Britanniassa (joka aiemmin oli Iso) on käynnissä arvovaltainen keskustelu siitä, että onko Britannia kristillinen maa. Tässä BBC:n esittämä eläkeläisarkkipiispan kanta, jossa artikkelissa viitteellisesti löytyy aiemmatkin puheenvuorot:
http://www.bbc.com/news/uk-politics-27177265
Minimissään siis Britannia on kristillinen maa siinä mielessä, että kristillisyys on muovannut sen kulttuuria. Silti ex-arkkipiispa suosii termiä jälkikristillinen kansakunta.
Kun kristikunnassa on mm. yleisesti käytössä kristillinen (=paavi Gregorius XIII:nen mukaan nimetty) kalenteri, on selvää, että kristilisyyden erinäiset vaikutukset näkyvät niillekin, jotka eivät halua olla kristittyjä. Historiaton tasa-arvoajattelu ei siis täysin toteudu, vaikka joku sitä haluaisikin.
Ateistivaltiot ovat mielestäni varsin onnistuneesti todistaneet sen, että uskonnollinen tyhjiö täyttyy vähintään yhtä todennäköisesti kuin sotilaallinen tyhjiökin. Esimerkiksi Pohjois-Korea aloitti ateistisena kommunismina, mutta nyt siellä on henkilöpalvontakultti voimissaan. Ja enempi vähempi ihmispalvontaahan se on ollut muissakin atestiseen filosofiaan ihmisiä pakottaneissa valtioissa, kuten Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa.
Jos siis Britannia siirtyy jälkikristiliseen vaiheeseen, se ei todennäköisesti johda pysyvään uskonnottomuuden valtakauteen.
http://www.bbc.com/news/uk-politics-27177265
Minimissään siis Britannia on kristillinen maa siinä mielessä, että kristillisyys on muovannut sen kulttuuria. Silti ex-arkkipiispa suosii termiä jälkikristillinen kansakunta.
Kun kristikunnassa on mm. yleisesti käytössä kristillinen (=paavi Gregorius XIII:nen mukaan nimetty) kalenteri, on selvää, että kristilisyyden erinäiset vaikutukset näkyvät niillekin, jotka eivät halua olla kristittyjä. Historiaton tasa-arvoajattelu ei siis täysin toteudu, vaikka joku sitä haluaisikin.
Ateistivaltiot ovat mielestäni varsin onnistuneesti todistaneet sen, että uskonnollinen tyhjiö täyttyy vähintään yhtä todennäköisesti kuin sotilaallinen tyhjiökin. Esimerkiksi Pohjois-Korea aloitti ateistisena kommunismina, mutta nyt siellä on henkilöpalvontakultti voimissaan. Ja enempi vähempi ihmispalvontaahan se on ollut muissakin atestiseen filosofiaan ihmisiä pakottaneissa valtioissa, kuten Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa.
Jos siis Britannia siirtyy jälkikristiliseen vaiheeseen, se ei todennäköisesti johda pysyvään uskonnottomuuden valtakauteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samat vanhat paskapuheet. Ilmeisesti katolilaisuutta voidaan sitten syyttää Francosta, Hitleristä ja Mussolinista. Ortodoksisuutta voidaan syyttää Putinista. Kristinusko voidaan kokonaisuudessaan tuomita noitavainoista ja miekkalähetyksestä.
"Samat vanhat p-puheet." Kommentoija hohhoijaaaa vaikuttaisi omien sanojensa perusteella halukkaalta sotkeentumaan.
Mainitut hallitsijat olivat/ovat kristillisten maiden johtajia siinä mielessä, missä Britannian kristillisyydestä nyt puhutaan. Miekkalähetys ehkä huonoimpia esimerkkejä valtion ja kirkon yhteispyrkimyksistä. Tosin Jerusalemin suunnalla ristiretket saattoivat alkaa ryöstelevien muslimien hätistelynä, siis hyvässä tarkoituksessa.
Toisaalta voisi kuvitella, että miekkalähetys olisi voitu saada aikaiseksi, vaikka kirkon ja valtion suhde olisi ollut nyt USA:ssa esiintyvän kaltainen. USA:n olemassaoloaikana ei taida olla muualtakaan esimerkkejä kristillisestä miekkalähetyksestä, joten USA:n osallistumattomuus voisi johtua muustakin syystä, kuin kirkon ja valtion erosta.
Mikätahansa alueellinen valtauskonto toiminee myös valtion yhtenäisyyden liimana, koskapa uskonto ei ole yksityisasia. Ateismi taas on yksityisasia, joten se ei toimi liimana, jolloin tarvitaan jotain muuta liimaa, joksi henkilökultti helposti nousee.
Anteeksi nyt, mutta olethan tietoinen mistä jo sana "kristinusko" tulee? Siitä, että yksi ihminen kuoli ristillä uskonnollisen tulkinnan mukaan "syntiemme puolesta". Kuolemansa jälkeen hänestä tehtiin jumalallinen, huolimatta siitä että kyseinen ihminen korosti koko elämänsä jatkuvasti olevansa "ihmisen poika". Nyt hän on sitten saman tulkinnan mukaan ainoa pelastaja koko ihmiskunnalle.
Ja mielestäsi kysymyksessä ei ole henkilökultti?
Ihan hauska näkökulma pitää Jeesuksen jumalointia henkilökulttina. Eroa Pohjois-Koreaan kuitenkin on, jos haluaa nähdä. Nimimerkki Sarcisson ei ehkä lukeudu siihen vähälukuiseen joukkoon, jotka uskovat Jeesuksen elävän ihmisenä maan päällä tänä päivänäkin? Tällöin palvonnan kohde ei saa "maallista hyvää" tästä palvonnasta, mitä paavi nyt vähän vetää välistä.
Jumalahan tappaa Raamatussa sen Ananiaksen joka piiloittelee rahaa seurakunnalta. Mammonaahan se keräsi alusta asti.
Erojakin toki löytyy, mutta jos otetaan mukaan käsite poliittinen ideologia henkilökultin sijaan, mitä em. kommunismi oli -niin samat määritelmät pätevät sielläkin kun vaikkapa perinteisissä uskonnoissa:
Ero meidän ja muiden välillä, yleensä demonisoiden muita. Erot katsotaan olevan moraalisissa ja sosiaalisissa arvoissa ja käyttäytymisessä (vrt. Neuvostoliitossa kaikkea länsimaista pidettiin rappeuttavana, omassa maassa ei virallisesti ollut huumeidenkäyttäjiä ym.)
Ylivoimainen, lähes jumalallinen johtaja, jolla on ehdoton auktoriteetti ja jota pyritään imitoimaan käytännössä (Stalin, tai uskonnon perustaja).
Vahva valtarakennelma, jossa totuus pyritään määrittelemään ylhäältä käsin. Auktoriteettiaseman saa vaikkapa puolueen virallinen lehti tai asiantuntijat (em. papisto).
Tiedonvälityksen ja koulutuksen muuttaminen ideologiaa tukevaksi (vrt. uskonnollinen tulkinta maailman tapahtumista).
Suvaitsemattomuus vaihtoehtoisia tulkintoja kohtaan. Ideologian jatkuvuuden turvaaminen ja pelottelu ideologian murtumisella vieraiden vaikutteiden alla.
Utopiat paremmasta yhteiskunnasta, luja luottamus siihen että ideologia lopulta voittaa ja tulee kaikkien muidenkin hyväksymäksi.
Vilpitön halu auttaa muita (maita tai ihmisiä) kääntymään ideologiaan. Uskomus siitä, että kyseinen ideologia on "luonnollinen" ja ainut ihmiselle oikea tapa.
Ajatus siitä, että tarkoitus pyhittää keinot, jopa väkivalta ja valehtelu on hyväksyttävää.
Siinäpä noita, itse en näe tuossa kauheasti eroa uskonnon ja poliittisen ideologian toimien välillä, enemmän näen yhtäläisyyksiä. Nuo on muuten kirjasta:
Emilio Gentile, "Political Religion: A Concept and its Critics - A Critical Survey," (2005). Kannattaa tutustua.
Britannnia lienee ollut kirkas tähti aikoinaan Jeesuksen Kristuksen kruunussa, mutta lienee sittemmin tippunut jonnekkin.
Kyllä tässä kuvia siitä kultakaudesta
http://www.badnewsaboutchristianity.com/pics_06/heretics_05.jpg
http://www.badnewsaboutchristianity.com/pics_03/burningheretics (2).jpg
"Ja enempi vähempi ihmispalvontaahan se on ollut muissakin atestiseen filosofiaan ihmisiä pakottaneissa valtioissa, kuten Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa."
Mielenkiintoisesti sanottu. Ja onhan se myönnettävä, että jos henkikulta on kiinni siitä palvonko Jahvetta, Kimiä tai mettän menninkäistä vai en, niin uskoisinpa palvovani. Siksi onkin mukavaa asua sekularisoituneessa sivistysvaltiossa, jossa palvontapakkoja ei ole. Näissä mustavalkokeskusteluissa tupataan aina asettamaan vastakkain kaksi ääripäätä, ikään kuin vaihtoehtoja ei olisi. Ikään kuin teokratian (=hyvä juttu) ainoa vaihtoehto olisi henkilönpalvontahirmuhallinto (=paha juttu). Ja sehän on hevonkukkua, koska reaalimaailmassa noilla ei ole mitään eroa.
tuttis typeryksenä ei edes kykene rajoittumaan kahteen ääripäähän, vaan tekee yhden ääripään kahdesta ilmiöstä (esim. krisselismi, erityisestu hell-und-die lahko vs. islam) toisilleen vastakkaiset.
Vaikka väkivaltauskontojen toisessa ääripäässä olisi taikauskottomuus julmaliin, eli ateismi.
Eihän tämmöisille keskustelupalstoille ole edes tarkoitus kirjoittaa kattavia kirjoja aiheesta? Yksi vaihtoehto on liian Lipposta, kaksi on minimi (-;
Otin kuitenkin sekularistisen vaihtoehdon huomioon uskonnollisen tyhjiön täyttymisenä.
Täällä on ollut uskonnollinen tyhjiö siitä lähtien kun esi-isien perinteet tuhottiin.