Pyhimykseksi julistamisesta

Ei tuo liity mitenkään ateismiin.

Aikoinaan näitä pyhimyksiä syntyi kuin sieniä sateeälla, ne erikoistuivat, joka asiallekeksittiin oma suojelupyhimys, jopa sioille.

Sitten niin kristityille tyypilliseen tapaan alettiin siirtää perinteisiä markkinoita ja uskokaa tai älkää jopa huvituksia, eri pyhimysten päiviin, tai pantiin pyhimyksn päivä kohdakkain jonkun maallisen pippalon kanssa kalenteriin.

Myös läjäpäin vauvoja alettiin kastaa pyhimysten nimien mukaan. Pyhimyksiä käytettiin esirukoiusapuna, jumalan ajateltiin olevan suosiollisenpi rukouksiile niiden vastaanottamiselle ja pyyntöjen toteuttamiselle kun välikätenä oli pyhimys.

Kirkko hyväksyi tämän kunhan pyhimyksiä, erityisen hurskaita ja hyveellisiä ihmisiä, ei aleta palvoa, koska se on kristinopin vastaista.

Mutta kun kansa kaikesta huolimatta palvoi pyhimyksiä kirkko sen hyväksyi, jos ei muodollisesti niin ainakin käytännössä. Kirkko aina hyväksyy mitä vain, vaikka opin vastaisuudet, jos siitä on kirkolle hyötyä, ja onhan siitä jos suuri määrä kirkon jäseniä hurahtaa palvomaan pyhimyksiä, ja se innostaa ja vahvistaa uskoa..

Pyhimykseksi julistamisessahan on 2 vaihetta, ensin julistetaan autuaaksi ja myöhemmin pyhimykseksi. Autuas on usein paikallinen sankari, pyhimys koko kirkkokunnan sankari.

Lapsellisia, naurettavia tapahtumia. Kuten yleensäkin kaikki uskonnolliset rituaalit. On voinut olla mahtavia tapahtumia kivikaudella.

Lyhimykseksi. Pekleilyä. Pyhimyikseksi julustamista.

Onko tuo nyt sitä kielillä puhumista?

Pyhimykseksi julistaminen edellytti todistetun ihmeen tekemistä. Oikea tiede ei tunnusta ihmeitä. Niinpä todisteet olivat vääriä.

Säälittävää ihmispalvontaa. Johannes Paaavali 2:n kerrotaan tehneen kaksi parannusihmettä kuolemansa jälkeen. Vatikaani on vahvistanut nämä ihmeet. Hoh hoijaa.

Vaikea uskoa todeksi, että on aikuisia, koulutettuja ihmisiä, jotka menevät tuollaiseen. Missä kohtaa heidän päänsisäistä päättelyketjuaan tapahtuu sellainen hyppäys, että normaalista järjenkäytöstä siirrytään uskomaan jotain noin tolkutonta sontaa ilman mitään todistetta, pelkästään nojautuen omaa duuniaan ajavien pappismiesten puheisiin? Eikö noita höpöjuttuja uskoville tule kertaakaan mieleen epäilys, siitä että ei perhana, tämä menee nyt jo vähän liian paksuksi...? Tai jos tulee, niin mikä on se hulluutta hipova ajatusrakennelma, joka työntää nuo terveet ajatushiukkaset taivaan tuuliin...