaksepäin historiassa - oli usko ihmisen kuolemattomuuteen eräänlainen pakko-usko, ja sitä vastustavat saivat usein maksaa hengellään vastustuksensa. Nykyään ovat ihmiset onneksi saaneet realistisemman kuvan siitä mitä kuolema todellisuudessa tarkoittaa, kuitenkin on kuolemattomuus-usko yhä olemassa monien kirkkojen ja varsinkin lahkojen opeissa vaikka siitä nykyään varsinkin luterilaisen kirkon taholta vaietaankin muualla kuin ehkä kirkon sisäisissä riiteissä?
Tosiasiassa on usko kuolemattomaan sieluun aina ollut enemmän poliittinen kuin uskonnollinen asia, sen avulla on hallittu ja hallitaan ihmisiä ja saadaan heidät tekemään niinkuin valtaa pitävät haluavat heidän tekevän. Esimerkkinä voisi sanoa vaikka ihmiskuntaa raastavat sodat, niitä ei olisi niin helppo aloittaa ilman uskoa kuolemattomuuteen, toisten tappaminen ja oman hengen vaarantaminen ei olisi yhtä "yksinkertaisia" ilman uskoa että elämä jatkuu myös kuoleman jälkeenkin. Eräänlaista itsepetosta siis.
Lyhyesti sanoen ihmisille on uskoteltu, että heidän kuolemansa on uuden elämän alku, mikä ei ole totta - sillä kuolema on aina kaiken tietoisen elämän loppu, ei alku.
Sen lisäksi, että ihmiset yleensä koulutuksen edistyessä ovat saaneet realistisemman käsityksen elämästä ja kuolemasta, on nykyään myös uskonnollisia järjestöjä joissa vanhat harha käsitykset on jätetty pois ja Adventtikirkko on nähdäkseni yksi sellainen - asia mikä luonnollisesti antaa raamatun kertomuksillekin uutta valoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei-
Oppi sielun kuolemattomuudesta on pesiytynyt kreikkalaisesta filosofiasta. Platon 400 ekr. Akatemia oli olemassa Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen myötä 400 ekr.
Manala oppi lienee se taru mistä oppi on peräisin alunperin- "Orfeus manalassa" oopperakin on tehty myöhemmin- Eugeni Onegin on säveltäjä.
Tottakai asia on ihmisiä kiehtonut ja erilaisia ajatuksia herättänyt mitä kuoleman jälkeen?
>>> Mutta Ilm 20 luku selvällä Suomen kielellä on selvä.
Mal 3:19.
Raamatun oppi kuolleiden ylösnousemuksesta olisi turha jos kuolleet eläisivät.
1 Tess 4:13-18, 1 Kor 15:51-52, Ilm 1:7-8.-
Yst, t, Siunausta
Jari Laurila
keskustelijana
Ihan oikein Jari, tosin tällä sielun luontaiseen kuolemattomuuteen uskonnolla on alkujuuret kauempanakin kuin vain kreikkalaisessa filosofiassa .. josta se sitten siirtyi kristin uskoon .. niinkuin sanoit..
Valitettavasti muuttaa se koko Raamatun sisällön toiseksi samalla kun se antaa Jumalasta aivan kieroon väännetyn kuvan..
alex
Terve-
Kiitos- Hyvää kesän odotusta ja Jumalan siunausta
Jari Laurila
>>Että adventistitkin uskonnollisena järjestönä ovat tunnustaneet tämän todeksi, huolimatta siitä koko maailmaa kattavasta uskonnollisesta propagandasta, että ihmisissä olisi jokin tietoinen kuolematon osa joka irtautuu heisstä kun kuolemassa.>>
Mielestäni oikeampaa olisi sanoa, ettei tällaisen tietoisen, kuolemattoman osan irtaantumisesta ihmisestä tämän kuollessa ole havaintoa mutta onko sellaista olemassa vai ei niin siihen täytyy vastata ettemme tiedä.
Mielestäni on mahdollisuuden rajoissa ettemme tunne koko todellisuutta eikä sen kaikkia ulottuvuuksia, yhtä vähän muin tunnemme esim. "pimeätä ainetta" tai "pimeätä energiaa" jotka nekin ovat todedtut olevan olevan olemassa vaikkei niitä voikaan suoranaisesti havaita.