Lapin Maria "ilmestyi" 170 vuotta sitten.

"Tällä yksinkertaisella tytöllä oli armonjärjestyksessä kokemuksia".


"Armonjärjestys, josta puhutaan kristillisissä dogmeissa eli uskonto-opissa ─ ja jota merkillistä kyllä nimitetään myöskin autuuden järjestykseksi ─ lienee tuiki tuntematon käsite useimmille kristityille käytännössä. Eivät läheskään kaikki uskovaiset kristityt, ainakaan nyt suuret joukot, jotka ovat oppineet kris- tinuskonsa kansakouluissa ja sitten kirkoissa, ole varmaankaan kuulleet mitään armon järjestyksestä...

Tämä on arvatenkin sangen tuntematonta useimmille kristityille. Heidän mielestään usko on jotakin niin yksinkertaista ja lapsellista; puhutaanhan aina lapsen uskosta. Heidän mielestään usko on sitä mitä se on. Usko on sitä, että uskoo koko siihen kristilliseen oppiin, jota kirkko esittää; että uskoo Jumalan armoon kylläkin, mutta ei suinkaan minkäänlaisessa juhlallisessa, kuka ties vähän melkein teatraalisessa järjestyksessä, vaan aivan yksinkertaisella tavalla. Uskohan ei voi olla muuten uskoa..myöskin tämä usko muodostuu niin dogmaat- tiseksi asiaksi, että se sisältää itsessään joitakin määrätyitä uskonkappaleita, määrätyitä asioita, joihin pitää uskoa.

Ja koska nämä asiat eri kirkoissa ja lahkoissa voivat olla sangen eri vivahteisia, joskin niissä on myöskin yhteistä, niin päästään siihen lopputulokseen, että lahkoja voi syntyä ja uusia uskon muotoja kuinka paljon tahansa.

Jokainen ihminen, joka luulee keksineensä uskon oikean sisällön, perustaa pienen lahkon. Se käy protestanttisessa maailmassa helpommin, mutta katolisessa se ei käy niin helposti, sillä heidän mielestään ei voi olla mitään muuta kirkkoa kuin katolinen kirkko, jonka ulkopuolella ei voi olla mitään pelastusta. Se, että on ulkopuolella, merkitsee että on tuominnut itsensä kadotukseen.

Sentähden katolisessa maailmassa ollaan hyvin arkoja lahkojen muodostamisessa. Sittenkin on niitä syntynyt ja kreikkalais-katolisessa maailmassa on hyvin voimakkaita eri vivahduksia. Mutta uskaltaisin sanoa, että nämä lahkot kreikkalais-katolisessa kirkossa, siis Venäjän puolella, ovat tähdänneet pyhempään ja alkuperäisempään elämänmuotoon, ei niin paljon eroavaisuudessa opeissa, vaan että ne ihmiset, jotka ovat lahkon perustaneet ovat koettaneet syvällisemmin ja kristillisemmin elää kristillistä elämää.

Sitävastoin juuri protestanttisessa maailmassa on puhuttu siitä, kuinka itse usko ainoastaan merkitsee jotakin ─ yksityisen kristityn teot eivät merkitse mitään Jumalan edessä, niinkuin ne merkitsevät katolisessa kirkossa. Sentähden protestanttisessa maailmassa emme huomaakaan, että olisi syntynyt lahkoja niin paljon sen nojalla, että ihmiset olisivat tahtoneet koettaa elää syvempää ja pyhempää elämää ─ on tietysti niitäkin, heränneitä ja pietistejä.

Protestanttisessa maailmassa on enemmän syntynyt lahkoja juuri sen nojalla, että jotkut ihmiset ovat mielestään olleet huomaavinaan, että kirkon usko oli ─ jos ei väärä, niin ainakin evankeliumista poikkeava jossakin suhteessa; ja sentähden on tämän oikeaksi havaitun uuden uskonkappaleen nojalla sitten perustettu lahko.

Sentähden on protestanttisessa maailmassa sangen monta lahkoa, ja ne eivät kilvoittele pyhässä elämässä, vaan enemmän juuri uskon sisällön ja maailmankatsomuksen muodostamisessa. Lopultahan voivat lahkot joutua siihen niinkuin entinen mummo, joka sanoi että ei hän ole oikein niin varma niistä sisarista ja veljistä, jotka heidän seurakuntaansa kuuluvat, tulevatko he saamaan ijankaikkisen autuuden; kyllä ijankaikkinen kadotuskin on heitä yhtä lähellä. Mutta hän ei ole varma muista kuin itsestään ja miehestään ─ ja ei hän miehestäänkään ole aivan varma. Siis tällä tavalla on uskonnollisten ihmisten huomaamatta usko muodostunut melkein leikilliseksi asiaksi.

Eivät ne itse, jotka ovat vakavissaan, sitä älyä, mutta syrjästä katsoja voi ajatella, että usko on mennyt pitkän matkan syrjään, tehnyt arveluttavan syrjähyppäyksen"... (lainaus Teosofian sivuilta).

Laestadius kohtasi tammikuun alussa 1844"..? Lapin Tammikuulle muuta lämmikettä kuin viinakset.

Tämä aloitus toistuu kymmenen vuoden välein. Seuraava on 1844 - 2024.

Rukoilkaamme, että tulisi uudet herätysten ajat, että lapin marjat uskaltaisivat kertoa uskostaan heille, jotka vielä etsivät.
Rukoilkaamme, että Jumala antaisi suomalaisille vielä uuden etsikon ajan, että vielä löytyisi rohkeita lars leevejä, jotka rohkeasti lähtisi saarnaamaan sielunvihollisen vangiksi joutuneille ihmisille parannusta pahoista töistään, että he saisivat parannuksen armon ja kääntyisivät sielunvihollisen vallasta Jumalan armon alle.

Mistä niin päättelet että Lapin Maria olisi ollut hernhutilainen?

Ei hän mikään hernhutilainen ollut.

Ei ole yksikään vanhoillinen kertonut minulle pelastavasta uskosta ja ainoan kerran kun tulin Taivalkoskella oikein synnintuntoon ja menin Ry.lle syntejä tunnustamaan v. 1972, niin ei edes annettu anteeksi, vaan lempattiin ulos ja sanottiin vielä rumia päälle. Siihen jäi parannuksen teko. Nyt asun täällä pääkaupunkiseudulla ja en ole astunut moisiin ry:hin.

Kuinka saatanan paljon sitä kiljua oli kitattu tuon ilmestyksen saamiseksi. Oliko peräti suuren ja mahtavaan aakkeen laakkeen J.Sipilän esi-isä tulppineen päivineen keittänyt kiljua väinämöisen kusesta.

Kuinka saatanan paljon sitä kiljua oli kitattu tuon ilmestyksen saamiseksi. Oliko peräti suuren ja mahtavaan aakkeen laakkeen J.Sipilän esi-isä tulppineen päivineen keittänyt kiljua väinämöisen kusesta.

#### Ei ole yksikään vanhoillinen kertonut minulle pelastavasta uskosta ja ainoan kerran kun tulin Taivalkoskella oikein synnintuntoon ja menin Ry.lle syntejä tunnustamaan v. 1972, niin ei edes annettu anteeksi, vaan lempattiin ulos ja sanottiin vielä rumia päälle. Siihen jäi parannuksen teko. ####

Onpa surullinen tapaus!

Lars Laestadius: ...Ja nyt vasta", ajattelin minä, "nyt näen tien, joka viepi elämäään; se on ollut minulta salattuna, kunnes sain puhella Marian kanssa."

"..Buddhalainen kääntymys on kääntymistä uuteen näkökantaan, kohti valoa, jolla tiedostamattoman pimeys valaistaan suuremmaksi tietoisuudeksi. Se on ensisijaisesti tekemisissä enemmän totuuden ilmoituksen kanssa kuin enemmän hyvyyden, pikemminkin suuremman viisauden kuin suuremman moraalisuuden kanssa.

Tästä johtuen kääntymyksen hetkeen liittyy paljolti »nyt minä näen», »nyt tie on selvä minulle» -tuntemuksia, sen sijaan »nyt hylkään lihan synnit ja kehitän jalompia hyveitä» puuttuu ehkä kokonaan. Buddhalaisella moraalisuus seuraa tietoisuutta, avidyan tietämättömyyden vähenemistä, kun taas suurempi tietoisuus ei ole moraalisen edistyksen välttämätön seuraus.

Koska Buddhalaisuuden nimellä tunnetun suuren kehitysjärjestelmän kehto ja perusta on Täysin Valaistuneen Valaistuminen, seuraa että valaistumisen päämäärällä on hallitseva asema buddhalaisuudessa.

Nämä erot eivät ole vain sanoissa. On painotettava että buddhalaisuus kieltää kristittyjen persoonallisen ja kaikkivaltiaan jumalan olemassaolon. Lähin vastine on SEN, Nimettömän ensimmäinen emanaatio, Yhden mielen käsite, joka täysin persoonattomana on aivan sopimaton inhimilliselle palvonnalle.

Tästä erosta seuraa paljon. Voimakkaan olennon puutteessa, jolla olisi voima pidättää syyn ja seurauksen ketju, buddhalainen kääntää henkisissä tarpeissaan mukaan luettuna hänen »pelastuksensa» katseensa sisäänpäin. Hän on siten uskonnollisen elämänsä alussa vedetty takaisin omiin sisäisiin voimavaroihinsa, hänelle Buddha ei ole enempää eikä vähempää kuin opas ja johdattaja tiellä, jota kulkien jokainen ruohonkorsikin lopulta löytää vapautuksen".