Buddhalaiset vihaavat crusifixia

Onhan se uskottava, mutta. Otetaanpa kerrontaan jokaiselle jotakin, elämän maisemakuvaukseen.


Entä jos pistäisit kuvaksi jotain Uuden Jerusalemin kuvaa, elämänpuuta hedelmineen jne. Toimisiko se paremmin sanoman viejänä, Eedenin kuvaus?.

Via dolorosa oli kertakaikkinen. Sitä ei tarvitse uusia. Mutta, ylösnoussut Vapahtaja tulee takaisin. Siitä voi aloittaa ja siihen kertomukseen sitten kuuluu kokonaisuus.

Jo aikojen alussa, ennen ihmisen luomista, Jumala päätti pelastaa ihmisen.

Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala.

Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän, joka on armolahja Kristuksessa.

Joka Hänen sanansa kuulee, hän saa elää. Tule ja seuraa Minua, oli Hänen sanansa, ja nyt tulemme sinne ristille.
Joka ei ota ristiään ja seuraa minua ei ole minulle sovelias.

Nyt päästään ristin sanomaan, miksi se on ""kirottu"". Se on juuri se, mihin ihminen ristiinnaulitsee oman Jumalansa, että hän kuolisi.

Mutta, eihän kuolevainen voi Jumalaa saattaa "kuolleeksi". Ihmisellä ei ole valtaa.
Hän voi ajassa sitä yrittää ja julistaa sitten Jumalansa kuolleeksi.

Tämä ”Jumala” todella on hänen elämästään kuollut ja niin ihminen jatkaa omaa elämäntyyliään jossa tyydyttää omat lihansa tarpeitten kirjoa tavalla tahi toisella.
Riistää lähimmäistä kaikella tavalla oman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Eli, ... se risti, .... sitä on lähestyttävä niin, että nämä ihmiset, jotka jatkavat ristiinnaulitsemista tavalla tahi toisella, löytävät itsensä vasaran ja naulapussin ääreltä, keihäineen ja sotilaspukuineen, sekä käsittäisivät katsoa peiliin, että mitä he tekevät.

kuka tekee ...

ja miksi tekee ..... minkä motiivin takia tekee ..... ja myös, mitä ne teot on tekijöiden käsissä. ...... Vasta kun alkaa raksuttaa vasaran paino, kun lyö naulaa lähimmäisin käsiin, lyö naulaa jalkoihin, pistää piikki- orjankruunua päähän,
...... siis minä teen ....... herää valkeus tähän aikaan, siis minä ja mitä ihmettä minä teen. ...... alkaa teot kuvottamaan. Tämä pahuus olikin minun aikaansaama.
En rakastanut .... vihasin ..... lähimmäistä ja sitäkautta Jumalaa, naulasin Hänet tuossa ristille.

Luovun teoistani, suunnastani, väärästä tahtoelämästä, jossa olen kahleessa, tahdon vapaaksi, alkaa Valo säteily.

Pääsee Jumala puhumaan. .... vapaudesta ..... tässä ajassa ... ja ikuisuudessa..

Siitä lähtee se, että hyväksyykin omanristin. Uudentien kulkija joutuu syljetyksi, lyödyksi, .. hyljätyksi, ..... koska maailma ei sitä valoa käsitä.
Se maailma, jota kukin edustaa tavalla tahi toisella, naulaa ristille nyt vuorostaan taas uuden ”omantunnon muistutuksen”” .
Siis kuka naulaa??? Sinäkö se olet, nauloinesi, muistitko vääntää piikkikruunun. .... että se ristiinnaulitsemisesi jälkeen -jonka teet ihmisenä lähimmäisellesi, oletat Jumalan kuolevan ja oman tien olevan """"vapaa himojen suohon""" ... jossa tyydytetään vain tätä aikaa ja hetkeä ....
ettei vain Jumalan valtakunta asettuisi tähän aikaan …. tuomaan todellista rakkautta ….. elämää …. ja yltäkylläisyyttä Herrassa.

Siis, pelottaahan se risti, sillä vaatimus on parannus. Pelottaahan se risti, koska siinä tunnustaa vikaisuutensa. Pelottaahan se risti, sillä kaikki nauraa jos astun oravanpyörästä ja maailmanmielisyydestä ulos. jne. Ristillä on pelottavat ulottuvuudet. Siinä on elämälle sellaiset avaimet, jonka näkee vain yhtälössä, ketä naulataan ja miksi, sekä kuka naulaa ja miksi. Siksi koko maailmaa se ravistaa aina.