kun USA ei julistanut Suomelle sotaa Englannin tavoin. Mutta eihän USA sekaantunut sotaan muutenkaan ennen kuin natsien liittolaiset hyökkäsivät lentokoneineen Pearl Harbouriin. Miten siinä niin pääsi käymään, kun Hitler laski voittavansa sodan, kunhan USA saadaan pidettyä erossa siitä riittävän kauan?
Joku oli suruissaan,
etappiapina
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
USA olisi liittynyt sotaan ennen pitkää. Sikäläiset liikemiehet ja valtionjohtokin ymmärsi, että USA:n talous romahtaisi, mikäli sille jäisi Eurooppaan vain yksi kauppakumppani, joka lisäksi hallitsisi valtaosaa maailman tunnetuista öljyvaroista.
Missä vaiheessa USA olisi osallistunut ilman Japanin hyökkäystä?
USA säästeli viime tinkaan sotavoimiaan ja antoi muiden sotia natseja vastaan.
Tarkkaa ajankohtaa on tietysti vaikea sanoa, mutta arvioidaan, että puolen vuoden sisällä. USA nimittäin valmisteli osallistumistaan maailmansotaan jo Pearl Harbourin aikaan.
Hyvä, että Japani tuli puheeksi. Japanin valloitukset Aasiassahan olisivat merkinneet, että USA:lla olisi ollut silläkin puolella maapalloa vain yksi kauppakumppani. USA oli julistanut Japanin kauppasaartoon jo ennen Pearl Harbouria, mikä oli syynä tuohon japsien iskuun. Kyllä USA oli puolensa valinnut jo ennen tuota iskua.
--->USAhan petti Suomen Talvisodassa mennen tullen vitkutellen ja kieltäytyen asekaupoista eri verukkeiden avulla ja samanaikaisesti möi NL:lle kultaa vastaan kaikkia strategisia tarvikkeita, kuten lentokonebensiiniä, lentokoneen moottoreita, autojen moottoreita, metalleja, yms, ja kaikkia noita käytettiin Suomea vastaan!
Rahtilaivojen virta oli jatkuva USA:sta kohti Vladivostokia.
Suomen ostamat aseet saatiin lopulta välirauhan aikana kuljetettua Suomeen ja osa jäi Norjan satamiin Saksalaisille, jotka tosin korvasivat ne 1940-41 ranskalaisilla sotasaalisaseilla.
Suomella oli ongelmia USA-suhteissaan ainakin välirauhan aikana, koska USA oli tietoinen, että Suomi oli lähestymässä Saksaa. Suurlähettiläs T.M. Kivimäkihän tuomittiin sotasyylliseksi juuri silloin Saksan kanssa käymistään neuvotteluista ja Suomen hallitukselle lähettämistään Saksaa tukevista yksipuolisista tiedoista. USA:n vakoilukoneisto oli kai näistäkin tietoinen.
Suomi pelkkänä pelinappulana milloin minkäkin suurvallan sopimuksissa.
Ja Suomen sotahullut kouhot tekemässä Suur-Suomea Urho Kekkosesta alkaen.
Mannerhein ei laita miekka tuppiin ennenkuin Anus on vappa jne..
Puheiksi jäi kaikki. Ei tullut paraatimarssia Uralille, tuli juoksukilpailu takaisin kotia kohti ja sotakorvaukset maksettavaksi. Kaiken huippuna ja nöyryytyksenä Saksan voimaan vannoneet suomalaisherrain kekkulit pantiin komentamaan Suomen joukot vielä sotimaan suurta auttajaansa vastaan.
Sotahistorioitsijat ovat saaneet noista nöyryytyksistä väännettyä tietenkin suuria sankaritarinoita. Mutta tosiasia se on, että selkään tuli, suuret puheet nieltiin ja Mannerheim lähti Sveitsiin parantelemaan vitutustaan.
Ja entäs Suomen keskitysleirit?Ei ole niin kunniakas Suomen sotahistoria kuin valehdellaan.
Lapin sodassa olleet kertovat erinäisissä kertomuksissaan Suomen joukkojen päälliköiden toimineen jopa niin, että saksalaisia kuljettaneet junat, jotka olisi voitu pysäyttää ja sotilaat vangita, saivat päälliköiden käskystä ja myötätunnosta mennä vapaasti pohjoiseen. Myöhemmin samat saksalaisjoukot olivat suomalaisia vastassa.
Rivimiehet kirosivat katkerasti noiden kertomusten mukaan omien johtajiensa toimintaa, joka johti suomalaisuhreihin.
Kenen puolella nuo johtajat olivat? Olivatko he kelvollisia johtamaan joukkojaan?
Saksalaisiako he suojelivat mieluummin kuin suomalaisia?
Tuo oli alkuvaiheen viisas ratkaisu. Mikäli vain Neuvostoliitto olisi sallinut, saksalaisten olisi annettu poistua Suomen alueelta rauhassa kokonaan, jolloin minkäänlaisia suomalaisten ja saksalaisten välisiä taisteluja ei olisi syntynytkään. Olisi vältytty suomalaisuhreilta, eivätkä saksalaiset olisi polttaneet Lappia. Kaiken huipuksi taisteluitta Lappi olisi ollut tyhjä saksalaisista muutamassa viikossa sen sijaan, että nyt joukkoja oli vuoden 1944 loppuun saakka ( Enontekiössä huhtikuussakin).
Kyllähän Neuvostoliitto tämän tiesi, mutta sen tarkoitus olikin taistelumääräyksellä juuri hidastaa saksalaisten poistumista, jotta Saksa ei pääsisi siirtämään Suomen joukkojaan Keski-Eurooppaan neukkuja vastaan.
Lukemani perusteella saksalaisia päästettiin menemään vapaasti pohjoiseen Tornion maihinnousun jälkeenkin. Silloin kai jo oli selvää jokaiselle, että Suomi kävi jo myöhemmin Lapin sodaksi nimettyä sotaa saksalaisia vastaan. Oli siis törkeääkin törkeämpää toimintaa yksittäisiltä suomalaisupseereilta tehdä omavaltaisia päätöksiä, jotka johtivat suomalaisuhreihin.
Ei siis ollut kyse mistään alkuvaiheen toimista, vaan tilanteesta, jossa käskyt oli annettu ja niiden mukaan olisi suomalaisten upseerien tullut toimia sen sijaan, että he alkoivat joissain yksittäistapauksissa sooloilla omien natsisympatioidensa mukaan.
Wolf H. Halsti kirjoittaa kirjassaan Lapin sodassa vapaasti lainaten.
"Sotilaan tehtävä on toimia kuten käsketään. Jos vihollinen vaihtuu, sotilas toimii silti annettujen käskyjen mukaan".
Halsti siis tyrmää armottomasti omavaltaiset upseerit.
Toinen Halstin mainitsema seikka kirjassaan on tavallaan huvittavakin.
Halsti on sitä mieltä, että sotajoukkoja komentamaan ei sovellu muut kuin korkean sivistystason omaavat, koulutetut henkilöt. Ja ihan suoraan Halsti antaa ymmärtää, että köyhistä ja vaatimattomista olosuhteista ei voi nousta henkilöitä, jotka kykenevät johtamaan suuria joukkoja.
Mitäs Kapi tähän sanoo?