Uskonnonharjoitus koulussa

Uskonnonharjoitus koulussa - merkityksetön ja marginaalinen ilmiö vai piilossa vakan alla?

Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen ansiokas kannanotto toi julkisuuteen asian, joka ei yllättävää kyllä ole tiedossa kovinkaan monella kouluikäisen vanhemmalla. Koulussa tapahtuva uskonnonharjoitus ei rajoitu vain kevät- ja joulujuhliin, vaan suurimmassa osassa kouluja on lukuvuoden aikana valtava määrä muuta uskonnonharjoitusta, jopa viikoittain tai päivittäin. Median ja suuren yleisön mielenkiinto on keskittynyt perheille näkyvimpään osaan uskonnonharjoitusta ja unohtanut koululaisten arjen.

“2010-luvun Suomessa on edelleen suuri määrä kouluja, joissa opettajan johdolla luetaan yhdessä joka ikinen päivä ruokarukous, ja suurimmassa osassa kuullaan viikoittain jumalansanaa seurakunnan päivänavauksissa”, kertoo Laura Mäntysalo et-opetus.fi-palvelusta. “Useimmissa kouluissa lukuvuoden aikana käydään koululaisjumalanpalveluksissa useita kertoja, tarjotaan tilat ja yleisö käännytykselle erilaisten esiintymisten muodossa ja tehdään huomattava osuus retkistä seurakunnan tapahtumiin”, hän jatkaa.

Koulujen uskonto on kirkon toiminnasta yllättävän suuri osa: Vuonna 2012 koululaisjumalanpalveluksiin osallistui noin miljoona ihmistä, tavallisiin jumalanpalveluksiin osallistuttiin 3 500 000 kertaa. Näin ollen joka neljäs jumalanpalveluksiin osallistuja on peruskoulun ja muiden oppilaitosten järjestämässä tilaisuudessa - vaikka vain kymmenesosa kansasta on koululaisia.

Kaikkia ihmisiä tulisi kohdella Suomessa yhdenvertaisesti ja syrjimättä, heidän uskonnollisesta tai uskonnottomasta vakaumuksestaan riippumatta. Valtion tulee olla puolueeton suhteessa uskontoihin, ja uskonto tai vakaumus on saatava pitää yksityisasiana. Nyky-Suomessa varsinkin evankelis-luterilaisella kirkolla on lukuisia valtionkirkollisia etuoikeuksia suhteessa muihin uskontoihin ja uskonnottomiin katsomuksiin.

Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, eli sen katsotaan olevan osa julkista valtaa. Kirkon etuoikeudet loukkaavat uskonnottomien ja toisuskoisten ihmisoikeuksia. Kirkolta on poistettava valtionkirkollinen ja julkisoikeudellinen erityisasema, jotta kaikkia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti vakaumuksesta riippumatta. Tämän toteuttaminen edellyttää monien lakien muuttamista, myös perustuslain.