Työpaikallaan usein tympääntynein ilmein liikehtinyt hieman ylipainosta kärsivä mies tunsi töissä huonovointisuutta ja sydänkipua. Martti kertoi siitä työkaverilleen, jota hän usein pompotti ja juoksutti tehtävissä, joita ei itse viitsinyt tehdä. Työkaveri haki lasin vettä ja pyysi Marttia istumaan hetkeksi penkille levähtämään. Martti avasi kravattiaan, joka puristi tuskallisen kovaa kaulasta. Kohtaus meni ohi muutamassa minuutissa ja Martti päätti olla työpäivänsä loppuun asti töissä, vaikka työkaveri Seppo pyysi Marttia lähtemään.
Päivän päätyttyä Martti ajoi vanhalla Samarallaan suoraan kotiin. Vaimo, Tuula, räksytti tuttuun tyyliinsä heti, kun Martti aukaisi ulko-oven. Tuulaa hiersi aikaisemmin päivällä käyty puhelinkeskustelu hänen salaisen chattiystävänsä kanssa, joka halusi jo vakavampaa suhdetta Tuulan kanssa. Martti ei jaksanut noteerata Tuulaa millään tavoin, vaan käveli suoraan olohuoneen sohvalle makaamaan. Tuula jatkoi yhä räksyttämistään ja seurasi Martin perässä olohuoneeseen. Yhtäkkiä Marttia alkoi jälleen puristamaan rinnasta, eikä hän saanut sanotuksi yhtään mitään, vaan vajosi tiedottomaan tilaan. Tuula luuli aluksi Martin pelleilevän ja potkaisi mielenosoituksellisesti Marttia kylkeen. Yhtäkkiä Tuula tajusi Martin todella saaneen kohtauksen, joten hän ryntäsi soittamaan paikalle ambulanssin.
Ambulanssia odotellessa Tuula siirtyi takaisin Martin vierelle, tarttui häntä kädestä ja aneli kyyneleet silmissä, ettei Martti jättäisi häntä. Ambulanssimiesten saavuttua paikalle, mitään ei ollut enää tehtävissä. Tuula vajosi shokkiin, kirkui täysillä ja tarttui Martin kädestä kiinni. Miehet rauhoittelivat Tuulaa ja hän sai jotain rauhoittavaa lääkettä lisäksi. Tuula meni siskonsa luokse yöksi ja taloon laskeutui hiljaisuus.
Martti, tuo kaikkien tuntema vartijamies, oli siis illalla nukkunut ikuiseen uneen. Suruviesti kantautui työpaikalle heti aamusta ja tieto hautajaispäivästäkin oli jo tiedossa. Työpaikalla jokaisella oli vaisu fiilis. Jopa talon juorutäditkin malttoivat hetken aikaa kunnioittaa vainajaa ja pitää päänsä kiinni. Mutta sitäkään iloa ei kauan riittänyt, kun he alkoivat keskenään pohtimaan syitä Martin kuolemalle. Joku ehdotti pahoinpitelyä, toinen taas vierasta naista, jonka mies olisi tappanut hänet. Naiset vaikenivat välittömästi, kun herra Eero Koivula, tuo yrityksen suuri johtaja, astui huoneeseen sisään. "Mitäs täällä taas juorutaan, voisitte naiset edes sen verran kunnioittaa, ettei vainajasta ole kohteliasta juoruilla olemattomilla tarinoilla", Eero räyhäsi. Naiset painoivat katseensa lattiaa kohti ja sopersivat anteeksipyyntöä.
Aamupäivällä Eero mietti, ketkä menisivät talon puolesta Martin hautajaisiin. Tottakai hänen itsensä olisi pitänyt olla paikalla, mutta hän oli juuri sopinut treffit viikonlopuksi rakastajattarensa kanssa, eikä hän voisi millään tuottaa pettymystä kullalleen ilmoittamalla esteestä. Lounastauolla Eero pyysi kaikkia kokoontumaan neuvotteluhuoneen ääreen ja sanoi, että hän on päättänyt talon puolesta lähtevän hautajaisiin kolme henkilöä. Kaikki tuijottivat lamaantuneena johtajaa ja alkoivat selittämään omista kiireistään. Johtajan kasvot punoittivat jo reippaasti ja hän tiuskaisi: "Jos ette osaa päättää osallistujia, niin minä määrään henkilöt ja siitä ei sitten jälkeenpäin keskustella!".
Lopulta henkilökunta sai kolme henkilöä valituksi. Lähtijöitä olisivat Seppo, toinen vartijoista, Marketta, siivooja ja kolmas henkilö Paula, postilähetti. Johtajan omatuntoa kolkutti hieman, koska itse pääsi luistamaan tilanteesta niin helpolla, joten hän lupasi hautajaisiin meneville perjantaina aikaisen kotiinlähdön.
Lauantaiaamu saapui vihdoin ja viimein, noh Sepon mielestä liian pikaisesti, ilma oli hiostavan kuuma kesäpäivä. Sepon vaatteet olivat liian pienet ja puristivat. Housut eivät mahtuneet kunnolla kiinni ja lahkeet olivat liian lyhyet. Paita oli sentään uusi ja tilava, takki taas näytti hänen päällään liian tiukalta nakinkuorelta. Seppo oli liimannut vähäiset otsahiuksensa päälaen yli toiseen laitaan hiusgeelillä. Pää kiilsi hiestä ja geelistä. Seppo seisoi hermostuneena kirkon portailla odotellessaan muita työkavereitaan.
Tuula seisoi tympääntyneenä hänen vieressään musta huntu kasvoillaan. “Olisipa tämä tilanne äkkiä ohi, niin pääsisi iltapäivällä tapaamaan chattirakastaan”. Jengiä alkoi valumaan kirkkoon ja kaikki asettuivat paikoilleen. Raskaat urut soittivat itkuvirsiä ja väki vääntelehti epämukavina penkeissään ja vilkuilivat salaa kellojaan. Lopulta tilaisuus oli ohi ja vainajaa lähdettiin kantamaan kohti lähellä olevaa kärryä. Seppo pyyhki hikeään kasvoiltaan ollessaan yksi kantajista, “Perkele, kun minuakin tällaiseen tehtävään pyydettiin”, Seppo ajatteli.
Kun vainaja oli kärryillä, hänet kuljetettiin hautausmaahan ja avoimen haudan viereen. Tuli hetki, jolloin jokainen hyvästeli Martin. Ensiksi oli vuorossa Tuula-vaimo. Hän lausui ylistäviä sanoja miehestään, kuten mm. Rakas aviomies, joka aina auttoi häntä kaikessa, hoiti kotitehtävät hyvin, Martti oli mies, jota kaikki kunnioittivat.. Mielessään Tuula kuitenkin ajatteli: “Vihdoin minä pääsen tuosta äijänretaleesta eroon. Mokomakin läskimaha, josta ei ole yhtään mihinkään, ei edes seiso ikinä ja esileikkikin on vieras käsite!!!”.
Muutaman lähiomaisen jälkeen tuli Sepon vuoro. Seppo oli miettinyt puhettaan pitkään, mutta eihän hän muistanut sanaakaan siitä, mitä oli aikaisemmin paperille kirjoittanut. Seppo kaiveli hikisin käsin paperilappua taskustaan , mutta eihän sitä sieltä löytynyt. Sepon hengitys kiihtyi ja ääni vapisi: Niin, olemme tulleet tänne saattamaan Markun.. siis tarkoitan Matin.. ei kun Martin viimeiseen lepoon. Seppo seisoi sanattomana haudan edessä, eikä saanut enempää sanottua, mutta mielessään hän ajatteli: “Nyt et sinäkään tollo enää minua pompottele, etkä määrää tekemisiäni. Kaksi vuotta sinä ääliö juoksutit minua mitä typerimmissä tehtävissä sillä välin, kun itse makoilit laiskasti valvomossa lukemassa lehteä ja syömässä niitä sokerisia munkkeja, jotka sotkivat näppäimistöt. Minun piti hakea joka helvetin aamu sitä kahvia sinulle, vaikka en ollut vielä itsellenikään hakenut.”
Marketta ja Paula hiipivät yhdessä haudan viereen itkua vääntäen. Marketta muisteli aikaa, jolloin hänellä ja Martilla oli ollut salainen suhde. Heidän yhteiset salaiset paikat olivat varsinkin siivouskopit, joihin kukaan ei koskaan vahingossakaan sattunut vilkaisemaan. Voi että, kuinka ihanan rietasta aikaa se olikaan, mutta nyt sekin oli loppu. Marketta alkoi itkemään vuolaasti. Paula oli aina vihannut sydämestään Marttia, tuota ylipainoista kömpelystä, joka haisi hielle ja liian voimakkaalle partavedelle. Paulan piti pitää puhe, koska Marketta ei saanut itkultaan mitään sanottua. “Jäämme kaipaamaan sinua, Martti, kovasti töissä. Olit meille jokapäiväinen piristys hauskoine juttuinesi.” Paulaa huvitti koominen tilanne, koska todellisuudessa hän ajatteli Martista juuri päinvastoin.
Lopulta kaikki olivat muistaneet vainajaa ja alkoi kahvitteluhetki. Jokaisella oli kova kiire, eikä ketään kiinnostanut ottaa toista kuppia kahvia. Seppo huomasi kuitenkin Marketan katsovan häntä jotenkin erikoisesti. Marketta kyseli, mitä Seppo mahtaisi tehdä illemmalla. Marketan käsi hivelsi varovaisesti samalla Sepon reittä pitkin. Sepolla alkoi ottamaan eteen, hiki valui entistä voimakkaampana kasvoilta ja hän sopersi, ettei ole mitään suunnitelmia. Marketta pyysi häntä luokseen ja siitä alkoi uusi salainen suhde, joka päättyi jälleen kuolemaan, mutta kenen? ;)
Päivän päätyttyä Martti ajoi vanhalla Samarallaan suoraan kotiin. Vaimo, Tuula, räksytti tuttuun tyyliinsä heti, kun Martti aukaisi ulko-oven. Tuulaa hiersi aikaisemmin päivällä käyty puhelinkeskustelu hänen salaisen chattiystävänsä kanssa, joka halusi jo vakavampaa suhdetta Tuulan kanssa. Martti ei jaksanut noteerata Tuulaa millään tavoin, vaan käveli suoraan olohuoneen sohvalle makaamaan. Tuula jatkoi yhä räksyttämistään ja seurasi Martin perässä olohuoneeseen. Yhtäkkiä Marttia alkoi jälleen puristamaan rinnasta, eikä hän saanut sanotuksi yhtään mitään, vaan vajosi tiedottomaan tilaan. Tuula luuli aluksi Martin pelleilevän ja potkaisi mielenosoituksellisesti Marttia kylkeen. Yhtäkkiä Tuula tajusi Martin todella saaneen kohtauksen, joten hän ryntäsi soittamaan paikalle ambulanssin.
Ambulanssia odotellessa Tuula siirtyi takaisin Martin vierelle, tarttui häntä kädestä ja aneli kyyneleet silmissä, ettei Martti jättäisi häntä. Ambulanssimiesten saavuttua paikalle, mitään ei ollut enää tehtävissä. Tuula vajosi shokkiin, kirkui täysillä ja tarttui Martin kädestä kiinni. Miehet rauhoittelivat Tuulaa ja hän sai jotain rauhoittavaa lääkettä lisäksi. Tuula meni siskonsa luokse yöksi ja taloon laskeutui hiljaisuus.
Martti, tuo kaikkien tuntema vartijamies, oli siis illalla nukkunut ikuiseen uneen. Suruviesti kantautui työpaikalle heti aamusta ja tieto hautajaispäivästäkin oli jo tiedossa. Työpaikalla jokaisella oli vaisu fiilis. Jopa talon juorutäditkin malttoivat hetken aikaa kunnioittaa vainajaa ja pitää päänsä kiinni. Mutta sitäkään iloa ei kauan riittänyt, kun he alkoivat keskenään pohtimaan syitä Martin kuolemalle. Joku ehdotti pahoinpitelyä, toinen taas vierasta naista, jonka mies olisi tappanut hänet. Naiset vaikenivat välittömästi, kun herra Eero Koivula, tuo yrityksen suuri johtaja, astui huoneeseen sisään. "Mitäs täällä taas juorutaan, voisitte naiset edes sen verran kunnioittaa, ettei vainajasta ole kohteliasta juoruilla olemattomilla tarinoilla", Eero räyhäsi. Naiset painoivat katseensa lattiaa kohti ja sopersivat anteeksipyyntöä.
Aamupäivällä Eero mietti, ketkä menisivät talon puolesta Martin hautajaisiin. Tottakai hänen itsensä olisi pitänyt olla paikalla, mutta hän oli juuri sopinut treffit viikonlopuksi rakastajattarensa kanssa, eikä hän voisi millään tuottaa pettymystä kullalleen ilmoittamalla esteestä. Lounastauolla Eero pyysi kaikkia kokoontumaan neuvotteluhuoneen ääreen ja sanoi, että hän on päättänyt talon puolesta lähtevän hautajaisiin kolme henkilöä. Kaikki tuijottivat lamaantuneena johtajaa ja alkoivat selittämään omista kiireistään. Johtajan kasvot punoittivat jo reippaasti ja hän tiuskaisi: "Jos ette osaa päättää osallistujia, niin minä määrään henkilöt ja siitä ei sitten jälkeenpäin keskustella!".
Lopulta henkilökunta sai kolme henkilöä valituksi. Lähtijöitä olisivat Seppo, toinen vartijoista, Marketta, siivooja ja kolmas henkilö Paula, postilähetti. Johtajan omatuntoa kolkutti hieman, koska itse pääsi luistamaan tilanteesta niin helpolla, joten hän lupasi hautajaisiin meneville perjantaina aikaisen kotiinlähdön.
Lauantaiaamu saapui vihdoin ja viimein, noh Sepon mielestä liian pikaisesti, ilma oli hiostavan kuuma kesäpäivä. Sepon vaatteet olivat liian pienet ja puristivat. Housut eivät mahtuneet kunnolla kiinni ja lahkeet olivat liian lyhyet. Paita oli sentään uusi ja tilava, takki taas näytti hänen päällään liian tiukalta nakinkuorelta. Seppo oli liimannut vähäiset otsahiuksensa päälaen yli toiseen laitaan hiusgeelillä. Pää kiilsi hiestä ja geelistä. Seppo seisoi hermostuneena kirkon portailla odotellessaan muita työkavereitaan.
Tuula seisoi tympääntyneenä hänen vieressään musta huntu kasvoillaan. “Olisipa tämä tilanne äkkiä ohi, niin pääsisi iltapäivällä tapaamaan chattirakastaan”. Jengiä alkoi valumaan kirkkoon ja kaikki asettuivat paikoilleen. Raskaat urut soittivat itkuvirsiä ja väki vääntelehti epämukavina penkeissään ja vilkuilivat salaa kellojaan. Lopulta tilaisuus oli ohi ja vainajaa lähdettiin kantamaan kohti lähellä olevaa kärryä. Seppo pyyhki hikeään kasvoiltaan ollessaan yksi kantajista, “Perkele, kun minuakin tällaiseen tehtävään pyydettiin”, Seppo ajatteli.
Kun vainaja oli kärryillä, hänet kuljetettiin hautausmaahan ja avoimen haudan viereen. Tuli hetki, jolloin jokainen hyvästeli Martin. Ensiksi oli vuorossa Tuula-vaimo. Hän lausui ylistäviä sanoja miehestään, kuten mm. Rakas aviomies, joka aina auttoi häntä kaikessa, hoiti kotitehtävät hyvin, Martti oli mies, jota kaikki kunnioittivat.. Mielessään Tuula kuitenkin ajatteli: “Vihdoin minä pääsen tuosta äijänretaleesta eroon. Mokomakin läskimaha, josta ei ole yhtään mihinkään, ei edes seiso ikinä ja esileikkikin on vieras käsite!!!”.
Muutaman lähiomaisen jälkeen tuli Sepon vuoro. Seppo oli miettinyt puhettaan pitkään, mutta eihän hän muistanut sanaakaan siitä, mitä oli aikaisemmin paperille kirjoittanut. Seppo kaiveli hikisin käsin paperilappua taskustaan , mutta eihän sitä sieltä löytynyt. Sepon hengitys kiihtyi ja ääni vapisi: Niin, olemme tulleet tänne saattamaan Markun.. siis tarkoitan Matin.. ei kun Martin viimeiseen lepoon. Seppo seisoi sanattomana haudan edessä, eikä saanut enempää sanottua, mutta mielessään hän ajatteli: “Nyt et sinäkään tollo enää minua pompottele, etkä määrää tekemisiäni. Kaksi vuotta sinä ääliö juoksutit minua mitä typerimmissä tehtävissä sillä välin, kun itse makoilit laiskasti valvomossa lukemassa lehteä ja syömässä niitä sokerisia munkkeja, jotka sotkivat näppäimistöt. Minun piti hakea joka helvetin aamu sitä kahvia sinulle, vaikka en ollut vielä itsellenikään hakenut.”
Marketta ja Paula hiipivät yhdessä haudan viereen itkua vääntäen. Marketta muisteli aikaa, jolloin hänellä ja Martilla oli ollut salainen suhde. Heidän yhteiset salaiset paikat olivat varsinkin siivouskopit, joihin kukaan ei koskaan vahingossakaan sattunut vilkaisemaan. Voi että, kuinka ihanan rietasta aikaa se olikaan, mutta nyt sekin oli loppu. Marketta alkoi itkemään vuolaasti. Paula oli aina vihannut sydämestään Marttia, tuota ylipainoista kömpelystä, joka haisi hielle ja liian voimakkaalle partavedelle. Paulan piti pitää puhe, koska Marketta ei saanut itkultaan mitään sanottua. “Jäämme kaipaamaan sinua, Martti, kovasti töissä. Olit meille jokapäiväinen piristys hauskoine juttuinesi.” Paulaa huvitti koominen tilanne, koska todellisuudessa hän ajatteli Martista juuri päinvastoin.
Lopulta kaikki olivat muistaneet vainajaa ja alkoi kahvitteluhetki. Jokaisella oli kova kiire, eikä ketään kiinnostanut ottaa toista kuppia kahvia. Seppo huomasi kuitenkin Marketan katsovan häntä jotenkin erikoisesti. Marketta kyseli, mitä Seppo mahtaisi tehdä illemmalla. Marketan käsi hivelsi varovaisesti samalla Sepon reittä pitkin. Sepolla alkoi ottamaan eteen, hiki valui entistä voimakkaampana kasvoilta ja hän sopersi, ettei ole mitään suunnitelmia. Marketta pyysi häntä luokseen ja siitä alkoi uusi salainen suhde, joka päättyi jälleen kuolemaan, mutta kenen? ;)
Vastaukset 44
Vanhimmat
En olisi ikinä uskonut että sinäkin osaat kirjoittaa tarinoita
Olen positiivisesti yllättynyt
en yllättynyt ollenkaan! Tää oli hyvä juttu, pistää miettimään mitähän omissa hautajaisissa sanotaan, huh huh
eipä multa kukaan ole koskaan odottanutkaan yhtään mitään ja päätin aikani kuluksi kirjoittaa kerrankin jotain muuta, ku aina nuita samoja juttuja.. tosin ei välttämättä kukaan enää odota jatkossakaan tämän jälkeen yhtään mitään, mutta sehän on niiden murhe, eikä suinkaan minun.. :D
Nöyryys paistaa sinusta kauaksi.
Älä ole todellakaan niin vaatimaton
omasta kirjoituskyvystäsi. Sinussahan
on selkeästi ainesta enemmänkin. Veikkaan
ettei tämä tarinasi jää viimeiseksi.
Kyllä maailmaan kirjoituksia lisää sopii.
Kiitos tästäkin.
tuo oli kyllä hyvä juttu:D
itse oli muutama vuosi sitten tekopyhillä syntymäpäivillä:)
kiusallisen koominen tilanne, huh.
onneksi ei tarvinnut puhetta pitää, mutta nolotti toisten puolesta:)
sähän voisit kertoa kans niistä synttäreistä.. *innostuu* :D
joku päivä:)
totuutta tosin pitäisi muokata, tiedä vaikka joku vieraista haahuilisi täälläkin:D
inspis on nyt totaalisen hukassa.
palailen tässä pikkuhiljaa päiväjärjestykseen.
ei passaa liian tarkkaan kertoa, vaan vähän muokkailee.. olishan se tosiaan aika paha, jos tunnistettais.. :D
kirjoita sitten, kun inspis löytyy..
Oli hauska tarina, muutit tällä täysin käsityksen itsestäsi. En olisi ikinä uskonut sinusta tälläistä verbaalista lahjakkuutta.
Todella tekopyhät hautajaiset. Olit
osannut hyvin kuvailla tapahtumia ja
tuntemuksia hautajaisten edetessä.
Harvoin sitä tulee ajatelleeksi sitä
mitä läheiset tai tutut todellisuudessa
ajattelevat tuossa tilanteessa.
mulla ei niistä tilanteista ole kovinkaan paljon kokemusta ja voin kyllä kertoa, että ei todellakaan tule mitään tuollaista mieleen..
Tuo tuulan tekemä potku oli kyllä aika paha,,,sain siitä makeat naurut,,,hitto,,,kaikkea sitä osuukin silmiin
ajattelin hieman värittää tilannetta.. :P
Vihdoinkin sinäkin saaat kunnon jutun aikaiseksi, kun sinut tuntien on tottunut niihin lyhyisiin lakonisiin kommentteihin
10 pistettä ja papukaijamerkki!
Nyt tuli nimimerkki oikeaan kohtaan
ne olikin ensimmäiset pisteet, mitä olen koskaan mistään saanut.. :D
Juttu ei alunperinkään kiinnostanut sitten tipan vertaa, mutta varmaan joku tykkäs. Kurjuuden ja hautajaisten ylistystä aliriman ylityksineen niin moneen kertaan nähtyine toistoine tekonäppärine hahmoineen.
Mielestäni yks huonoimmista jutuista täällä, mutta verrattuna chat-keskustelupalstan -juttuihin niin ihan hyvä.
Hienoa Zeireeni, hienoa, että yritit =)
outoa, että juttu ei alunperinkään sinua kiinnostanut tipan vertaa, mutta kuitenkin syöksyit onnessani lukemaan tämänkin tarinani, josta selkeästi pidit, kun halusit sitä kommentoida.. :)
aijon jatkossakin yrittää, ole huoleti, tiedän, että rakastat kirjoittamisiani yli kaiken, olenhan mielestäsi niin suloinen.. :)
p.s. sinun aikasi näyttikin eilen menevän täysin osallistuessasi ensin haukkumaasi stonen ja kadunmiehen naurettavaan tappeluun, jossa sitten kuitenkin riehuit itsekin koko illan alentuen itse samalle säälittävälle tasolle.. :P
...sinä Romulus LukiLuki...ei noin saa sanoa...hyi hyi...!
*etsii koivuniemenherran ja pläjäyttää muutaman kerran takamuksille...siittäs sait* :)
Asiasta toiseen...ei ole sitä sexyä nikkiä vielä näkynyt.:DD
sinä sitä hyssyttelet, antaa toverin nyt kiukutella rauhassa.. ;)
täytyyhän sitä tsempata hieman, jottei olis niin ihmeen auvoista se olo siellä kirjoittajallakaan. Mukavaa luettavaa juttus oli, mutta minua ei nyt sattumalta niin kauheasti huvita nuo suomalaiskansalliset masentuneisuuden ylistykset.
*hymy*
yritin käyttää vähän ystävällisempää nimitystä kiukuttelijasta.. ;)
kiitos tsempeistä, joita et antanut.. sinua ei huvita, eikä sinua kiinnosta, sinä et välitä.. jne.. mutta aina olet kuitenkin kommentoimassa.. hihii.. ole edes joskus kunnon mies, äläkä valita niinkuin vanhat marttakerhon akat.. :)
kiva ylläri sulta. Kirjoitat sujuvasti ja tarinaasi on helppo eläytyä. Juuri tekopyhyydestä johtuen haluaisinkin itse kunnon irlantilaiset hautajaiset; pullo Jamesonia pöytään mukavaa yhdessäoloa.
Eikun hyvät viikonloput sulle, Zeikku ja kirjoita ihmeessä lisää meidän iloksemme...
kiva, jos tykkäsit.. :)
Aamukahvi meinasi yskäkohtauksen ansiosta siirtyä nielusta näytölle... siis.. Zeireeni on kirjoittanut tarinan..! =)
Pari kommenttia jutusta, jotka mieleen tulivat:
Ihan ensiksi.. Hienoa, että uskalsit! Juttuja ja tarinoita kuka vain kommentoi, kertoo vain mielipiteensä ja siinä se. Mutta tarinan (tai avauksen ylipäätään) kirjoittaminen ei useimmilta tuosta vain käy. *nostaa olematonta hattuaan* =)
Lukiessani huomasin, että tunnuit tietävän mistä kirjoitit. Tarkoitan, että asiat etenivät jouhevasti, loogisesti..=)
Koita tiivistää. Itse en ole kirjoittamista opiskellut tms, mutta mielestäni yleensä on parempi, mitä lyhyemmin tilanteen/tunnelman jne pystyy kuvaamaan.
Olet itsetuntoinen ja uskalias neitonen (profiilisi kuvineen sen todistaa ;)), jatka vaan juttujen kirjoittelua.. tai.. kauemmin olet varmaan kirjoitellut kuin minä, mutta kuitenkin!
Yksi asia, minkä koen tärkeäksi on se, että kommentoidaan, oli hyvää tai huonoa. Etenkin tuolla chat-palstalla tuntuu toisinaan, että kehujen antaminen on noloa, kielteisyys ok..=) Toivoisin, että oli palaute mitä vain, niin ihmiset sitä antaisivat.
Jos lukija on samaa mieltä tarinan/avauksen kanssa, niin kovin usein jää se myönteinen kommentti sanomatta ja se on sääli, sillä niiden voimalla sitä ihmiset jaksavat kirjoitella.
Katso nyt, mitä sait aikaan.. Kahvi kylmettyi tässä sanaillessa.. Viikonloppuja, Phoebe..;)
tiivistää? hmm.. ok.. :)
tuo versio oli kirjoitettu yhteenmenoon ja luettuani sen muutamaan kertaan läpi, lyhensin sitä jo vähäsen, ilmeisesti olisi pitänyt vieläkin enemmän tiivistää..
kiitos vinkeistä kuitenkin, jos sorrun jatkossa tekemään juttuja, niin pidän mielessä arvokkaat neuvosi, kiitos.. :) *otettu*
...kieltä ja hyviä henkilökuvauksia. Sujuvaa tekstiä. Mainio tarina. Loppu saikin ajattelmaan ja ...jäi pohtimaan jatkoa.
Mainiosti kuvailtu tarina ja loppu inspiroi varmasti jatkamaan tarinaa myöhemmässä vaiheessa, kun se jätettiin ikään kuin kesken.
voi olla mahdollisesti luvassa, ehkä joskus.. :)
...Zeikku mielenkiintoisesta ja todella hyvästä tarinasta. :)
Sitä jää väkisin miettimään mitähän mahtavat meikäläisen haudalla ajatella..."siinä se Kylli-tädin kutalekkin nyt satuja kastemadoille vääntää"...:DD
kiitos kiitoksista.. :)
tuo oli tehty silleen vähän niinkus 'ekstempporee' -meiningillä.. :D
Aluksi, erinomaisesti kuvattu aihe: "Tekopyhät hautajaiset"
Kaikki se mikä kerronnasta ja tarinan kulusta on jo muiden sanoin kehuttu voin vain yhtyä näkemyksiinne.
Aihe itsessään ja noin realistinen kerronta sai minut vain voimaan todella pahoin, harvoin, tuskin koskaan olen odottanut viimeisä riviä siksi että haluan päästä tekstistä eroon.
Aiheena tämä "Tekopyhät hautajaiset" on minusta oman näkemykseni kanssa niin rajussa ristiriidassa, siksi että olen oppinut olemaan puhumatta pahaa vainajasta, olipa hän elämänsä aikana tehnyt liki mitä hyvänsä, kuoleman hetkellä kuitenkin olkoon hänen syntinsä sovitetut.
olet oikeassa, että vainajaa ei todellakaan sovi solvata tuollaisissa tilanteissa, no ei kyllä missään muissakaan tilanteissa..
tämä nyt sattui olemaan vaan täysin fiktiivinen (meniköhän sana oikein) tarina, jonka aiheen sain eilen toiselta palstalta.. :)
toivottavasti selviät kuitenkin siitä pahoinvoinnistasi, pyydän anteeksi aiheuttamaani mielipahaa sinulta sekä muilta, jotka tämän loukkaavana kokivat..
..Ei se tietenkään loukannut minua, minusta vain tuntui pahalta tuo koko kuvio.
Tiedän että noin se varmaan joidenkin kohdalla menee, mutta tuo realistisen dokumentin tekeminen kaverin kuoleman jälkeen hänen itsensä umpikujaan ajamastaan elämästä ei ole kuitenkaan sellainen tarina josta haluaisin tietää..
Kirjoitit tuon liian hyvin, siksi siihen oli helppo eläytyä!
tarina ole silloin aika onnistunut, jos siihen pystyy eläytymään kirjoituksen edetessä? :)
noo, mutta tuskin jatkossa ihan tällaista aihetta otan, vaikka saattaisinkin jatkoa kirjoittaa.. kait..
.onnistunut oli! ja erittäin hyvin, mutta plz. Ole kiltti ja jätä aihe rauhaan.
Kirjoittelet sitten joskus minun hautajaisista, reportaasin tänne, surukulkuetta voit sitten liioitella muutamalla sadalla metrillä ja sinä saat käyttää sitten douping aineita siellä, eli sipulia hierot reippaasti silmiin niin tulee aito fiilis valokuviin, mutta älä kuvaa sitä kohtaa jossa arkkuni heitetään kolmesti ilmaan "Eläköön" huutojen kera;D
no mä jätän aiheen rauhaan.. joku muu saa kirjoittaa sitten sinusta, minä en nimittäin pysty..
Aihe sopii vain fiktiiviseen, eikä oikeaan henkilöön
....tästä sainkin todella makeat naurut....*purskahtaa nauruun*
Vaikka aihe ei henk.koht. kolahtanut tai viehättänyt millään tavoin, olit kuitenkin kirjoittanut sen niin hienosti , että siihen pystyi eläytymään täysillä !
nyt ei varmaankaan kovin monen mielestä (varmaan 99%) ole mikään hyvä tai moraalisesti oikein.. ja jotkut sitä tuntuvat tosissaan paheksuvan, mutta avauksen pystyy jättämään lukematta jo pelkän otsikon perusteella, mikä kertoo, mistä on kyse.. :)
nainenhan kirjoitti tosta noin vaan hyvän jutun.Mikset aiemmin ole kirjoittanut tällaista, lahjakkuuttahan löytyy.Kirjoita ihmeessä lisää vaikkas mulle rakkaustarina=))
Minullekkin kelpaisi rakkaustarina
vai rakkaustarinaa.. :D