Ollaan kuulemma huolissaan, syystäkin, siitä että vanhemmat levittävät hyvin avoimesti tietoja lapsistaan somessa, ja näin luovat lapsen identiteettiä julkisesti, ilman että lapsella on mahdollisuutta siihen vaikuttaa.
Jossain vaiheessa kun lapsi kasvaa ja alkaa tajuta asioita, niin hän on sen tosiasian edessä, että somessa vanhemmat ovat luoneet hänelle identiteetin, jota lapsi itse ei voi kontrolloida, se kaikki mitä vanhemmat ovat sinne leperrelleet estoitta on ja pysyy siellä ja kaikkien nähtävillä ja luettavissa, saatavilla, lapsen tahdosta riippumatta.
Nyt kun vielä oltaisiin huolissaan siitkin kuinka lapselle rakennetaan myös uskonnollista identitettiä häneltä itseltään mitään kysymättä, niin a vot.
Jossain vaiheessa kun lapsi kasvaa ja alkaa tajuta asioita, niin hän on sen tosiasian edessä, että somessa vanhemmat ovat luoneet hänelle identiteetin, jota lapsi itse ei voi kontrolloida, se kaikki mitä vanhemmat ovat sinne leperrelleet estoitta on ja pysyy siellä ja kaikkien nähtävillä ja luettavissa, saatavilla, lapsen tahdosta riippumatta.
Nyt kun vielä oltaisiin huolissaan siitkin kuinka lapselle rakennetaan myös uskonnollista identitettiä häneltä itseltään mitään kysymättä, niin a vot.
Vastaukset 12
Vanhimmat
>>>Lapsen identiteetti, oma vai vanhempien.
Lapselta voidaan riistää luonnollinen usko, sekä uskovien vanhempien että ateistivanhempien toimesta. Kun pidetään pihalla lemmikkieläimen hautajaiset, niin lapset uskovat, että lemmikki pääsee taivaaseen. Kunnes vanhemmat pölähtävät paikalle, ja alkavat aivopestä jälkikasvuaan oman näkemyksensä mukaiseksi.
Mikä se lapsen luonnollinen usko sitten oikein on?
Töräytelkää oikein kunnolla näitä aivopierujanne täällä, niin saa kaikki palstaa ohimennenkin lukevat kunnollisen kuvan siitä mihin on tultu tämän ateismin kanssa.
Jos lapset leikkii hautajaismenoja, niin mistähän ne on ne menonsa oppineet? Ei omasta päästään ainakaan.
Niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa ja tajunnut oman kuolevaisuutensa, on hän pyrkinyt ymmärtämään mitä kuolema on ja mitä siinä tapahtuu. Yle femalla menee sunnuntaisin klo 20 tähän liittyvä ohjelma. On rituaaleja ja uskomuksia, mutta vieläkään ei totuutta tiedetä.
Viime ohjelmassa juuri kerrottiin, että kun uskotaan, että on olemassa sekä sielu että ruumis, niin kuoleman arvoitusta on täysin mahdotonta selvittää. Jos taas ajatellaan, että ihminen on pelkkä ruumis, niin silloin asia olisi yksinkertaisempi. Ateistit ikään kuin haluaisivat uskoa tähän viimeiseen vaihtoehtoon, jolloin vuosituhansia ihmistä askarruttava ongelma ratkeasi. Suorastaan järjetöntä. Ateisti ei vaan halua vaivata päätään näillä asioilla ja on sillä perusteella muka älykkäämpi kuin uskovat.
Ohjelmassa oli myös aivotutkija, joka yritti osoittaa, että uskonnolliset kokemukset tapahtuvat aivoissa. Näin onkin, mutta hän ei silti väittänyt, että mitään jumalaa ei ole. Tutkimus tehtiin siksi, että yritettiin häivyttää eri uskontojen omaksumia käsityksiä jumalasta ja sitä, että niiden varjolla tuhotaan ihmisiä jotka uskovat erilaiseen jumalaan. Ihmisen kaipuu hengellisyyteen ja tarve selittää selittämätöntä jumalan avulla on siis ok. Uskonto on ongelmallisempi.
Jos oikeasti tieteen avulla voitaisi selvittää koko elämän mysteeri, (johon ateistit ilmeisesti toivonsa laittavat) eli joidenkin mittareiden avulla se voitaisi tehdä, mutta selviäisi jotain niin kammottavaa, että sekoaisimme sen tiedon kanssa, niin eikö ole parempi, että emme lopullista totuutta tiedä. Koska edes itsemurhaa ei voisi sen jälkeen tehdä. Uskolla on siis oma tehtävänsä ja paikkansa, vaikka ateistit sen haluaisivat suuressa viisaudessaan kumota.
Alkuperäiseen lapsen luonnolliseen uskoon, että mistä se tulee. Se on kulttuuriin sidottua ja opittua. Mutta lapsen usko on yksinkertaista, helppoa ja viatonta. Lapsi toivoo luonnostaan hyvää ja varsinkin kuolleelle lemmikilleen. Voihan ateistivanhempi jyrätä lapsen uskon ja pakottaa lapsen uskomaan ateismiin. Eli, että lemmikillä ei ollu sielua, vain pelkkä ruumis.
Sinun aivopierusi mukana näkyi lorahtaneen lusikallinen. Ei hätää, emme kerro kenellekään.
Erehdyt esittämään ateismin ainoastaan valintakysymyksenä, mitä näillä palstoilla on tapahtunut aikaisemminkin. Ateismin käsitteeseen ei ole sidottu mitään pakkoa uskon välttelyyn, vaan se voi ilmoittaa ainoastaan jumaluskon puutteesta. Vaikka on sellaisiakin ateisteja, jotka jankkaavat itselleen "en halua uskoa", niin on se vain heidän ongelmansa, mitä on aiheetonta yleistä muihin ateisteihin.
Selvennän väitteeni taustaa viitaten linkkaamaani artikkelin ensimmäisen kappaleen kolmanteen lauseeseen:
http://en.wikipedia.org/wiki/Atheism
" Lapsi toivoo luonnostaan hyvää ja varsinkin kuolleelle lemmikilleen. Voihan ateistivanhempi jyrätä lapsen uskon ja pakottaa lapsen uskomaan ateismiin. Eli, että lemmikillä ei ollu sielua, vain pelkkä ruumis. "
Kristityistä vanhemmistakin moni uskoo, että eläimillä ei ole sielua eikä kuolemanjälkeistä elämää. Ennemmin tai myöhemmin he kertovat tämän lapsilleen, ja näin jyräävät lapsen uskon että hänen lemmikkieläimensä olisi taivaassa. Vanhemmat siis ohjaavat lapsen omaan uskoonsa, koska lapsi luottaa siihen että hänen vanhempansa puhuvat hänelle totta.
Kaikki vanhemmat vaikuttavat lapsensa uskoon kertoessaan oman käsityksensä kuolemasta, ja siitä onko sen jälkeen elämää. He kertovat koska lapset kyselevät ja haluavat tietää. Ei siinä ole mitään väärää.
>>>kun vielä oltaisiin huolissaan siitäkin kuinka lapselle rakennetaan myös uskonnollista identitettiä häneltä itseltään mitään kysymättä, niin a vot.
Kun lapselle luodaan vanhempien identiteetti niin häntä kielletään "Näin saat tehdä, näin et saa tehdä!" "Se on vaarallista, se ei käy!" Jos lapsen asioita levitellään niin mielestäni se ei tee lapselle haittaa! Mutta kun lasta PELOITELLAAN, hänen elämänideologiaansa PIENENNETÄÄN ja lasta RAJOITETAAN niin lasta todella vahingoitetaan. Lapsi kyllä voi kontroloida itseään paremmin kuin vanhempansa.
Minä uskon että lapselle tulee antaa vapaus, rajattomuus luoda, rakastaa, luottaa elämään, itseensä ja ihmisiin ja nämä tuovat aikanaan hedelmänsä lapsen elämään. Kaikella mitä ajattelemme ja teemme on seuraukset, hyvät tai huonot. Tätä nykypäivän lapset ja nuoret sotivat vastaan eikä se aina paranna vanhempien suhteita lapsiinsa. Lapselle ei tarvitse suuttua tai menettää malttiaan, AIKUISEN on opittava kunnioittamaan lasta, rauhoittumaan, opittava lapsestaan, KUUNTELEMAAN lastaan. Lasten neuvot ovat parhaimpia neuvoja. Mutta rikkinäiset sekoavat ja kiireiset vanhemmat harvoin pystyvät siihen.