Onko Ihalaiselle tullut hätä käteen,kun ammattiliitot ovat alkaneet menettää otettaan.Vika on siinä,että ne,jotka aiemmin ajoivat työmiehen asiaa,ovat nyt ryhtyneet politiikan tekoon ja he ovat myös alkaneet tavoitella Euroopasta niitä suuripalkkaisempia virkoja.Ei kannata enää haikailla niiden jäsenmaksujen perään.Ne kannetaan niihin yksityisiin eläkekassoihin ja yksityisille ammattiliitoille.
Ihalaisen aika on ohi...
Harmaakarhu.
3182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hesarissa on tämän päivän paperiversiossa juttu ammattiliittoon kuulumisen tärkeydestä suomalaisten keskuudessa.
Suomen Gallupin tutkimusjohtaja Juhani Pehkonen: Palkka- ja työsuhdeturva on tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti tärkein syy kuulua ammattiliittoon. "Tutkimus ei siten vahvista usein esitettyä väitettä, että ansiosidonnainen työttömyysturva olisi pääsyy järjestäytymiselle".
Eli siinä meni saalistajayrittäjien ja heidän perässään räksyttävien rakkikoirien tärkein argumentti: ihmiset eivät muka erota työttömyyskassaa ammattiliitosta. Vieläkin huimempaa ilmenee tuoreesta tutkimuksesta: Vaikka vain 89% suomalaisista pitää ammattiliittoon kuulumista, järjestäytymistä erittäin tai melko tarpeellisena, on prosentti johtajien ja ylempien toimihenkilöiden keskuudessa 95. Tiedot käyvät ilmi palkansaajajärjestöjen SAK:n, STTK:n ja Akavan Suomen Gallupilla teettämässä tutkimuksessa
Korkeat luvut viittaisivat kokemusperäisesti siihen, että SAK on itse laatinut gallupissa esitetyt kysymykset.
Toisaalta on luonnollista, että ammatillista järjestäytymistä sinällänsä kannatetaan. Sehän tarjoaa selkeän neuvottelujärjestelmän, joka toimiessan helpottaa työnantajan asemaa.
Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä mieltä ollaan ammattijärjestöjen politikoinnista, laittomista lakoista ja sekaantumisesta mm. hallituksen veropäätöksiin vaatimalla ne tupo-neuvottelujen osaksi vastoin työnantajapuolen näkemystä.
SAK ja STTK eivät taidakaan yhtyä niin kuin tekivät TT ja PT jotka nyt ovat EK.
Toisaalta sietää kysyä: Mihin työmarkkinoiden keskusjärjestöjä yleensä tarvitaan?
Ay-jäsenmaksujen perintä suoraan palkasta verovapaana, on tietysti sellainen rahasampo, jolla elätetään melkinen joukko työväenjohtajia loisimassa duunarin rahoilla, tekemässä politiikkaa demareiden rinnalla ja rahoittamassa kaikki ddemareiden vaalikampanjat.
Ay-asioissa pitäisi päätöksenteon painopistettä pudottaa keskusjärjestötasolta toimialakohtaisille liitoille, joissa asiat nähdään selkeämmin ja ymmärretään paremmin ja liitoista vielä työpaikkatasolle, koska tilanne saman alan yrityksissä voi olla hyvinkin erilainen eri puolilla maata ja erilaisissa kilpailutilanteissa.
Keskustankin suhtautumisen työmarkkinapolitiikkaan toivoisi heijastavan edes jotain taannoisen työreformin pääasiassa asiallisista asenteista.
Nyt vain näyttää, että Vanhanen on myynyt keskustan politiikan täydellisesti Ihalaiselle, kun Vanhanen tulee Ihalaisen kantaa joka asiassa, vaikka Hallituksen tulisi olla puoliueeton osapuoli, jos se aikoo toimia kolmikannassa keskusjärjstöjen välisissä neuvotteluissa.