Nimimerkin "Sisar länsirannikolta"
Elonkorjuu oli alkanut. Kaikki sato maan hedelmistä oli kypsynyt valmiiksi. Se
oli tippumaisillaan, kuin sanoen: korjatkaa meidät talteen. Niin kauaksi, kuin
silmillä näki, oli satoa vasemmalla ja oikealla. Se levittäytyi laajalti
silmieni eteen.
Suuria, raskaita meloneja tuotiin kärryillä meitä vastaan. Oli työn meininkiä,
kun ihmiset siirsivät kypsää satoa talteen.
Toiset työntekijät olivat jo lähteneet pois. Meitä jäi vielä muutama pellolle.
Kokosimme rippeitä. Kello kävi, ja näytti siltä, että osa sadosta jää
korjaamatta. Aikaa oli vain vähän jäljellä, kohta se loppuu. Katson kelloa,
enää 2 minuuttia, nyt pitää lähteä tai muuten myöhästymme.
Puolisydäminen mies, joka oli sanan kuullut, mutta ei ollut tehnyt ratkaisua
Jeesuksen puoleen, vitsaili meille viimeisille: "Ette kai usko, että nyt on
kysymys tempauksesta?" Hän jatkoi vitsaillen: "Te jäitte jäljelle, tempaus
tapahtui jo! Älkää ottako noin vakavasti!"
Me tiesimme, että olimme olleet satoa korjaamassa, meitä odotettiin vielä. Emme
välittäneet maailman huudoista. Uskoimme sisimmässämme, että nyt on tosi
kysymyksessä.
Viime hetkellä saavuimme määränpäähän, kokoontumispaikkaan. Kun saavuimme
pellolta asemalle, se muuttui lentokentän kiitoradaksi. Evakuointi oli
loppumaisillaan. Samassa lentokapteenit ottivat meidät vastaan, lähtö tapahtuu
pian.
Kiitorata oli vapaana koneen nousua varten. Radalla ei ollut mitään esteitä.
Viimeisiä työntekijöitä odotettiin evakkokoneeseen, joka nousi yläilmoihin.
Elonkorjuu oli alkanut. Kaikki sato maan hedelmistä oli kypsynyt valmiiksi. Se
oli tippumaisillaan, kuin sanoen: korjatkaa meidät talteen. Niin kauaksi, kuin
silmillä näki, oli satoa vasemmalla ja oikealla. Se levittäytyi laajalti
silmieni eteen.
Suuria, raskaita meloneja tuotiin kärryillä meitä vastaan. Oli työn meininkiä,
kun ihmiset siirsivät kypsää satoa talteen.
Toiset työntekijät olivat jo lähteneet pois. Meitä jäi vielä muutama pellolle.
Kokosimme rippeitä. Kello kävi, ja näytti siltä, että osa sadosta jää
korjaamatta. Aikaa oli vain vähän jäljellä, kohta se loppuu. Katson kelloa,
enää 2 minuuttia, nyt pitää lähteä tai muuten myöhästymme.
Puolisydäminen mies, joka oli sanan kuullut, mutta ei ollut tehnyt ratkaisua
Jeesuksen puoleen, vitsaili meille viimeisille: "Ette kai usko, että nyt on
kysymys tempauksesta?" Hän jatkoi vitsaillen: "Te jäitte jäljelle, tempaus
tapahtui jo! Älkää ottako noin vakavasti!"
Me tiesimme, että olimme olleet satoa korjaamassa, meitä odotettiin vielä. Emme
välittäneet maailman huudoista. Uskoimme sisimmässämme, että nyt on tosi
kysymyksessä.
Viime hetkellä saavuimme määränpäähän, kokoontumispaikkaan. Kun saavuimme
pellolta asemalle, se muuttui lentokentän kiitoradaksi. Evakuointi oli
loppumaisillaan. Samassa lentokapteenit ottivat meidät vastaan, lähtö tapahtuu
pian.
Kiitorata oli vapaana koneen nousua varten. Radalla ei ollut mitään esteitä.
Viimeisiä työntekijöitä odotettiin evakkokoneeseen, joka nousi yläilmoihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vieläkös tää oppi, että pittää olla kokoontuneena tiettyyn paikkaan, jotta tempausvempaus onnistuu, on hengis.
Luulin että se kuoli silloin kun se yks lahko kokkoontui oottaan tempausta Inarinjärvenjäälle.
Tuli vilu,kylmä ja huurtui parta mutta tempausta ei kuulunut. Pikku hiljaa hipsivät siitä sitten kotiinsa kukin yksitellen...
Näyttää siltä että sulle on turha yrittää selittää että kyseessä on symboolinen vertauskuva, eikä kokoontuminen tapahdu mihinkään "tiettyyn paikkaan" vaan henkisellä tasolla. Vähän samalla tavalla kuin meidät kootaan maan neljältä kulmalta, noh maa on jokseenkin kulmaton, joten... = kts ei ymmärrä.