Herman Lindqvistin mukaan Suomen aatelisilla oli tulkit mukanaan valtiopäivillä 1500-1600-luvuilla, jotta pystyivät hoitamaan asiansa.
Silloin maat oli yhtä valtakuntaa. Mitään pakkoruotsia ei siis tarvittu.
Miksi mukamas nykyisin tarvittaisi pakkoruotsia, kun Suomi on itsenäinen valtio?
Sitä paitsi englanti toimii Tukholmassa aivan hyvin.
Silloin maat oli yhtä valtakuntaa. Mitään pakkoruotsia ei siis tarvittu.
Miksi mukamas nykyisin tarvittaisi pakkoruotsia, kun Suomi on itsenäinen valtio?
Sitä paitsi englanti toimii Tukholmassa aivan hyvin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuolloin myös Tukholman asukkaista oli 10% suomenkielisiä.
Tätä historiaa ei jostakin syystä Ruotsissa muistella...?
Luin eräästä historian teoksesta, että suomi oli pääkieli Tukholman torilla 1500-luvulla. Jos riikit eivät olisi järjestelmällisesti tukahduttaneet suomen kieltä, niin Ruotsi olisi nykyään selvästi kaksikielisempi kuin Suomi koskaan!
Ruotsin vallan ajan Suomen aatelisto oli oikeastaan kaikki riikinruotsalaisia. Ehkä tulkkia tarvittiin murre-erojen takia, kuten nykyäänkin.
On silkkaa svekopropagandaa, että aitosuomalaiset olisivat päässeet ruotsalaisten tavoin päättämään valtakunnan asioista.
Eivät kaikki aatelit olleet riikinruotsalaisia, ihan fenno-alkuperäisiä olivat monet.
No mainitsepa edes yksi suomenkielinen aatelissuku Ruotsin vallan ajalta?
Mielisairas Savon persereikä runkkaa lukiessaan neljäsataa vuotta vanhoista aatelisista joiden sukuhaarat on sammuneet jo ajat sitten.
Hämäläiset suvut Hevonpää, myöhemmin Jägerhorn, Tawast, Kurki ja Fleming esimerkiksi olivat historiankirjojen mukaan yksikielisiä suomenkielisiä.
Kuten myös Karpalainen/Carpelan, Horn af Kankainen/Niemenpää ja Suurpää Turun seudulla.
Supisuomalaisia sukuja.
Historiaa on täysin turha tulkita nykypäivän kansallisuusnäkökulman kautta. Ruotsihan ei ollut varsinainen kansallisvaltio ennen 1800-lukua, kuten ei ollut yksikään muu Euroopan maa. Valtaapitäville oli sinänsä aika yhdentekevää, mitä kieltä alamaiset puhuivat, sillä esimerkiksi 1600-luvulla ruotsissa puhuttiin ainakin kuutta alueellista kieltä, vaikka yhteinen hallintokieli tietenkin oli ruotsi.
Vallanpitäjät sen sijaan käyttivät sujuvasti ainakin saksaa, latinaa ja ranskaa, ja tietysti myös ruotsia, joku varmaan suomeakin.
Suomenkielisten ruotsinkielistäminen alkoi oikeastaan vasta 1800-luvun jälkipuolella, jolloin mm. lakkautettiin suomenkielinen opettajainkoulutus ja paikalliset koulut ruotsinkielistettiin (Pohjois-Ruotsissa). Silloinhan Suomi ei enää valtakuntaa kuulunut.
Itse asiassa suomen kieltäkin ainakin osittain tuettiin, kun mm. käännettiin suomeksi tärkeimmät lait sekä uskonnollista ja viljelystietokirjallisuutta. Turussa ilmestyi myös suomenkielinen lehti, jonkin aikaa, kunnes sen talous petti.Suomalaisen kansanrunoudenkin kerääminen aloitettiin jo koht. aikaisin 1700-luvulla.
Sen enempää ei Tukholman taholta edes ruotsinkielen hyväksi.
Varsinaista kielipolitiikkaa ei valtakunnassa siis oikeasti ollut. Mokoma väite perustuu asiantuntemattomuuteen, ja vain siihen.
Eihän silloin tietysti puhuttu mistään kielipolitiikasta, mutta käytännössä ruotsinkielistämistä harjoitettiin kaikilla tasoilla.
Esim. Skoonen ruotsinkielistäminen oli todella raakaa touhua. Tanskan kielen puhumisesta seurasi jopa kuolemanrangaistus.
Että sellaista "kielipolitiikkaa"....