Niin kauan kuin sitä riittää. Ketään ei kuoleman jälkeen palkita minkään uskomuksen ruokkimisesta. Ei ole mitään palkitsijaa, eikä jäljellä mitään palkittavaa. On hyödyllisempiäkin tapoja käyttää tämä yksi elämä, kuin yliluonnollisen olennon palvonta. Voisitte silläkin ajalla tehdä itsenne tai läheisenne onnelliseksi, tai tehdä jotain todellisen henkisen perinnön maailmalle jättämiseksi. Älkää hukatko enää aikaa, sitä ei ole loputtomiin. Maailma on todella ihmeellinen ilman yliluonnollistakin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
xxxxx Niin kauan kuin sitä riittää. Ketään ei kuoleman jälkeen palkita minkään uskomuksen ruokkimisesta. Ei ole mitään palkitsijaa, eikä jäljellä mitään palkittavaa.xxxxxxxx
Jeesus sanoi: "Sillä, joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Sillä ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin Hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan." (Matt.16:25-27)
xxxx On hyödyllisempiäkin tapoja käyttää tämä yksi elämä, kuin yliluonnollisen olennon palvonta. Voisitte silläkin ajalla tehdä itsenne tai läheisenne onnelliseksi, tai tehdä jotain todellisen henkisen perinnön maailmalle jättämiseksi. Älkää hukatko enää aikaa, sitä ei ole loputtomiin. Maailma on todella ihmeellinen ilman yliluonnollistakin xxxxx
Ilman yliluonnollista Jumalaa ei olisi minkäänlaista maailmaa. Parhaiten teemme itsemme ja läheisemme onnelliseksi kertomalla heille evankeliumin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut kaikki syntimme.
Suurin ilo alkaakin vasta Taivaassa, johon kaikki uskovat ovat matkalla. Siellä alkaa suuret ilojuhlat. Siellä ei ole enää mitään pahuutta, sairautta, puutetta, sotia tai väkivaltaa.
Kaikkien epäuskoisten paikka on kuitenkin tulinen järvi (Ilm.21:8)
Siksi ei koskaan kannata olla ateisti, vaan uskovainen.
Luulen kyllä Jaakob, että yrität vain pelastaa elämäsi. Itsekkäät tarkoitusperät sinulla siis, sen kertoo jo se, ettet pysty kertomaan juuri mitään valehtelematta.
>Suurin ilo alkaakin vasta Taivaassa, johon kaikki uskovat ovat matkalla. Siellä alkaa suuret ilojuhlat. Siellä ei ole enää mitään pahuutta, sairautta, puutetta, sotia tai väkivaltaa.
Siitä se riemu varmaan erityisesti nousee, kun jokaista taivaaseesi päässyttä kohti on toistakymmentä Helvettiin joutunutta sielua. Voin vain kuvitella, kuinka hauskaa teillä voikaan iäisyydessä olla heitä ajatellessanne.
Valitettavasti on todettava, Repe, että sinä olet suurella todennäköisyydellä yksi näistä Helvettiin valituista. Se on oleva kohtalosi, jo aikojen alusta määrätty.
Siellä sitten neidin kaa tapaamme. Kumman nenä mahtaa pudota ensin?
"Nauttikaa elämästä, kreationistit!"
Ei kreationismi ketään pelasta vaan usko Jeesukseen.
Huh, tuntuu tietävän niin paljon tuonpuoleisesta tuo aloituksen kirjoittaja.
Kenties on ns. elävältä kuollut, toivottavasti sentään ei zombieksi tänne ole jäänyt, jonnekin välitaivaaseen.
;-)
Aloittajalle huomautus siitä, että tämä ei ole mikään uskontopalsta. Kaikki kreationismiin liittyvä on aina tieteellisesti kyetty näyttämään toteen, siispä aloituksesi on ilmoitettu poistoon.
Paitsi että maailmaa ei olisi ilman yliluonnollista hiukan ihmistä älykkäämpää hyväntahtoista rakentajaa.
Sitä paitsi neuvosi on aivan turha sillä me uskovaisethan elämme jo muutenkin paljon laadukkaampaa elämää kuin atterievokit voivat edes kuvitella, kiitos Raamatun elämänohjeiden.
"Voisitte silläkin ajalla tehdä itsenne tai läheisenne onnelliseksi.."
Miksi onnelliseksi, miksei surulliseksi? Eikö onnellisuudentunnekkin ole vain (ateismin mukaan) kemiallinen reaktio aivoissamme, joten miksi juuri sitä reaktiota pitäisi havitella, miksei vaikka suurinta kipua tai kärsimystä?
Tai entä jos joku saakin suurimman onnellisuusreaktion itsessään aikaan jos tuottaa suurimman kärsimyksen ja murheen muille, pitäisikö myös sitä tavoitella? Olisiko se väärin, jos tunteet ovat vain kemiaa kuten ihmisetkin?