Hei,
Itseäni on aina mietityttänyt, vastausta en oikein ole löytänyt, milloin mahtoivat Rooman armeijan legioonien miehistö muuttua n ei-latinalaisiksi. ELi muiksi kuin Rooman kaupungin ja latinalaisen italian väestön edustajiksi.
Kysymys koskee nimenomaan legioonalaisia itseään, ei legiooniin kuuluneita liittolaisten apujoukkoja.
Olisi mukava lukea täältä historia-palstalta muutakin kuin jotain avohoitotasoista pituuskommentointia tai vastaavaa.
Itseäni on aina mietityttänyt, vastausta en oikein ole löytänyt, milloin mahtoivat Rooman armeijan legioonien miehistö muuttua n ei-latinalaisiksi. ELi muiksi kuin Rooman kaupungin ja latinalaisen italian väestön edustajiksi.
Kysymys koskee nimenomaan legioonalaisia itseään, ei legiooniin kuuluneita liittolaisten apujoukkoja.
Olisi mukava lukea täältä historia-palstalta muutakin kuin jotain avohoitotasoista pituuskommentointia tai vastaavaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pääosa tälle palstalle kirjoittajista on juuri näitä avohuollon potilaita pituuspoikia. Täällä ei ole valvontaa joka siivoisi edes pahimpia mo skanheittäjiä. Voi tietysti olla, että tällä tavalla säästetään mielenterveyden kustannuksissa. Ehkä.
Noin 200-300 jaa alettiin legiooniin värvätä barbaareja. Valitettavasti en muista, millä tavoin Rooman kansalaisuus laajeni valtion laajetessa. Adrian Goldsworthy on kirjoittanut Rooman armeijoista kirjat "Rooman sotilasmahti" ja "Rooman puolesta".
alettiin legiooniin liittää itaaleja eli kansalaisoikeudet saaneita alistettuja naapurikansoja. Heitä oli aiemmin käytetty apujoukkoina.
Barbaareja alettiin värvätä vasta keisariaikana alkaen noin 100 ekr..
kehitti huipputasolle vasta Scipio Africanus puunilaissodissa. Sitä ennen oli ollut monta kehitysvaihetta ja legioonat olivat kärsineet katkeria tappioita.
ulkopuolisten palkkasoturien käytön aloitti Caesar pestaamalla useita legioonia Po-joen laaksosta, jossa oli gallialaisroomalainen seka-asutus. Hän myönsi valtaan päästyään alueelle kansalaisoikeudet.
Muuten ulkolaisten käyttö legioonissa oli hyvin tapauskohtaista. Ei ole yhtä vuosilukua tai edes sotaa, johon se voitaisiin sijoittaa.
ammattilaisti Rooman armeijan. Palvelusajaksi tuli 16 vuotta ja se pidennettiin pian 20:een. Ei-kansalaisia värvättiin yhä enemmän. Palveluksen päätyttyä heille luvattiin kansalaisuus ja maata.
Tätä minä hain. Jos gallialaiset saivat kansalaisoikeudet, he olivat Rooman kansalaisia eivätkä barbaareja. Varsinaisesti barbaareja alettiin palkata vasta 200 jaa.
Gallialaisia legioonia palveli ilmeisesti myös Britanniassa.
yleisnimi muille kuin roomalaisille ja kreikkalaisille. Kansalaisuus myönnettiin yleensä vasta palvelusajan jälkeen, joskus myös värväydyttäessä.
Heitä alettiin palkata hyvin aikaisin. Esimerkiksi Caesar palkkasi barbaareja jo noin 50 eaa. Apujoukkoja oli silloin ollut jo pari sataa vuotta.
Gallia Cisalpinan asukkaat saivat Rooman kansalaisoikeudet vuonna 49 eKr. Silloin luonnollisesti myös sieltä värvätyistä Caesarin sotilaista tuli kansalaisia. Palvelusaikana tuolla ei ollut suurtakaan merkitystä, koska sekä ennen että jälkeen vuoden 49 Caesar käski ja sotilaat tottelivat, mutta se mahdollisti ansioituneitten sotilaiden palkitsemisen palvelusajan jälkeen ratsumiehen (aatelisen) tai senaattorin arvolla tai korkealla viralla. Caesar jakeli runsaasti kansalaisuuksia ja arvonimiä myös valloittamiensa alppientakaisen Gallian ja Reinin länsipuolisen Germanian asukkaille.
Ammattiarmeijan Roomalle asevelvollisuuden sijaan oli luonut jo Gaius Marius 50 vuotta ennen Julius Caesaria. Palvelemalla täydet 16 (myöhemmin 20) vuotta, tavallisesti apujoukoissa (ei varsinaisissa legioonissa), sotilas pääsi kansalaiseksi, jos ei sattunut sellainen olemaan jo värväytyessään.
Kaikki Italian asukkaat saivat kansalaisoikeudet vuonna 88 eKr, jolloin heistä tuli legioonien päävärväyskohde. Tuolloin Po-joen laaksoa eli Gallia Cisalpinaa ei vielä pidetty Italian osana.
Vuonna 212 AD kaikki vapaat Rooman valtakunnan asukkaat saivat kansalaisoikeudet, joten armeijankin jako kansalaisista koostuviin legiooniin ja alamaisista koostuviin apujoukkoihin kävi tarpeettomaksi.
kansalaisia otettiin silti palvelukseen ja nimenomaan legiooniin. Erityisesti germaaneja, mutta myös aasialaisia.
Rooman asukkaat eivät mielellään palvelleet, joten legiooniin oli pakko värvätä ei-kansalaisia. Lisäksi voitiin tehdä sopimus, jossa jokin kansa sai oikeuden asua Rooman rajalla, kunhan puolusti sitä.