Juuri näinä aikoina voi olla hyvä palauttaa mieleen erilaisten valtioiden ideolgisia näkemyseroja. Ensimmäisenä tulee mieleen tässä kohdin Venäjä, josta on hyvä lähteä liikkeelle. Eikä tässä kohdin tarvita edes omaa ajattelua, sillä presidenttimme Mauno Koivisto ajatteli asian oikein hyvin puolestamme kirjassaan Venäjän idea jo toistakymmentä vuotta sitten.
Koivisto pelkistää Venäjän idean kolmeen asiaa. Tavoitellaan hyvää maata, missä on luonnonrikkauksia, puolustetaan omaa ortodoksista uskontoa ja yhdistetään slaavilaisia kansoja. Kaikki nämä asista alkavat näkyä taas yhä selvemmin Venäjän politiikassa. Sellainen idean täytäntöönpano edellyttää vahvaa johtajaa ja kurinalaista tavoitteellisuutta. Venäjä on palannut uskonnolliseen konservatiivisuuteensa ja näkee slaavilaiset kansat uutena Euraasian liiton pohjana. Hyvän maan tavoiteleminen on yhteistä imperialistisille suurvalloille. Venäläinen idea on äiti Venäjä, joka näkee asukkaansa sitä palvelevina kansalaisina. Isänmaa on suurempi asia kuin sillä asuva kansa, joka uudistuu aina syntymän ja kuoleman kautta. Tämä on melko lailla muurahaiskekomainen filosofia. Ei Venäjä tässä yksin ole, kaikille suurvalloille tällainen ideologia on enemmän tai vähemmän yhteinen.
Sen vastapooli, toisenlainen ja sille melko lailla täysin vastakkainen idea on pohjoismainen hyvinvointivaltio sekä demokratian, oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien korostaminen. Tässä mallissa valtion tehtävä on tukea ja palvella ihmisten taloudellisia tarpeita sekä edistää ihmisten maanpäällistä onnellisuutta. Tällainen idea on vähemmän uskonnollinen eli hyvinkin maallinen eikä siten luota siihen, että epäoikeudenmukaisuudet korjataan joskus sitten tuonpuoleisessa elämässä. Tässä mallissa kansa ei ole valtiota varten vaan valtion legitimiteetti perustuu vain kansalaistensa palvelemiseen. Tällainen elämä mahdollistaa dynaamiset muutokset, koska ne ovat lähtöisin ihmisten tarpeista eivätkä kiveen hakatuista kansakunnan tavoitteista. Muurahaiset ovat individualisteja, joiden elämä on sinänsä on tärkeää eikä perustu siihen, että rakennetaan hyvin puolustettavissa oleva keko.
Venäjälläkin kehitys oli jo vähän kulkemassa individualistiseen suuntaan. Taloudellinen hyvinvointi ja maanpäällinen onni alkoivat houkutella venäläisiäkin. Putinin hallinto on kuri ja järjestys linjallaan pyrkinyt siirtämään kehitystä taas taaksepäin niin, että ihmiset ymmärtäisivät olevansa olemassa vain Venäjää varten. Suomeen ostosmatkoille tulevat, Lontooseen lapsensa opiskelemaan panevat tai Pussy Rioitin kaltaiset nuoret naiset eivät vastaa laisinkaan sitä kuvaa, mitä Putin haluaa Venäjästä luoda. He edustavat huonosti Koiviston maalailemaa kuvaa Venäjän ideasta.
Sukua Venäjän idealla on haaveet arabimaiden liitosta, mitä yhdistäisi sukulaiskansalaisuus ja yhteinen uskonto. Niillekin länsimainen yksilön arvoa korostava hapatus on suurta syntiä. Myös Putin puhuu länsimaiden moraalisesta rappiosta. Uskonnot ovat Venäjän idean tapaisia ideologioita, jotka näkevät jäsenensä vain yhteisen palapelin osana ja kaikkien tulee noudattaa tuyon palapelin sääntöjä riippumatta siitä, kuinka kuvitteellisia tai absurdeja ne ovat. Uskonnot ja valtiojohtoiset ideolgiat pitävät yksityistä ihmistä idioottina, jonka voi palauttaa edes jonkinlaisen arvon ja kunnian sillä, että palvelee kansaansa ja uskontoaan. Juuri tämän vuoksi ei pidä oudoksua sitä, että venäläisessäkin retoriikassa toistuvat koko ajan sanat häpeä ja kunnia. Ne ovat sanoja, jotka kuuluvat kansoille ja uskonnoille, jotka eivät perusta näkemyksiään järkeen vaan pelkästään tunteisiin ja uskomuksiin. Sen vuoksi totalitarismissa yleensä eliminoidaan aina ensin älymystö.
Koivisto pelkistää Venäjän idean kolmeen asiaa. Tavoitellaan hyvää maata, missä on luonnonrikkauksia, puolustetaan omaa ortodoksista uskontoa ja yhdistetään slaavilaisia kansoja. Kaikki nämä asista alkavat näkyä taas yhä selvemmin Venäjän politiikassa. Sellainen idean täytäntöönpano edellyttää vahvaa johtajaa ja kurinalaista tavoitteellisuutta. Venäjä on palannut uskonnolliseen konservatiivisuuteensa ja näkee slaavilaiset kansat uutena Euraasian liiton pohjana. Hyvän maan tavoiteleminen on yhteistä imperialistisille suurvalloille. Venäläinen idea on äiti Venäjä, joka näkee asukkaansa sitä palvelevina kansalaisina. Isänmaa on suurempi asia kuin sillä asuva kansa, joka uudistuu aina syntymän ja kuoleman kautta. Tämä on melko lailla muurahaiskekomainen filosofia. Ei Venäjä tässä yksin ole, kaikille suurvalloille tällainen ideologia on enemmän tai vähemmän yhteinen.
Sen vastapooli, toisenlainen ja sille melko lailla täysin vastakkainen idea on pohjoismainen hyvinvointivaltio sekä demokratian, oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien korostaminen. Tässä mallissa valtion tehtävä on tukea ja palvella ihmisten taloudellisia tarpeita sekä edistää ihmisten maanpäällistä onnellisuutta. Tällainen idea on vähemmän uskonnollinen eli hyvinkin maallinen eikä siten luota siihen, että epäoikeudenmukaisuudet korjataan joskus sitten tuonpuoleisessa elämässä. Tässä mallissa kansa ei ole valtiota varten vaan valtion legitimiteetti perustuu vain kansalaistensa palvelemiseen. Tällainen elämä mahdollistaa dynaamiset muutokset, koska ne ovat lähtöisin ihmisten tarpeista eivätkä kiveen hakatuista kansakunnan tavoitteista. Muurahaiset ovat individualisteja, joiden elämä on sinänsä on tärkeää eikä perustu siihen, että rakennetaan hyvin puolustettavissa oleva keko.
Venäjälläkin kehitys oli jo vähän kulkemassa individualistiseen suuntaan. Taloudellinen hyvinvointi ja maanpäällinen onni alkoivat houkutella venäläisiäkin. Putinin hallinto on kuri ja järjestys linjallaan pyrkinyt siirtämään kehitystä taas taaksepäin niin, että ihmiset ymmärtäisivät olevansa olemassa vain Venäjää varten. Suomeen ostosmatkoille tulevat, Lontooseen lapsensa opiskelemaan panevat tai Pussy Rioitin kaltaiset nuoret naiset eivät vastaa laisinkaan sitä kuvaa, mitä Putin haluaa Venäjästä luoda. He edustavat huonosti Koiviston maalailemaa kuvaa Venäjän ideasta.
Sukua Venäjän idealla on haaveet arabimaiden liitosta, mitä yhdistäisi sukulaiskansalaisuus ja yhteinen uskonto. Niillekin länsimainen yksilön arvoa korostava hapatus on suurta syntiä. Myös Putin puhuu länsimaiden moraalisesta rappiosta. Uskonnot ovat Venäjän idean tapaisia ideologioita, jotka näkevät jäsenensä vain yhteisen palapelin osana ja kaikkien tulee noudattaa tuyon palapelin sääntöjä riippumatta siitä, kuinka kuvitteellisia tai absurdeja ne ovat. Uskonnot ja valtiojohtoiset ideolgiat pitävät yksityistä ihmistä idioottina, jonka voi palauttaa edes jonkinlaisen arvon ja kunnian sillä, että palvelee kansaansa ja uskontoaan. Juuri tämän vuoksi ei pidä oudoksua sitä, että venäläisessäkin retoriikassa toistuvat koko ajan sanat häpeä ja kunnia. Ne ovat sanoja, jotka kuuluvat kansoille ja uskonnoille, jotka eivät perusta näkemyksiään järkeen vaan pelkästään tunteisiin ja uskomuksiin. Sen vuoksi totalitarismissa yleensä eliminoidaan aina ensin älymystö.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.