Martti Lutherin Olaus Svebiliuksen katekismuksesta (Länsi-Suomen Rukoilevaisten vuonna 1998 painattama)
s. 15
Ensimmäinen rukous
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Mitä se on?
Vastaus: Jumalan nimi on kyllä itsestänsä pyhä, mutta me rukoilemme tässä rukouksessa, että se meiltäkin pyhitettäisiin.
Kuinka ja koska se tapahtuu?
Vastaus: Koska Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan, ja me sen mukaan, niin kuin Jumalan lasten tulee, jumalisesti elämme, siihen auta meitä, rakas taivaallinen Isä! Mutta joka toisin opettaa ja elää, kuin Jumalan sana neuvoo, se häväisee meidän seassamme Jumalan nimen, siitä varjele meitä, taivaallinen Isä!
s. 152
Ensimmäinen rukous
17. Kuinka me pyhitämme Jumalan nimen?
Vastaus: Koska me oikein tunnemme, kiitämme ja ylistämme Jumalaa, Hänen sanaansa kuulemme, ja sen mukaan asetamme meidän elämämme, niin me pyhitämme Jumalan nimen.
-1.Piet. 3:15. Pyhittäkäät Herra Jumala teidän sydämissänne.
-Matt. 5:16. Valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
18. Mistä pahasta me rukoilemme Jumalaa varjelemaan meitä?
Vastaus: Väärästä eriseuraisesta opista, niin myös syntisestä ja pahentavaisesta elämästä, jonka kautta Jumalan nimi tulee häväistyksi.
Matt.15:9. Turheen he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
Room.2:23. Sinä kerskaat itseäsi laista ja häväiset Jumalaa lain ylitsekäymisellä.
s. 15
Ensimmäinen rukous
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Mitä se on?
Vastaus: Jumalan nimi on kyllä itsestänsä pyhä, mutta me rukoilemme tässä rukouksessa, että se meiltäkin pyhitettäisiin.
Kuinka ja koska se tapahtuu?
Vastaus: Koska Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan, ja me sen mukaan, niin kuin Jumalan lasten tulee, jumalisesti elämme, siihen auta meitä, rakas taivaallinen Isä! Mutta joka toisin opettaa ja elää, kuin Jumalan sana neuvoo, se häväisee meidän seassamme Jumalan nimen, siitä varjele meitä, taivaallinen Isä!
s. 152
Ensimmäinen rukous
17. Kuinka me pyhitämme Jumalan nimen?
Vastaus: Koska me oikein tunnemme, kiitämme ja ylistämme Jumalaa, Hänen sanaansa kuulemme, ja sen mukaan asetamme meidän elämämme, niin me pyhitämme Jumalan nimen.
-1.Piet. 3:15. Pyhittäkäät Herra Jumala teidän sydämissänne.
-Matt. 5:16. Valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
18. Mistä pahasta me rukoilemme Jumalaa varjelemaan meitä?
Vastaus: Väärästä eriseuraisesta opista, niin myös syntisestä ja pahentavaisesta elämästä, jonka kautta Jumalan nimi tulee häväistyksi.
Matt.15:9. Turheen he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
Room.2:23. Sinä kerskaat itseäsi laista ja häväiset Jumalaa lain ylitsekäymisellä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
luemme Katekismusta joka on kirkolliskokouksessa hyväksytty vuonna 1999.
Onhan niitä olemassa kaikenlaisia koraaneita, ne eivät vaan ole Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon kristinoppia.
Julistatko siis kaikki edelliset luterilaiset sukupolvet harhaoppisiksi? (Otit jopa koraanin vertailukohteeksi.)
Miten luterilainen oppi olisi näin yhtäkkiä muuttunut niin paljon, että kaikki aikaisemmat sukupolvet tulisi julistaa harhaoppisiksi?
Mikä on teidän uuden ilmoituksen lähteenne / mihin tämä tieto perustuu, kun julistatte saaneenne jotakin uutta tietoa Jumalasta ( vai mistä on kyse?), joka teidän mielestänne ilmeisesti sitten jopa muuttaisi aikaisempia käsityksiämme Jumalasta.
Tuollainen on harhaoppia.
Vanhemmat katekismukset ovat paljon luotettavampia kuin tämä uusi ev.lut kirkon katekismus.
Ev.lut kirkon viralliset tunnustuskirjat ovat edelleen ne 1500-luvulla tehdyt kirjat (?). Niissä on mukana Vähä- ja Iso katekismus (?). (Ainakin pöydälläni olevassa Tunnustuskirjat-teoksessa myös nuo ovat mukana. Myös netissä ne ovat.)
Eikö virallisesti vielä tunnusteta ev.lut kirkossa, että Raamattuun ja Tunnustuskirjoihin sitoudutaan?
Tosin todelliset puheet ja käytäntö ovat ristiriidassa noiden virallisten tunnustusten kanssa. Niitä voidaan sanoa jopa suurimmaksi ongelmaksi kirkossa, jotka sitoutuvat Raamatun sanaan ja Tunnustuskirjoihin.
Yhtäaikaa velvoitetaan esim. pappislupauskessa sitoutumaan Raamattuun ja tunnustuskirjoihin, mutta samaan aikaan julistetaan että sellaiset henkilöt ovat suurin ongelma kirkossamme (?).
nyt sattuu sisältymään Lutheruksen Iso- ja vähä Katekismukseen.
Itse olen Katekismukseni alunperin oppinut kirkolliskokouksen 1923 hyväksymästä versiosta. Sisällöllistä eroa nykyisen ja tuon edelleen pöydälläni olevan 1942 painetun vanhemman Katekismuksen välillä en näe. Esitys tapa toki on kielellisesti muuttunut.
Toki voimme ja meidän pitääkin tutustua muuhunkin uskonnolliseen kirjallisuuteen. Tulee kuitenkin muistaa etteivät ne ole luterilaisen kirkkomme oppia eikä niitä sellaisena tule esittää.
koskevaa aineistoa jota nykyinenkin katekismuksemme uusinkin painos sisällöllisesti noudattelee varsin tarkasti.
"LUTHERIN KATEKISMUKSET
Lutherin katekismukset ovat ajallisesti varhaisempia kuin edellä käsitellyt luterilaiset tunnustuskirjat. Koska ne saivat tunnustuskirjojen aseman vasta myöhemmin, ne otetaan tässä käsiteltäväksi vasta niiden jälkeen. Tämä vastaa myös niiden paikkaa tunnustuskirjojen kokoelmassa.
Sana "katekismus" tarkoitti vanhan kirkon aikana suullisesti annettavaa kasteopetusta ja sitten sen opetussisältöä. Keskiajalla kansalle annettavaan opetussisältöön kuului uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja kymmenen käskyä. Luther liittyi tähän perinteeseen ja laajensi sitä ottamalla opetusainekseen mukaan sakramentit. Näin oli tultu katekismuksen viiteen pääkohtaan.
Kristinopin taidon puutteet tulivat räikeinä ilmi niissä tarkastuksissa, joita vuodesta 1526 lähtien pidettiin Saksin vaaliruhtinaskunnan seurakunnissa. Tämän johdosta Melanchthonin laatimissa tarkastusohjeissa painotettiin, että kirkoissa oli saarnattava lapsille ja nuorisolle viidestä pääkohdasta ja että niitä oli myös kouluissa selitettävä.
Katekismusopetuksen tarpeisiin Luther itse julkaisi 1529 kaksi katekismusta. Niistä laajempi, alkuperäiseltä nimeltään Saksalainen katekismus (Deutsch catechismus) oli toisen painoksen esipuheen mukaan tarkoitettu lähinnä apuneuvoksi papeille, mutta soveltui myös opettajien ja kaikkien kristittyjen luettavaksi. Erityisen suuren merkityksen kansanopetuksen välineenä ja koulukirjanakin sai suppeampi katekismus. Se ilmestyi aluksi tauluina, jotka oli tarkoitettu seinälle ripustettaviksi, mutta pian heiman laajennettuna myös kirjan muodossa. Se sai nimen Vähä katekismus (Enchiridion. Der kleine Catechismus). Laveampaa katekismusta ruvettiin sitten nimittämään Isoksi katekismukseksi. Katekismusten kieli oli saksa, mutta ne käännettiin pian myös latinaksi.
Kuten opetusmateriaalin kohdalla on luonnollista, katekismukset eivät painoksesta toiseen pysyneet muuttumattomina, vaan niihin tehtiin lisäyksiä. Nämä muutokset on otettava huomioon harkittaessa, millaiset katekismuslaitokset ovat saaneet tunnustuskirjan aseman.
Lutherin katekismukset muovasivat luterilaista uskonkäsitystä sekä papiston harjoittaman opetustyön että kristillisen kansanopetuksen tasolla koteja myöten. Niin ollen ei ole ihme, että ne oppiriitojen puhjettua saivat opetusnormin aseman. Sellaisina ne mainitaan jo 1552 Mecklenburgin kirkkojärjestyksessä. Varsinkin sen jälkeen kun Heidelbergin katekismus oli saanut tunnustuskirjan aseman Pfalzissa, luterilaiset maakirkot alkoivat yhä kiinteämmin ryhmittyä Lutherin katekismusten ympärille. Vuodesta 1564 ne mainitaan yhä useampien maakirkkojen oppiasiakirjojen kokoelmissa (Corpus doctrinae). Niiden esikuvan mukaan ne mainitaan maallikoille soveltuvana opetusnormina Yksimielisyyden ohjeessa. Se luonnehtii Lutherin katekismukset "maallikkoraamatuiksi, joissa esitetään lyhyesti kaikki se, mitä Raamattu käsittelee laveammin ja minkä tunteminen on kristityille välttämätöntä iankaikkiseksi autuudeksi".
Kun Lutherin katekismukset 1580 otettiin tunnustuskirjojen kokoelmaan, seurattiin Lutherin saksankielisten teosten Jenassa 1550-luvulla julkaistua laitosta. Siitä oli ehkä pelkästä erehdyksestä jäänyt pois Lyhyt kehotus ripittäytyä (Ein kurze Vermahnung zu der Beicht), joka oli ollut mukana isossa katekismuksessa toisesta painoksesta lähtien. Se jäi pois Yksimielisyyden kirjan ensimmäisestä painoksesta, mutta oli mukana jo samana vuonna Magdeburgissa julkaistussa painoksessa. Sen voidaan kiistattomasti katsoa kuuluvan tunnustuskirjoihin.
Avioliittoon vihkiminen, Opas tavallisille papeille (Ein Traubüchlin für die einfältigen Pfarrherrn) on Lutherin täysin itsenäinen julkaisu vuodelta 1529. Luultavasti ilman tekijän lupaa kirjanpainaja liitti sen jo Vähän katekismuksen ensimmäiseen kirjanmuotoiseen painokseen.
Kasteen toimittaminen, saksannettu ja uudistettu kaava (Das Taufbüchlin verdeutschet und aufs neu zugericht) on samaten lutherin täysin itsenäinen julkaisu, joka tässä muodossa ilmestyi 1526. Se on nähtävästi kirjanpainajan toimesta liitetty Vähän katekismuksen kolmanteen painokseen.
Kahden viimeksi mainitun julkaisun kuuluminen tunnustuskirjoihin on kyseenalaista. Niiden ottamisesta Yksimielisyyden kirjaan väiteltiin. Ne otettiin mukaan erillisinä liitteinä, mutta jäivät pois osasta painosta. Latinankieliseen tunnustuskirjojen kokoelmaan ne sisältyivät. Ne on samoin kuin Lyhyt kehotus ripittäytyä otettu erillisinä tähän suomennokseen tunnustuskirjojen kriittisen laitoksen mukaisesti.
Lutherin katekismukset toivat tunnustuskirjojen joukkoon aivan uudenlaista ainesta. Katekismukset eivät olleet kirkkopoliittisten kiistojen keskellä syntynyttä tunnustuskirjallisuutta, vaan opetusaineistoa, jossa pyrittiin esittämään kristinuskon keskeinen oppisisältö uskonpuhdistuksen hengessä, mutta ilman polemiikkia. Vähän katekismuksen kohdalla voidaan jopa sanoa, että ottamalla se tunnustuskirjaksi oli palattu vanhan kirkon aikaiseen tunnustuskäytäntöön sikäli, että tunnustuksen perussisältö oli luonteeltaan kasteopetusta."
Minä pidän ja koen oikeaksi ev.lut. kirkkomme opetuksen kaikilta osin, niin nykypäivänä kuin historiassakin. Mailmassa jossa elämme ei mikään voi pysähtyä ei edes kirkko.
Lurheruksen uskonpuhdistus jäi vailinaiseksi. Siksi hän kehoitti sitä jatkamaan. Tällä hyvällä perustalla kirkkomme on hyvä elää kuluvaa päivää, avoimesti noudattaen kymmentä ja kymmenettä käskyä. "Tärkeä osa elämäämme ovat ne ihmiset joiden kanssa elämme ja teemme työtä."
Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan taivaallista Isäänsä. Tuossa mallirukouksessa Jeesus rukoili, että " Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;]" Luukas 11:2.
En aivan tiedä mitä tuossa pohdittiin.
Jumalan nimi tulee pyhittää.
Raamatusta tulemme tuntemaan Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan. Voimme kutsua Jumalaa myös Isäksi.
Synnymme uudesti Hänen lapsikseen pyhän kasteen kautta (sanan ja tuon sakramentin kautta, eli "veden ja hengen" kautta, sana yhdistyy tuolloin aineeseen eli tuossa tapauksessa veteen. Tuo vesi ei ole silloin mitä tahansa vettä, vaan sellaista jonka kautta ihminen uudestisyntyy Jumalan valtakuntaan.)
Koehlerin katekismusselitys
Näissä teksteissä on viitteitä myös muualle (toisiin kysymyksiin ja Raamatun eri jakeisiin) Koehlerin katekismuksessa. En kirjoittanut niitä (edes kaikkia viitenumeroita) tähän tekstiin.
s. 229
Kohta 227.
…
”Pyhitetty” ei tässä tarkoita pyhäksi tekemistä vaan pyhänä pitämistä, pyhäksi katsomista ja pyhänä käyttämistä (myös kohdat 44 ja 58, katso Koehler). Herra, auta meitä, että pyhittäisimme Sinun nimesi!
228. Mitä me anomme Jumalalta tässä pyynnössä?
Puhdasta oppia ja pyhää elämää.
438) Joh. 17:17: Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
439) Matt. 5:16. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
Me pyhitämme Jumalan nime,
1. kun opetamme ja uskomme Hänen sanansa totuuden selvästi ja puhtaasti (… ja 438). Ainoastaan, jos me ”pysymme Jeesuksen sanassa” eli pitäydymme Jeesuksen opetuksiin. Hänen totuutensa pystyy ”pyhittämään” meidät, saaden sydämessämme aikaan Jumalaa kohtaan sen hengellisen asenteen, joka on oikea uskonto. ”Pyhittää”-sanan koko merkityksestä katso kysymykset 176-181. Harhaopit eivät pysty ”pyhittämään” ketään, ja kaikki sellaiset sydämen uskonnot, jotka perustuvat väärille tai harhaisille opetuksille, ovat välttämättä harhaa, siitä riippumatta, kuinka vilpitön joku ihminen voikin olla uskossaan;
2. kun me elämme Jumalan sanan mukaan, välttäen sitä, minkä Hän on kieltänyt ja tehden sitä mitä Hän käskee (439). Jos sydämemme on pyhittynyt eli pyhitetty uskon kautta evankeliumin totuuteen, se heijastuu elämässämme ihmisten keskuudessa (katso kysymys 179), niin että nämä katsoessaan jumalista vaellustamme ja hyviä tekojamme tulevat johdetuiksi ylistämään Jumalaa (1.Piet. 2:12). Meidän on ensin pyhitettävä Jumalan nimi sydämessämme uskomalla Hänen totuutensa, sitten meidän on pyhitettävä se elämässämme elämällä Hänen tahtonsa mukaisesti. Jotta tämä voisi toteutua, me rukoilemme: ”Pyhitetty olkoon Sinun nimesi”.
229. Miltä me anomme Häntä meitä varjelemaan?
Harhaopilta ja jumalattomalta elämältä.
440) Hes. 22:26. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty.
441) Room. 2:23,24. Sinä, joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa. Sillä ”teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa”.
Jumalan nimeä halvennetaan – kohdellaan epäkunnioittavasti vähäarvoisena ja vähämerkityksisenä asiana:
1. kun me opetamme, uskomme ja levitämme harhaoppeja (…ja 440). Kuka vain uskaltaakin muuttaa ja tulkita väärin Jumalan sanan, hänellä ei ole ”arka tunto” Hänen sanansa edessä, ja vähänpä hän osoittaa kunnioitusta Jumalan nimeä, kunniaa ja valtasuuruutta kohtaan;
2. kun me vietämme syntielämää (441). Jos kristityt, jotka tunnustavat Jumalan Isäkseen ja itsensä Hänen lapsikseen, elävät syntielämää, he tuottavat halveksuntaa ja häpeää Jumalalle ja antavat epäuskoisille tilaisuuden ivata ja pilkata Hänen nimeään. Me rukoilemme, että Jumala varjelisi meidät tällaiselta.
230. Miten puhdas oppi ja pyhä elämä pyhittävät Jumalan nimen meidän keskuudessamme?
Ne eivät tee Jumalan nimeä pyhäksi, mutta ne pitävät sen pyhänä meidän ja muiden ihmisten keskuudessa, ja tällä tavoin Hänen kunniansa lisääntyy maan päällä.
Iso katekismus
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ik/1pyyntö.html
->
osa Pyhitetty olkoon sinun nimesi –kohdasta
// …
Miten se sitten tulee pyhäksi meidän keskuudessamme? Selvin mahdollinen vastaus kysymykseen on tämä: vain siten, että oppimme ja elämämme on jumalallista ja kristillistä. Sillä kuin kutsumme tässä rukouksessa Jumalaa Isäksemme, olemme velvolliset osoittamaan joka paikassa käytöksellämme, että olemme kunnon lapsia. Me emme saa tuottaa hänelle häpeää vaan kunniaa ja kiitosta. Kuitenkin me häpäisemme Jumalaa sanoin tai teoin - onhan kaikki, mitä me maan päällä teemme, pakostakin joko sanomista tai tekemistä, puhetta tai toimintaa. Jumalan häpäisemistä on ensiksikin se, että joku saarnaa, opettaa ja puhuu Jumalan nimissä asioita, jotka ovat vääriä ja harhaan johtavia. Hänen nimensä pakotetaan silloin valheiden verhoksi ja suositukseksi. Tämä onkin kaikkein pahin tapa häväistä Jumalan nimi ja riistää siltä kunnia. Mutta sitä on myös pyhän nimen karkea väärinkäyttö vannomisten, kirousten ja noituuden peitteenä. Toiseksi niin tapahtuu myös silloin, kun kristityiksi ja Jumalan kansaksi kutsutut ihmiset viettävät julkisesti pahaa elämää: tekevät aviorikoksia, juopottelevat, ahnehtivat, kadehtivat ja panettelevat. Näin saa Jumalan nimi meidän tähtemme pakostakin osakseen häpeän ja pilkan. Häpäisee ja loukkaahan jo maallistakin isää ilkeä ja pahantapainen lapsi, joka vastustaa häntä sanoin ja teoin. Lapsensa tähden hänen on kärsittävä häpeää ja halveksuntaa. Aivan samalla tavalla loukkaa Jumalan kunniaa myös se, että me, hänen nimellään nimetyt ja häneltä kaikenlaista hyvyyttä saaneet, opetamme, puhumme ja elämme toisin kuin hurskaiden ja taivaallisten lasten kuuluu. Hän joutuu sitten kuuntelemaan, miten meistä sanotaan: Eivät he voi olla Jumalan lapsia, pakko heidän on olla Perkeleen lapsia.
Näin huomaat, että me tässä kohdassa pyydämme juuri sitä, mitä Jumala vaatii toisessa käskyssä: hänen nimeään ei saa käyttää väärin vannomiseen, kirouksiin, valheisiin eikä petoksiin, vaan sitä tulee käyttää hyödyllisesti Jumalan ylistykseksi ja kunniaksi. Jos näet joku käyttää Jumalan nimeä johonkin pahaan tarkoitukseen, hän riistää tältä pyhältä nimeltä pyhyyden ja häpäisee sen. Samalla tavoin kutsuttiin ennen vanhaan kirkon häpäisemiseksi, jos sen seinien sisällä tapahtui murha tai jokin häpeällinen teko, tai jos häväistiin näytteille pantua ehtoollisleipää tai pyhäinjäännöstä. Ne olivat tosin itsessään pyhiä, mutta tulivat tällaisessa käytössä epäpyhiksi. Tämä rukouksen kohta on siis helppo ja selkeä, kunhan vain ymmärretään siinä käytetyn kielen. Pyhittäminen tarkoittaa samaa kuin tavallisessa kielenkäytössämme kiittäminen, ylistäminen ja kunnioittaminen sekä sanoin että teoin.
On siis syytä huomata, miten äärettömän tärkeä tämä rukous on. Näemmehän, miten maailma on täynnänsä lahkoja ja vääriä opettajia, jotka kaikki käyttävät pyhää nimeä perkeleellisten oppiensa verhona ja kaunistuksena. Täydestä syystä meidän siis tulisi lakkaamatta käydä huudoin ja anomisin kaikkea tuollaista vastaan: niitä vastaan, jotka saarnaavat ja uskovat väärin, sekä kaikkia niitä vastaan, jotka kiistävät evankeliumimme ja puhtaan oppimme sekä pyrkivät vainoamaan niitä ja tukahduttamaan ne. Näitä ovat esimerkiksi piispat, tyrannit ja hurmahenget. Oman itsemmekin puolesta meidän tulisi rukoilla. Meillä on kyllä Jumalan sana, mutta emme ole siitä kiitollisia emmekä elä sen mukaan niin kuin pitäisi. Jos pyydät näitä asioita sydämesi pohjasta, voit olla varma, että rukous on Jumalalle otollinen. Mitään hän ei näet kuuntele mieluummin kun sitä: että hänen kunniansa ja ylistyksensä ohittaa ja ylittää kaiken muun ja että hänen sanaansa opetetaan puhtaasti ja pidetään kallisarvoisena. //
// TOINEN PYYNTÖ
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Rukouksen ensimmäisessä kohdassa, jossa on puhe Jumalan kunniasta ja nimestä, me pyysimme, että Jumala estäisi maailmaa käyttämästä hänen nimeään valheittensa ja pahuutensa verhona. Maailman tulisi päinvastoin pitää Jumalan nimi jalona ja pyhänä sekä opissa että elämässä. Näin me tuottaisimme hänelle kiitosta ja ylistystä. Samalla tavalla me tässä toisessa kohdassa pyydämme, että hänen valtakuntansa tulisi. Myös tässä on yhtäläisyys: kuten Jumalan nimi on itsessään pyhä ja me kuitenkin pyydämme, että se olisi myös meidän keskuudessamme, aivan samoin Jumalan valtakunta tulee itsestään ilman rukouksiammekin, ja silti me pyydämme, että se tulisi meidän luoksemme. Pyydämme toisin sanoen, että se tulisi keskuuteemme ja läheisyyteemme sillä tavalla, että mekin kuuluisimme niihin ihmisiin, joiden keskuudessa hänen nimensä pyhitetään ja hänen valtakuntansa menestyy.
…
Tämä kaikki voidaan lausua varsin vähin sanoin: "Rakas Isä. Pyydämme sinua ensiksikin: näytä meille sanasi todeksi niin, että evankeliumi oikein saarnattaisiin kaikkialla maailmassa. Toiseksi pyydämme, että se otettaisiin uskossa vastaan ja että se vaikuttaisi ja eläisi meissä. Näin sana ja Pyhän Hengen voima toisivat keskuuteemme sinun valtakuntasi, ja Perkeleen valtakunta kukistuisi eikä hänellä olisi meihin enää mitään oikeutta eikä valtaa, meidän odottaessamme hänen valtakuntansa lopullista tuhoa sekä synnin, kuoleman ja helvetin hävittämistä. Vielä pyydämme, että saisimme elää iankaikkisesti täydellisessä vanhurskaudessa ja autuudessa."
…//
// KOLMAS PYYNTÖ
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Olemme edellä rukoilleet, että voisimme pitää Jumalan nimen kunniassa ja että hänen valtakuntansa tulisi keskuuteemme. Näihin kahteen asiaan sisältyy kaikki, mikä koskee Jumalan kunniaa ja meidän pelastustamme, sitä, että saamme omaksemme Jumalan ja kaikki hänen aarteensa. Mutta sitä suurempi hätä meillä onkin sitten siitä, että tuo kaikki pysyisi lujasti hallussamme emmekä antaisi irrottaa itseämme siitä. Tässä näet pätee aivan sama asia kuin hyvässä valtiossa: rakentajien ja hyvien hallitsijoiden lisäksi tarvitaan välttämättä myös niitä, jotka puolustavat, varjelevat ja antaumuksella vartioivat sitä. Sillä vaikka jo olemmekin rukoilleet sitä, mitä kaikkein eniten tarvitsemme, nimittäin evankeliumia, uskoa ja Pyhää Henkeä hallitsemaan meitä ja vapauttamaan meidät Perkeleen vallasta, niin meidän on rukoiltava myös sitä, että hän antaisi tahtonsa tapahtua. Jos me näet aiomme evankeliumissa pysyä, saamme kyllä kokea tosi ihmeitä: kaikki ne, jotka koettavat estää ja torjua kaksi edellistä pyyntöä, hyökkäävät kimppuumme aiheuttaen paljon ahdinkoa.
Kukaan ei näet usko, miten ankarasti Perkele haraa vastaan, hän kuin ei voi sietää sitä, että joku opettaa ja uskoo oikein. Hänelle tuottaa määrätöntä tuskaa se, että hänen on annettava valheensa ja iljetyksensä paljastua kaikessa häpeässään, vailla sitä kunniaa, minkä niille antoi Jumalan nimen ihana verho. Kaiken lisäksi hän saa kärsiä vielä senkin, että hänet karkotetaan ihmisten sydämistä ja hänen valtakuntansa siten rakoilee. Siksi hän riehuu ja raivoaa kuin ainakin vimmainen vihollinen pannen likoon kaiken valtansa ja voimansa. Hän sitoo itseensä kaiken, minkä vain saa komentoonsa, ja ottaa apujoukoikseen vielä maailman ja meidän oman lihammekin. Sillä vaikka me olemmekin uskossa ottaneet vastaan Jumalan sanan, meidän lihamme on itsestään heikko ja pahaan taipuva. Maailma taas on ilkeä ja pahansuopa. Perkele yllyttää, lietsoo ja kiihottaa sitä estämään meitä, ajamaan meidät takaisin, kaatamaan meidät ja palauttamaan jälleen hänen valtansa. Koko hänen tahtonsa, kaikki hänen päätöksensä ja ajatuksensa tähtäävät yötä päivää vain tähän. Hetkeäkään lepäämättä hän käyttää sen saavuttamiseksi kaikkia niitä temppuja, konnankoukkuja ja keinoja, joita vain suinkin pystyy keksimään.
Jos tahdomme olla kristittyjä, meidän siis todella täytyy ymmärtää varautua siihen, että Perkele enkeleineen ja maailma ovat vihollisiamme, jotka tuottavat meille kaikenlaista onnettomuutta ja tuskaa. Sillä missä Jumalan sanaa saarnataan, otetaan vastaan eli uskotaan ja missä se tuottaa hedelmää, sieltä ei varmasti rakas pyhä ristikään ole kaukana. Kenenkään ei pidä kuvitella, että saisi olla rauhassa, vaan hänen on varauduttava siihen, että joutuu jättämään alttiiksi kaiken, mitä omistaa maan päällä: omaisuuden, kunnian, kodin ja konnun, vaimon, lapset ja oman elämänsä. Tämä tuottaa tuskaa lihallemme ja vanhalle ihmisellemme, sillä se merkitsee peräänantamatonta kärsivällisyyttä - millaisia hyökkäyksiä sitten osaksemme tuleekin - ja altista luopumista siitä, mikä otetaan meiltä pois. Siksi meidän on tässä, niin kuin tämä luo meihin aivan yhtä suuren tarpeen, kaikessa muussakin hädässä, rukoiltava lakkaamatta näin: "Rakas Isä. Tapahtukoon sinun tahtosi, ei Perkeleen eikä vihollisemme tahto, eikä kenenkään muunkaan, joka haluaa vainota ja tukahduttaa sinun pyhää sanaasi ja estää valtakuntasi tulemisen. Anna meidän kärsivällisesti kantaa ja voittaa kaikki, mikä meidän on sen vuoksi kärsittävä, niin ettei kurja lihamme heikkouttaan ja velttouttaan antaisi periksi eikä lankeaisi."
Nämä kolme pyyntöä ovat siis ilmaisseet meille hyvin yksinkertaisesti ne tarpeet, joissa on kysymys Jumalasta itsestään - kaikki tosin koituu meidän hyväksemme. Sillä se, mitä me rukoilemme, koskee juuri meitä. Rukouksen tarkoitushan on, kuten sanottu, saada tapahtumaan myös meissä se, mikä muutenkin vääjäämättä tapahtuu meidän ulkopuolellamme. Jumalan nimi näet saa sille kuuluvan kunnian ja hänen valtakuntansa tulee joka tapauksessa, vaikka emme rukoilisikaan. Samoin on hänen tahtonsa pakko tapahtua ja päästä voitolle, vaikka Perkele kaikkine liittolaisineen kuinkakin rynnistäisi, raivoaisi ja riehuisi sitä vastaan sekä yrittäisi repiä evankeliumin juurineen pois. Itsemme tähden meidän on kuitenkin rukoiltava, että hänen tahtonsa toteutuisi keskuudessamme tuon riehunnan sitä estämättä. Silloin ne eivät voi saada mitään aikaan ja me puolestamme kestämme lujina kaiken väkivallan ja vainon sekä taivumme Jumalan tahtoon.
Tällaisen rukouksen tulee nyt siis olla meidän suojavarustuksenamme. Se heittää takaisin ja kukistaa kaiken, mitä Perkele, piispat, tyrannit ja kerettiläiset pystyvät nostattamaan evankeliumiamme vastaan. Yhtykööt raivon huutoon ja ponnistakoot kaikki voimansa, neuvotelkoot ja tehkööt sopimuksiaan siitä, miten tukahduttaisivat ja hävittäisivät meidät sukupuuttoon saadakseen tahtonsa ja päätöksensä menestymään ja pysymään voimassa Meidän suojamuuriksemme kaikkea tätä vastaan riittää yksi tai kaksi kristittyä, jotka näin rukoilevat. Siihen ne törmäävät ja tuhoutuvat. Tämä on meidän lohtumme ja turvamme: Perkeleen ja kaikkien vihollistemme tahto ja päätökset joutuvat pakosta tuhon omiksi ja häviöön, miten ylpeitä, varmoja ja mahtavia he sitten lienevätkin. Sillä jos heidän tahtoaan ei nujerreta, Jumalan valtakunta ei voi pysyä maan päällä eikä hänen nimensä tulla pyhitetyksi. //
Svebilius
s. 154…
Kolmas rukous
22. Mikä on Jumalan tahto?
Vastaus: Jumalan tahto on se, jonka Hän on ilmoittanut meille sanassansa, joka opettaa meille mitä meidän tulee uskoa, tehdä ja kärsiä, nimittäin: laista pitää pyhää ja laittamatonta elämää ja evankeliumista uskoa Kristuksen päälle, ja koska hän laskee jonkun ristin meidän päällemme, että me sen kärsivällisesti kannamme.
1.Tess. 4:3,4. Se on Jumalan tahto teidän pyhyytenne, että te huoruutta vältätte, että jokainen tietäisi pitää astiansa pyhyydessä ja kunniassa.
Joh. 6:40. Tämä on sen tahto, joka minun lähetti, että jokainen, kuin näkee Pojan ja uskoo hänen päällensä, hänellä pitää iankaikkinen elämä oleman.
Luuk.9:23. …
…
24. Ketkä ovat ne, jotka estävät meitä tekemästä Jumalan tahtoa maan päällä?
Vastaus: Perkele, maailma ja meidän oma lihamme.
Ilm.12:9. Se suuri lohikäärme, se vanha mato, joka Perkeleeksi ja Saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee.
1.Joh.2:15. Älkäät maailmaa rakastako, eli mitään kuin maailmassa on.
Room.7:18. Minä tiedän, ettei minussa (se on minun lihassani) mitään hyvää asu.
25. Mitä ymmärretään maailmalla?
Vastaus: Pahat ihmiset, jotka maailmassa elävät, heidän pahat menonsa ja pahentavainen elämänsä.
26. Mitä ymmärretään omalla lihalla?
Vastaus: Meidän syntinen luontomme ja lihallinen sisumme, joka kaikkeen pahuuteen on altis.
27. Kuka auttaa voittamaan näitä kaikkia vihollisia?
Vastaus: Jumala, joka vahvistaa meitä sanallansa ja pitää lujana uskossa, Hän poistaa kaiken sen, joka estää tekemästä Hänen tahtoansa.
Luuk.22:31,32. Herra sanoi Simonille: Minä rukoilin sinun edestäs’, ettei sinun uskosi puuttuman pidä.
Ef.3:14,16. Minä kumarran polveni meidän Herran Jeesuksen Kristuksen Isän puoleen, että hän antaisi teille voimaa hänen kunniansa rikkauden jälkeen, että te hänen Henkensä kautta väkeviksi tulisitte sisällisessä ihmisessä.
Koehlerin katekismusselitys
s. 235 …
Kolmas pyyntö
…
237. Mitä se tarkoittaa?
Jumalan hyvä ja armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman meidän rukoustamme; mutta me anomme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi meidänkin tykönämme.
238. Kuinka se tapahtuu?
Kun Jumala tekee tyhjäksi ja estää kaikki pahat neuvot ja hankkeet, kuten perkeleen, maailman ja oman lihamme tahdon, jotka eivät meidän salli pyhittää Jumalan nimeä eivätkä hänen valtakuntansa tulla meidän tykömme; ja kun hän vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa ina elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.
239. …
…
On olemassa voimia, jotka työskentelevät tehdäkseen Jumalan armolliset suunnitelmat tyhjiksi, ja juuri siitä syystä me rukoilemmekin, että Hänen tahtonsa yhtä kaikki todella tapahtuisi. Jossain se kyllä varmasti tapahtuu, mutta me rukoilemme, että se tapahtuisi meidänkin tykönämme ja meidän toiminnassamme, ja tähän me tarvitsemme Jumalan apua.
240. Keiden pahat neuvot ja hankkeet vastustavat aina tätä Jumalan tahtoa?
{1} Perkeleen, {2} maailman ja {3} oman lihamme hankkeet.
445) 1.Piet.5:8. Perkele käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
446) 1.Joh.2:15-17. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
1.Sen, että Perkele vastustaa tätä Jumalan tahtoa, me näemme ihmisen lankeemuksesta, Kristuksen kiusauksesta ja Juudaksen petoksesta; hän pyrkii yhäti pitämään ihmisiä hengellisessä tietämättömyydessä tai johtamaan heidät epäuskoon, epätoivoon tai muihin suuriin synteihin ja paheisiin (445).
2. Maailma tarkoittaa maailmassa olevia pahoja ihmisiä (103), sellaisia kuin Potifarin vaimo, Sodoman kansa tai Nebukadnessar (Dan. 3:15), ja myös maailmassa hallitsevaa pahuutta: pahoja tapoja, huonoja esimerkkejä, synnillisiä huvituksia yms. (446)
3. Oma lihamme tarkoittaa omaa syntistä luontoamme, vanhaa Aadamia (… ; 2. Moos.4:13 – Mooses; 2.Sam. 11 – Daavid).
241. Mitä me siis tässä pyydämme Jumalalta?
Sitä, että Hän tekisi tyhjäksi ja estäisi tällaiset pahat neuvot ja hankkeet ja vahvistaisi ja varjelisi meitä pysymään lujina Hänen sanassaan ja uskossa, niin että me, samoin kuin enkelit taivaassa, tekisimme Hänen tahtonsa iloiten ja pysyisimme kaikissa kärsimyksissä uskollisina aina maallisen elämämme loppuun asti.
Room.16:20. Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle.
447) 1.Piet.1:5. Te Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen.
448) Fil.1:6. Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
Pahat neuvot merkitsevät perkeleen ja hänen liittolaistensa ponnistusten takana usein piilevää ovelaa suunnitelmaa, ohjelmaa tai salajuonta.
Pahat hankkeet merkitsevät sitä pahaa tarkoitusta ja pyrkimystä, joka heillä on; siitä riippumatta, miten viattomalta tai ihmiselle hyödylliseltä paholaisen ja hänen liittolaistensa neuvot voivatkin näyttää, niiden tarkoituksena on aina mitätöidä Jumalan hyvä ja armollinen tahto.
Tyhjäksi tekeminen tarkoittaa mitätöimistä, täydellistä hajottamista, kuten Kristus teki tyhjäksi Sauluksen pahan neuvon ja hankkeen, kun tämä oli matkalla Damaskoon (Ap.t.9.luku).
Estäminen tarkoittaa paholaisen pahan tavoitteen saattamista häpeään, vaikka hän saisikin toteuttaa suunnitelmansa, kuten Jumala teki Jobin kohdalla ja kuten Hän esti Joosefin veljien tahdon toteutumisen (228). Näin Jumala on luvannut menetellä (Room.16:20).
Vahvistaa meitä Hänen sanassaan merkitsee meidän Hänen sanaansa koskeva tietämyksemme lisäämistä, niin että ymmärrämme sitä paremmin.
Vahvistaa meitä uskossa merkitsee meidän uskomme vahvistamista (Room. 4:20), niin että meistä tulee kykenevämpiä vastustamaan perkelettä ja hänen liittolaisiaan (463).
Varjella meitä Hänen sanassaan merkitsee Hänen sanansa säilyttämistä puhtaana ja turmeltumattomana meidän keskellämme.
Varjella meitä uskossa merkitsee sitä, että Hän auttaa meitä Henkensä kautta, niin että emme menetä uskoa Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Näin Hän on luvannut menetellä (447 ja 448).
”Myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Niin kuin Jumalan enkelit taivaassa, samoin tulisi meidänkin, Hänen lapsiensa, täällä maan päällä halukkaasti tehdä kaikki se, mitä Jumalaa haluaa meiltä, ja nurisematta kantaa sitä ristiä, jonka Hänen viisautensa näkee soveliaaksi asettaa meidän kannettavaksemme. Jotta tämä kaikki tapahtuisi, Jumalan on autettava meitä, ja Hän mielellään auttaakin meitä; siitä syystä rukoilemme luottavaisesti: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”.
elää jos johdomukaisesti pyrimme noudattamaan Lutheruksen opetusta katekismuksesta.
KOLMAS PYYNTÖ
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Jumala tahtoo kaikille hyvää. Ihmisinä emme kuitenkaan aina käsitä, miten hän toteuttaa tahtoaan maailmassa. Jumalan tiet ovat toisenlaiset kuin meidän tiemme. Sen vuoksi meidän on vaikeaa suostua Jumalan tahtoon.
Myös Jeesus tunnusti, että Jumalan tahto on hänen omaa tahtoaan suurempi. Kärsiessäänkin Jumalan Poika jätti elämänsä Isän käsiin ja pyysi, että Jumalan tahto tapahtuisi.
Kristittyinä meidät on kutsuttu seuraamaan Herraamme ja luovuttamaan kaikki asiamme Jumalan hallintaan. Hän on kutsunut meidät työhönsä maan päällä. Hän itse vahvistaa ja varjelee meitä tässä tehtävässä.
Vastoin epäilyjäkin saamme luottaa siihen, että Jumalan tahto on lopulta meille parhaaksi. Usein ymmärrämme vasta myöhemmin Jumalan tarkoituksen, joskus jäämme kokonaan vaille vastausta. Vaikka emme käsitäkään Jumalan ajatuksia, tartumme hänen sanansa varmoihin lupauksiin.
Jeesus sanoi: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:36)
Jeesus sanoi: ”Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” (Joh. 6:39)
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. (Room. 12:2)
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.
MITEN SE TAPAHTUU? VASTAUS:
Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme. Hän myös vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.
(Lutherin Vähä katekismus)
laittaisi avainsanoja, kuten jeesus, jumala, raamattu rukous, luoda, sattumanvaraiseen järjestykseen, ja sitten suoltaisi niitä tänne, niin vailla päätä, häntää, punaista lankaa tai järkeä nämä jeesus sitä ja jeesus tätä -jutut on