Aikuiset, todennäköiset

Miksi soutukisa hävittiin?

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää henkilökuntien välisen soutukilpailun kuninkuusluokassa eli perämiehellisessä kahdeksikossa.

Ensimmäisellä kerralla japanilaiset voittivat ehtimällä maaliin monta minuuttia ennen suomalaisia.

Se kävi yrityksen kunnialle. Tehtiin selvitys. Huomattiin, että japanilaisilla oli kahdeksan soutajaa ja yksi perämies. Suomalaisilla yksi soutaja ja kahdeksan perämiestä.

Toimintaa tehostettiin antamalla osalle perämiehistä kannustuspalkkio ja nimittämällä kaksi heistä yliperämiehiksi ja yksi erityisasiantuntijaksi. Perustettiin soutuhallintoneuvosto.

Toinen kilpailu päättyi tasan yhtä nolosti kuin ensimmäinen. Selvästi hävittiin.

Ei hätää, ratkaisu löytyi. Erotettiin se ainoa soutaja ja palkattiin uusi. Yliperämiesten palkkoja nostettiin. Perustettiin rannalta tarkkaileva soutuylihallitus ja palkattiin kaksi konsulttiyritystä.

Miten käy kolmannessa kisassa?

---

Miten mieleeni joskus hiipii ajatus, että rakkaassa kirkossamme on huikea yliorganisointi ja tarpeettoman raskas hallintokulttuuri?

Tarve olisi näkijöistä ja tekijöistä, käytännön käsipareista.

Tunku on sinne, missä istutaan pöydän ääressä ja juodaan hyvät kahvit. Kahdeksan perämiestä kokoontuu yhä uudelleen suunnitteleman sen yhden soutajan työtä.
----------------------
Ennenkin on muuten häjyilty ja aihettakin oli, kun yksi sai talon ja muut lapset jäivät tyhjänpäällle karrikoiden sanoen.
----------------------
Tai sitten näin jotta työkaluja olisi muttei ole sarkaa niitä käyttää, rupeaa rupeaa mieli hakkaamaan muita, eikä tajuta itseä suoristaa, vaikka se vika on niin lähellä sitä kammoksutaan.