Vain sinä itse voit sen ratkaista. Monelle ateistille ovat hänen omaisensa, sukulaisensa ja sielunhoitajansa aikanaan vakuuttaneet, ettei hän suinkaan ole ateisti, vaan tarvitsee uskoakseen vain enemmän tahdonvoimaa, enemmän lepoa, ehkä ympäristön vaihdosta tai uusia harrastuksia. Lopulta hän kuitenkin kääntyi uudestaan kirkon puoleen, sillä hän vaistosi sisimmässään olevansa ateismin pahuuden armoilla ja halusi sen vuoksi käyttää mitä keinoa tahansa päästäkseen irti helvetin pakosta.
Jotkut näistä miehistä ja naisista ehtivät kokea pöyristyttäviä kokemuksia ateismin vuoksi ennen kuin olivat valmiit myöntämään, että se oli heille täysin sopimaton maailmankatsomus. Heistä tuli riidanhaluisia, he väittelivät ja vetelehtivät keskustelupalstoilla ja petkuttivat uskovia, tekivät jopa karkeita vääristelyjä mahdollisesti jopa juopotellessaan netin ääressä. He panettelivat Suomen kansan kirkkoon kuuluvaa enemmistöä ja jopa uskovaa puolisoaan, eivätkä eräät enää lainkaan välittäneet velvollisuuksistaan muita ihmisiä kohtaan. He tuhosivat kaiken, mikä olisi voinut pitää heidät hengellisesti ja henkisesti pystyssä.
Monet, jotka ovat säästyneet näin äärimmäisiltä koettelemuksilta, ovat myös etsineet kirkosta tukea. He eivät ole olleet kertaakaan ateismin aiheuttamista syistä terapiassa eivätkä ole tarvinneet sairaalahoitoa. Heidän liiallinen totuuden vastaisuutensa ei ehkä ole ollut muiden kuin lähimpien omaisten ja ystävien tiedossa. Mutta he ovat päässeet siinä määrin selville ateismin luonteesta, että ovat huomanneet sen epärehellisyyden samoin kuin sen, että tämä epäterve maailmankatsomus on luonteeltaan vaiheittain paheneva. Voidaankin sanoa, ettei kukaan voi olla lievästi ateisti tai agnostikko.
Joko olet ateisti tai et ole. Sinun tulee itse ratkaista, onko ateismista tullut sinulle ongelma, josta sinä et yksin pysty selviytymään. Ja parasta ensiapua tähän ateismin vaivaan on pysyä poissa ateistisilta keskustelupalstoilta.
Jotkut näistä miehistä ja naisista ehtivät kokea pöyristyttäviä kokemuksia ateismin vuoksi ennen kuin olivat valmiit myöntämään, että se oli heille täysin sopimaton maailmankatsomus. Heistä tuli riidanhaluisia, he väittelivät ja vetelehtivät keskustelupalstoilla ja petkuttivat uskovia, tekivät jopa karkeita vääristelyjä mahdollisesti jopa juopotellessaan netin ääressä. He panettelivat Suomen kansan kirkkoon kuuluvaa enemmistöä ja jopa uskovaa puolisoaan, eivätkä eräät enää lainkaan välittäneet velvollisuuksistaan muita ihmisiä kohtaan. He tuhosivat kaiken, mikä olisi voinut pitää heidät hengellisesti ja henkisesti pystyssä.
Monet, jotka ovat säästyneet näin äärimmäisiltä koettelemuksilta, ovat myös etsineet kirkosta tukea. He eivät ole olleet kertaakaan ateismin aiheuttamista syistä terapiassa eivätkä ole tarvinneet sairaalahoitoa. Heidän liiallinen totuuden vastaisuutensa ei ehkä ole ollut muiden kuin lähimpien omaisten ja ystävien tiedossa. Mutta he ovat päässeet siinä määrin selville ateismin luonteesta, että ovat huomanneet sen epärehellisyyden samoin kuin sen, että tämä epäterve maailmankatsomus on luonteeltaan vaiheittain paheneva. Voidaankin sanoa, ettei kukaan voi olla lievästi ateisti tai agnostikko.
Joko olet ateisti tai et ole. Sinun tulee itse ratkaista, onko ateismista tullut sinulle ongelma, josta sinä et yksin pysty selviytymään. Ja parasta ensiapua tähän ateismin vaivaan on pysyä poissa ateistisilta keskustelupalstoilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Höpö-höpö.
Hienoa pohdintaa!
Copypastaa lievästi muunnellen.
http://www.aa.fi/index.php?id=45&type=0
Ensiapu ateistille
>>>Mistä voin päätellä, että olen todella ateisti?
Taas tätä sorttia. Ei ateismi aiheuta ihmisessä "pahuutta", ihminen on ihminen uskossa ja ilman, eli erehtyväinen eikä aina täydellinen. Mutta olen huomannut, että monella uskovaisella ainakin tämän palstan mukaan pyörähtää ääripäästä toiseen kun "kokeillaan" ateismia. He antavat itselleen luvan elää kuin kanat pellossa, ja sitten kun tästä tulee ikäviä seuraamuksia heille itselleen tai ympäristölle niin palataan häntä koipien välissä turvalliseen kontrolloituun kristityn elämään.
Oikeastaan sama näkyy lasten kasvatuksessa. Jos lasta kontrolloi jatkuvasti eikä ikinä anna lapsen ottaa vastuuta asioista, hänestä kasvaa aivopesty robotti, joka ei erota omia tunteitaan vanhempien tunteista. Sitten kun lapsi nuoruudessaan ymmärtää että haluaakin olla erillinen olento vanhemmista ja hänellä on lupa päättää elämästään, irtiotto (uskovalla ateistiksi muuttuminen) tapahtuu valtavilla ylilyönneillä. Lapsi haluaa varmistaa etä ero itsen ja vanhemman välillä varmasti tulee selväksi. Toisin on lapsella, jolle on annettu tilaa hengittää ja kehittyä kykytasonsa mukaisesti. Tällainen lapsi ei todennäköisesti tarvitse yhtä selkeää pesäeroa vanhemmistaan. Eikä tee samanlaisia ylilyöntejä vain todistaakseen oman päätäntävaltansa.
Eli ex-uskovat eivät tosiaan kuvaa keskivertoateistia, joka on tottunut vapauden ja vastuun tasapainoon elämässä lapsesta lähtien.
"Voidaankin sanoa, ettei kukaan voi olla lievästi ateisti tai agnostikko.
Joko olet ateisti tai et ole."
Väärin. Ateistisuus on joko-tai-kysymys, agnostisuus ei (sama henkilö voi olla ateisti ja agnostikko). Sekään ei takaa että ihminen muuttuu "pahaksi", vaikka hänellä olisi erittäin selkeä kuva jumalien olemassaolemattomuudesta...
Ensiapu ateistille
Olet aika stereotyyppinen uskova, jota kuvaa ehdoton oikeassa olemisen tunne, musta-valkoinen ajattelu ja oman mielikuvituksen ja todellisuuden rajan puuttuminen.
Et kerro, oletko itse käynyt oman pääsi sisällä nuo myllerrykset, mutta oletan, että kerrot omista kokemuksista vaikka monen uskis-reppanan tavoin oletatkin, että muidenkin pään sisällä käy samanlainen mielisairaudelta vaikuttava sekamelska.
Tuo sekamelska voi käydä myös koulutetun ihmisen pään sisällä eli ei se silti estä opiskelemasta vaikka dosentiksi tai olemasta kasvatustieteiden professori.
Mutta heti kun ajattelunsa aihe koskettaa tuota uskovan pään sisällä myllertävää uskoa niin päällepäin fiksukin ihminen taantuu lapsen tasolle ja alkaa suoltamaan käsittämätöntä roskaa.
Avaus oli hyvä ja asiantunteva.