Yhteiskunnalta ei heru minkäänlaista myötätuntoa, eikä apua tilanteessa, jossa läheinen kuolee ja omainen on yksin surun kanssa.
Eipä ole tarjolla kriisiapua, kuten sitä tuputetaan tilanteissa, kuten onnettomuuksissa joissa ei edes kukaan läheinen kuole tai sitten kriisiapua tuputetaan matkailijoille, jotka saapuvat ulkomailta ja siellä on ollut pieni myrsky, että on puu kaatunut hotellin päälle, niin kyllä sitä silloin tuputetaan, vaikka täällä kaatuu puu talon päälle, niin kukaan edes ajattele edottaa mitään kriisiapua, kuten jos vastaava tapahtuu ulkomailla.
Yhteiskunta ei pidä enää surua ihmiselämään kuuluvana ja vaikuttavana asiana, vaan se diagnosoidaan joksikin sopeutumis häiriöksi.
Tuollainen diagnoosi saa asian kuulostamaan enemmän joltakin kehitys vammalta.
Varsikin viranomaiset suhtautuvat kitsaasti ja kiertelevästi surevaan ihmiseen, jos tämä surun lamaannuttamana jotenkin jaksaa raahautua hakemaan apua, mutta kylläpäs viranomaiset silloin ovat kimpussa ja sohivat, kun perinnön jako tilaisuus alkaa lähestymään ja viranomaiset tulevat kilvan, kuin korpit haaskalle.
Valtio kyllä pitää huolen, että se saa perintöveron, mutta ei vähääkään välitä vainajasta, jolta se loppujen lopuksi perintöveron saa.
Eipä ole tarjolla kriisiapua, kuten sitä tuputetaan tilanteissa, kuten onnettomuuksissa joissa ei edes kukaan läheinen kuole tai sitten kriisiapua tuputetaan matkailijoille, jotka saapuvat ulkomailta ja siellä on ollut pieni myrsky, että on puu kaatunut hotellin päälle, niin kyllä sitä silloin tuputetaan, vaikka täällä kaatuu puu talon päälle, niin kukaan edes ajattele edottaa mitään kriisiapua, kuten jos vastaava tapahtuu ulkomailla.
Yhteiskunta ei pidä enää surua ihmiselämään kuuluvana ja vaikuttavana asiana, vaan se diagnosoidaan joksikin sopeutumis häiriöksi.
Tuollainen diagnoosi saa asian kuulostamaan enemmän joltakin kehitys vammalta.
Varsikin viranomaiset suhtautuvat kitsaasti ja kiertelevästi surevaan ihmiseen, jos tämä surun lamaannuttamana jotenkin jaksaa raahautua hakemaan apua, mutta kylläpäs viranomaiset silloin ovat kimpussa ja sohivat, kun perinnön jako tilaisuus alkaa lähestymään ja viranomaiset tulevat kilvan, kuin korpit haaskalle.
Valtio kyllä pitää huolen, että se saa perintöveron, mutta ei vähääkään välitä vainajasta, jolta se loppujen lopuksi perintöveron saa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.