Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä. Odotamme ja tarvitsemme toisten hyväksymistä teoillemme ja ratkaisuillemme. Mitä epäitsenäisempiä olemme, sitä enemmän muut voivat meihin vaikuttaa. Jos taas elämäämme ohjaa jokin selvä periaate, olemme vapaampia muista ihmisistä. Siinä on kuitenkin omat ongelmansa. Itsenäiset ihmiset jäävät usein yksin. He saattavat maksaa mielipiteistään vapaudellaan. Monet ovat menettäneet henkensä.
Raamatun sananlaskuissa sanotaan: "Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa"(29:25) Vanhassa käännöksessä asia ilmaistaan näin: "Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu." Paula tarkoittaa ansaa. Ne, jotka ojentavat elämänsä muiden mielipiteiden mukaan, astuvat ansaan kuin jänis. He menettävät vapautensa ja ovat toisten vallassa. Ansaan joutunut eläin menettää lopulta henkensä. Miten käy niille, jotka pelkäävät ihmisiä enemmän kuin Jumalaa?
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_15.htm
Raamatun sananlaskuissa sanotaan: "Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa"(29:25) Vanhassa käännöksessä asia ilmaistaan näin: "Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu." Paula tarkoittaa ansaa. Ne, jotka ojentavat elämänsä muiden mielipiteiden mukaan, astuvat ansaan kuin jänis. He menettävät vapautensa ja ovat toisten vallassa. Ansaan joutunut eläin menettää lopulta henkensä. Miten käy niille, jotka pelkäävät ihmisiä enemmän kuin Jumalaa?
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_15.htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä pelota enää. Aiemmin kylläkin.
Uskovat. Nostakaa päänne, sillä vapautuksenne aika on lähellä, sanotaan raamatussakin.
Ensimmäisenä tapaamme ylimmäisen papin, Aaronin, joka oli Israelin kansan johtaja Mooseksen poissa ollessa.
Kansa oli erämaassa matkalla Luvattuun maahan. Mooses oli Jumalan käskystä noussut Siinain vuorelle, jossa hän sai lain taulut. Hän viipyi vuorella neljäkymmentä päivää. Raamattu kertoo: "Kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kansa kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: 'Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.'" (2.Moos. 32:1)
Tosiasiassa Aaronia vaadittiin myöntämään, ettei näkymätön Jumala ollut mitään. Aaron joutui kovan paikan eteen: uskoiko hän todella siihen Jumalaan, johon hänen esi-isänsäkin olivat uskoneet? Uskoiko hän niin, että hän voi seisoa koko kansan tahtoa vastaan? Mooses oli kenties kuollut. Aaron koki olevansa yksin ja turvaton.
Raamattu kertoo, että Aaron taipui kansan painostuksen edessä. Hän taipui uskaltamatta uskoa ja luottaa Jumalaan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin orjuudesta. Kun Mooses oli paikalla, Aaron voi nojata häneen, veljeensä, mutta yksin ollessaan hän oli heikko. Kansan painostuksesta hän teki kultaisen sonnipatsaan. Sitä juhlittiin jumalana.
Luultavasti ymmärrämme Aaronia, sillä yllättävän helposti taivumme ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan ympäristömme mukaan: työtoverien, sukulaisten, perheenjäsenten tai joidenkin muiden. Jokainen meistä joutuu jollakin tavalla Aaronin kiusaukseen, jossa testataan uskomme ja luottamuksemme Jumalaan.
Mooses palasi vuorelta, kun kansa juhli sonnipatsaan ympärillä. Vihastuksissaan hän murskasi saamansa lain taulut ja myös epäjumalanpatsaan. Aaronille hän sanoi: "Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?"